Lauantai 16.2.2019

Rallin MM-sarjan yleisöerikoiskokeet jakavat mielipiteitä

Jaa artikkeli:
Luotu: 
9.2.2019 04:22
  • Kuva: EPA / AOP
    Kuva
|

Mikkihiiri-erikoiskokeet, yleisöpyöritykset, Super Special Staget…Rallin MM-sarjan ”lyhyet erikoiset” ovat mukana osakilpailuissa kahdesta syystä. Järjestäjä voi tutkia onnistumistaan yleisön tuomasta kassavirrasta ja kuljettaja kellosta.

Yleisöerikoiskokeet ovat olleet arkipäivää MM-ralleissa alusta asti. Iso-Britanniassa rallikansan viihdyttämiselle uhrattiin aikanaan kokonainen kisapäivä, kun erikoiskokeet kiertelivät sinänsä kauniissa brittipuistoissa.

Sittemmin monet kisajärjestäjät adoptoivat idean, jolla kisaa seuraamaan saataisiin enemmän rallin kevytkuluttajia - niitä satunnaisia silmäpareja, jotka innostuvat lajista, kunhan kaikki tuodaan mahdollisimman helposti saavutettavaksi.

Mutta siitä mistä katsojat kenties ilahtuvat, saavat kuljettajat yleensä ylimääräisiä vatsanpuruja. Vanha, usein toisteltu totuus on, että yleisöerikoiskokeilla voi vain hävitä rallin. Asian voi kuitenkin tulkita ikävän kaksimielisesti.

Alkujaan sanonta on tarkoittanut virheiden välttämistä ja varovaista läpiajoa, mutta aivan liian moni kärkikuljettajistakin kääntää asian päälaelleen, ja häviää suhteettomasti aikaa EK:lla, jonka ajamiseen piti riittää varmistelutaktiikka.

Näin ei ainakaan enää ole. Kun 30 kilometrin erikoiskoe metsän siimeksessä suihkitaan varsin usein sekunnin kymmenyksien sisään kärkikuljettajien osalta, tuntuu suoranaiselta järjettömyydeltä antaa yleisöerikoiskokeilla roima tasoitus mitättömän lyhyellä matkalla.

Kaudella 2018 MM-sarjassa ajettiin 32 yleisöerikoiskokeiksi luokiteltavaa koitosta, jotka paria poikkeusta lukuun ottamatta osuvat pituudeltaan haarukkaan 1,11 – 3,36 kilometriä. Ainoastaan Monte Carlossa ja Korsikalla ei ajettu lainkaan yleisön viihdyttämiseksi tarkoitettuja pyrähdyksiä, mutta kaikissa muissa 11 osakilpailussa niitä oli vähintään yksi.

Australian rallia lukuun ottamatta kaavana on ollut se, että ralli alkaa torstai-illan yleisöerikoiskokeella, joka toimii samalla kuljettajien ja katsojien lämmittelynä ennen varsinaisten kisatapahtumien alkua. Toki Australiassakin ajettiin yleisöpätkiä, kaikkiaan kuusi, mutta vasta kisan myöhemmässä vaiheessa.

Matkaa yleisöerikoiskokeista kertyi 70,53 kilometriä, mikä vastaa alle kahta prosenttia koko kauden EK-kilometreistä. Aivan jokainen kuljettaja ei vieläkään syty näille erikoiskokeille sillä vakavuudella, joka niillä on EK-aikojen valossa koko rallissa. Tai, psykologisessa mielessä, sillä jos kahdella kilometrillä ottaa saman verran sekunneissa ”turpaan”, ei yöuni välttämättä tule kovinkaan helposti. Useiden sekuntien kiinni ajaminen oikeilla erikoiskokeilla on työn ja tuskan takana, eikä ärsytystä vähennä ainakaan se, jos toteaa niiden kertyneen huonon ajon seurauksena valheellisen leppoisana näyttäytyneellä yleisöpyörityksellä.

Viime vuoden nopein mies pohja-aikojen valossa näillä erikoiskokeilla oli Ott Tänak. Virolainen saalisti 12 nopeinta aikaa Thierry Neuvillen seitsemää ja Sebastien Ogierin viittä vastaan. Kaikkiaan kymmenen eri kuljettajaa pystyi yleisö-EK:n nopeimpaan aikaan.

Yhden nopeimman ajan vei nimiinsä myös Jari-Matti Latvala, Walesin osakilpailun kuudennella erikoiskokeella. Muilta osin Latvala tosin antoi roimasti tasoitusta kilpakumppaneilleen juuri näillä rykäisyillä. Toyota-kuljettaja ajoi 26 yleisöerikoiskoetta, joista matkaa kertyi 49,95 kilometriä. Noilla kilometreillä hän jäi pohja-ajasta yhteenlaskettuna 1.08,6 minuuttia.

Yksi koko sarjan yleisöerikoiskokeista sujui Latvalalta vielä selkeästi muita heikommin, ja se oli Barcelonan keskustassa, Katalonian MM-rallin avauserikoiskokeena suihkittu 3,2-kilometrinen pyöritys. Tuolla erikoiskokeella Latvalan ero kärkeen oli jopa 9,7 sekuntia.

Toki, mies paikkasi hienosti tilanteen metsäerikoiskokeilla, ja nousi voittokamppailuun mukaan ennen rengasrikkoaan, mutta kuinka paljon helpomman hän olisikaan saanut urakastaan, mikäli olisi saanut sähäkämmän alun ralliinsa.

Mutta antavat yleisöerikoiskokeet mahdollisuuden odottaa myös jotain odottamatonta. Useat kieputukset on tehty niin kapeille, ja toisaalta, liukkaille tieosuuksille, että myös R5-autoilla on mahdollisuus yltää huimaan suoritukseen. Tietyissä olosuhteissa WRC-autojen räjähtävä teho ja aavistuksen jäykempi kääntyvyys eivät ole eduksi.

Kalle Rovanperä oli Skodallaan kahdesti lähellä koko erikoiskokeen pohja-aikaa, jäätyään Saksassa ja Kataloniassa vain 0,1 sekuntia nopeimmasta ajasta.

Mikä sitten yleisesti ottaen mättää kärkikuljettajien osalta näillä erikoiskokeilla? Kyse lienee edelleen asenteesta, ja osittain myös rohkeudesta. Kun betoniporsaat tulevat pelottavan lähelle, on helpompi nostaa jalka kaasulta ja rauhoittaa tilanne hetkeksi. Järkevää, mutta aikaa vievää.

Virheen mahdollisuus on toki todellinen, sillä Ruotsin rallissa 2017 Neuville menetti kilpailun voiton tölvittyään Hyundainsa rataa reunustaneisiin esteisiin Färjestadin yleisöerikoiskokeella (EK15).

Katsomalla erikoiskokeilla kuusinkertaisen, hallitsevan maailmanmestarin Sebastien Ogierin auton eturenkaita, voi jokainen todeta, mitä hyvä loppuaika vaatii; rohkeutta pitää renkaat suorassa joka tilanteessa, jolloin auto saa tehdä työn. Autolla ajamista yleisöerikoiskokeetkin ovat, ja vaikkeivät ne vaadi samanlaista rohkeutta kuin kaasu pohjassa puiden välissä viilettäminen, on niillä nykypäivänä jo erittäin olennainen merkitys koko rallin lopputuloksessa.

Tiukin taistelu käytiin viime kaudella Sardinian rallissa, jossa Neuville ja Ogier saivat toisiinsa eroa reilun 300 kilometrin kilvanajon jälkeen vain 0,7 sekuntia. Mitättömän tuntuinen ero, joka tulee sormia napsauttamalla.
Ja vielä helpommin eron saa aikaiseksi yleisöerikoiskokeella…

Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli: