Keskiviikko 16.1.2019

Kun Leijonat oli pilata USA:n ihmeen – ”Jos nyt häviätte noille suomalaisille...”

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.1.2014 07:45
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    19-vuotiaalle nuorukaiselle oli kova juttu asua olympiakylässä ja istua "Mietaan" kanssa samassa huoneessa, muistelee Jari Kurri vuoden 1980 kisoja.
|

Lake Placidin 1980 olympiakisojen jääkiekkoturnaus on Yhdysvaltojen urheiluhistorian merkittävimpiä tapahtumia. USA:n yliopistopelaajista koottu joukkue voitti olympiakultaa kaadettuaan Neuvostoliiton puna-armeijan kiekkoammattilaiset 4-3.

Yhdysvaltalaiset muistavat turnauksen vain Neuvostoliitto-ottelusta, mutta todellisuudessa kulta ratkesi vasta loppusarjan päätöspelissä Suomea vastaan, jonka USA voitti 4-2. Mikäli Suomi olisi voittanut ottelun, olisi kullan vienyt Neuvostoliitto ja Suomi olisi saavuttanut hopeaa. Leijonat olisi ottanut ensimmäisen arvokisamitalinsa.

Nimellä ”Miracle on the Ice” eli ”Ihme Jäällä” –kutsutussa olympiavoitossa kyse oli jääkiekkoa suuremmista asioista. Yhdysvalloista oli Vietnamin sodan takia tullut ”älymystöpiireissä” kylmän sodan ”paha osapuoli”. Leonid Brezhnevin johtama Neuvostoliitto suorastaan saneli amerikkalaisille ehtoja ydinaseneuvotteluissa. Presidentti Jimmy Carterin sovitteleva politiikka arvaamatonta kommunistidiktatuuria vastaan säilytti rauhan, mutta Yhdysvalloissa Carteria moitittiin epäisänmaalliseksi mieheksi, joka antoi amerikkalaisten ottaa kommunisteilta iskuja vastaan.

Neuvostoliiton jääkiekkomaajoukkuetta pidettiin voittamattomana. Se oli voittanut MM-kultaa 1978 ja 1979. Moskovan kotikisoissaan kymmenen kuukautta ennen Lake Placidia Neuvostoliitto ei ollut hävinnyt otteluakaan ja edellisenä syksynä Neuvostoliitto oli kaatanut haasteottelussa NHL:n tähdistöjoukkueen.

USA:n yliopistopoikien voitto Lake Placidissa sai valtavan symboliarvon kylmässä sodassa. Joidenkin amerikkalaisten mielestä kommunismin luhistuminen alkoi Lake Placidin ihmeestä.

Leijonat nöyryyttävästä tappiosta mitalisarjaan

Lake Placidissa joukkueet oli jaettu kahteen kuuden joukkueen lohkoon, joiden kummankin kaksi parasta eteni mitalisarjaan. Kanada teki paluun olympiakiekkoon 12 vuoden tauon jälkeen. MM-kisoissa Kanada oli käyttänyt NHL-ammattilaisia, jotka olivat välillä pahasti viihteellä, mutta olympiakisoissa Kanada joutui amatöörisääntöjen takia peluuttamaan juniorisarjojen huippulupauksia, joilla kaikilla toki oli NHL-varaus.

Suomi sai lohkovastustajikseen Neuvostoliiton, Kanadan, Puolan, Japanin ja eksoottisen kiekkomaan Hollannin. Toisessa lohkossa olivat Ruotsi, Tshekkoslovakia, USA, Länsi-Saksa, Romania ja Norja. Loppusarjajoukkueiksi povattiin Neuvostoliittoa, Kanadaa, Ruotsia ja Tshekkoslovakiaa.

Suomen joukkueeseen oli valittu 19-vuotias nuorukainen Jari Kurri. Hän oli 1978 tehnyt Neuvostoliiton verkkoon voittomaalin nuorten EM-kisoissa. Suomi voitti silloin ensimmäisen nuorten kultamitalinsa.
 
– Olihan se kova juttu päästä siihen turnaukseen. Olin nuori kundi, eikä hirveästi A-maajoukkuetason pelejä ollut alla. Meillä oli niin sanottu junnuketju, joka lähti sinne. Kallu (päävalmentaja Kalevi Numminen) rohkeasti valitsi meidät mukaan. Mun lisäkseni Timo Suden ja Jarmo Mäkitalon, muistelee Kurri Uudelle Suomelle Lake Placidin kokemustaan.
 
– Ei hirveästi peliminuutteja tullut, mutta kyllä sen turnauksen aikana pelaajana kasvoi. Ja olihan se kova juttu asua olympiakylässä, istua Mietaan kanssa samassa huoneessa pikkupoikana. Onhan ne sellaisia muistoja, jotka toimii aina. Huima juttu kaikin puolin, Kurri jatkaa.
 
Suomen osalta turnaus alkoi karmaisevasti. Puola teki Leijonia vastaan toisessa erässä neljä maalia. Mikko Leinosen ja Reijo Leppäsen maalit eivät enää auttaneet, vaan Puola voitti 5-4. Siinä vaiheessa kaikki olivat varmoja, ettei Suomi menisi jatkoon.

Kurri ei Puola-ottelua juuri ole muistellut.

–Oliks se niin vai, heh! Joo, muistan, ettei alkanut kovinkaan hyvin se turnaus. Oli ensimmäinen ottelu ja liikaa hermoiltiin, Kurri toteaa.

Toisessa ottelussaan Leijonat voitti Japanin 6-3. Leinonen ja Leppänen maalasivat molemmat kahdesti.

Kolmannessa ottelussaan Suomi teki sitten sensaation. Puolan 5-1 ja Hollannin 10-1 murskannut Kanada joutui köysiin. Seppo Suoraniemi vei Leijonat alivoimalla kolme minuuttia ennen loppua 4-2 –johtoon, eikä Kevin Primeaun kavennus riittänyt kanadalaisille. Suomi voitti 4-3.

Suomen jatkomahdollisuudet paranivat entisestään Hollannin voitettua Puolan 5-3. Suomi pelasi samana päivänä Neuvostoliittoa vastaan ja johti viisi minuuttia ennen loppua 2-1. Sitten tuli romahdus. Vladimir Krutov, Aleksander Maltsev ja Boris Mihailov maalasivat Neuvostoliiton puolessatoista minuutissa 4-2 –johtoon ja voittoon.

Neuvostoliitto voitti Kanadan 6-4. Suomen jatkopaikka ratkaistiin viimeisessä alkusarjapelissä Hollantia vastaan, joka oli hävinnyt Neuvostoliitolle uskomattomin lukemin 4-17. Suomea vastaan Hollanti oli toisen erän puolivälissä 2-2 –tilanteessa, mutta hyytyi sitten täysin. Päätöserässä Suomi teki kuusi maalia ja voitti 10-3.

Muutama vuosi sitten hollantilaiset jalkapallotoimittajat kyselivät jutun kirjoittajalta, onko totta, että Jari Kurri on pelannut Hollantia vastaan?

– Kyllä. Olen pelannut Hollantia vastaan Lake Placidissa. Sain siinä ottelussa vastuuta ylivoimalla ja taisin tehdä maalinkin. Itse asiassa tein toisenkin maalin, Kurri muistelee.
 
Video, Leijonat voittaa Kanadan Lake Placidissa:

”Do you believe in miracles?”

Toisessa lohkossa USA aloitti 2-2 –tasapelillä Ruotsia vastaan. Ihmeisiin ei silloin uskottu, eikä Lake Placidin olympia-areenan katsomo ollut edes puolillaan.

– Sen ottelun jälkeen olimme tyytyväisiä, ettemme hävinneet peliä, muistelee USA:n pelaaja Jack O’Callahan Golden Ice –kirjassa.

Toisessa ottelussaan USA käytännössä ratkaisi jatkopaikkansa voittamalla Tshekkoslovakian 7-3. Tshekkoslovakia, Euroopan kakkonen, aliarvioi vastustajansa täysin. Tshekit putosivat loppusarjasta hävittyään Ruotsille 2-4.

USA voitti seuraavaksi Norjan 5-1 ja nykypäivänä eksoottiselta kiekkomaalta kuulostavan Romanian 7-2. Lopuksi jenkit pehmittivät alkuvaikeuksien jälkeen Länsi-Saksan 4-2.

Loppusarja aloitettiin USA:n ja Neuvostoliiton ottelulla. Muutamaa päivää ennen olympiaturnausta Neuvostoliitto oli tyrmännyt jenkit New Yorkin Madison Square Gardenissa 10-3.

Loppusarjapelin ensimmäisessä erässä tuli selväksi, ettei Neuvostoliitto selviäisi helpolla. Vladimir Krutovin ja Sergei Makarovin maalien jälkeen Buzz Schneider (1-1 –maali) ja Mark Johnson (2-2 –maali) tasoittivat ottelun.

Toiseen erään Viktor Tihonov vaihtoi maalivahtia. Mestarivalmentaja otti Vladislav Tretjakin pois ja laittoi tilalle kakkosvahti Vladimir Myshkinin.

– Se oli urani suurin virhe, on Tihonov myöntänyt.

Aleksander Maltsevin maali toisen erän alussa vaikutti ratkaisulta. Kolmannen erän alussa Mark Johnson tasoitti ylivoimalla 3-3:een. Kymmenisen minuuttia ennen loppua Mike Eruzione teki 4-3 –voittomaalin.

– Ajattelin ensin syöttää, mutta yhtäkkiä tuli tunne, että pitäisi laukoa. Meni sisään, muistelee Eruzione Golden Ice –kirjassa.

Neuvostoliiton myllytys ei tuottanut tasoitusta.

– Tiesin, että venäläiset voisivat tehdä seitsemän maalia parissa minuutissa. Meidän kaverimme pelasivat kuitenkin hurmiossa. He heittäytyivät kiekon tielle mitä ihmeellisimmissä asennoissa, muistelee USA:n maalivahti Jim Craig, joka torjui ottelussa 60 kertaa.

Selostaja Al Michaels huusi ottelun päätteeksi: ”Do you believe in miracles, Yes!” Se huuto jäi historiaan.

– En sanoisi, että tuntui sensaatiomaiselta. Se oli jotain vieläkin suurempaa, Eruzione muistelee.

Neuvostoliiton uutistoimisto TASS julkaisi tiedotteen, jossa kerrottiin virheiden puolustuksessa ja maalivahtipelissä sekä keskittymisen puutteen johtaneen tappioon.

Video, USA-Neuvostoliitto 4-3, koko ottelu:

Leijonat ihmeen tiellä

Suomi aloitti loppusarjan pelaamalla Ruotsin kanssa 3-3 –tasapelin. Mikko Leinonen teki päätöserässä toisen maalinsa ja pelasti Suomelle pisteen. Voittomaalikin lähellä, mutta Ruotsin maalivahti Pelle Lindbergh esitti haamupelastuksen.

Lindberghistä tuli Philadelphia Flyersin ykkösmaalivahti. Hän oli NHL:n ensimmäisiä eurooppalaisia tähtimaalivahteja. Komea ura päättyi kuolemaan traagisessa auto-onnettomuudessa 1985.

Suomi sai Yhdysvalloissa 24. helmikuuta 1980 valtavasti pr:ää. USA:n ja Suomen ottelua katsoi USA:ssa televisiosta yli 30 miljoonaa ihmistä, vaikka se alkoi paikallista aikaa klo 11 ja länsirannikolla klo 8. Moni vanhempi yhdysvaltalainen on jutun kirjoittajalle sanonut muistavansa Suomen siitä, että Suomea vastaan pelattiin 1980 kultamitaleista.

Se ottelu on väestömäärään verrattaessa yhä katsotuin jääkiekkopeli Yhdysvaltojen historiassa. Vuosien 2002 ja 2010 olympiafinaalit Kanadaa vastaan rikkoivat 30 miljoonan rajan, mutta USA:ssa oli niinä vuosina melkein 100 miljoonaa asukasta enemmän kuin 1980.

Suomi aloitti hyvin. Tuleva New Jersey Devilsin pelaaja Jukka Porvari maalasi Leijonat johtoon yhdeksän minuutin jälkeen. Steve Christoff tasoitti toisessa erässä 1-1:een, mutta Mikko Leinonen, tuleva New York Rangersin hyökkääjä ja Tapparan toimitusjohtaja, maalasi Suomen ylivoimalla 2-1 –johtoon. Jorma Valtonen torjui maalillaan loistavasti.

– Valtonen oli uskomaton. Ajattelin, että hän pelaa elämänsä pelin ja pilaa päivämme, muistelee Neuvostoliitto-pelin ratkaisija Eruzione.

Toisella erätauolla valmentaja Herbert Brooks teki jenkkipelaajille asiat selviksi.

– Jos nyt häviätte noille suomalaisille, muistatte sen v***u hautaan saakka.

Phil Verchota tasoitti päätöserässä 2-2:een. Leijonat uupui. Rob McClanahan ja alivoimalla osunut Mark Johnson veivät jenkit 4-2 –voittoon. ”Impossible dream comes true”, huusi selostaja Al Michaels.

– USA:ta vastaan meillä oli kaikki mahdollisuudet. Hävittiin se muistaakseni 2-4. Pääsin siinä ampumaan tolppaan ihan loppupuolella, muistelee Jari Kurri.

Loppusarjan päätöspelissä Neuvostoliitto pesi kasvojaan tyrmäämällä Ruotsin 9-2. Ruotsalaiset jäivät pronssille ja Suomi sijoittui neljänneksi.
 
– Ei se mitali hirveän kaukana ollut. Taas kerran tuli jatkumoa, että Suomi oli niin lähellä taas kerran, mutta ei voittanut mitalia. Mutta itse pääsi näkemään ja kokemaan sen historiallisen pelin, niin olihan se kova juttu, Kurri toteaa.
 
Seuraavana syksynä Kurri matkusti Edmonton Oilersin harjoitusleirille. Hänestä tuli viisinkertainen Stanley Cup –voittaja ja yksi maailman tunnetuimmista suomalaisista 1980-luvulla. Olympiakisoissa Kurri sai voittaa mitalin viimeisenä kautenaan Naganossa 1998, missä Leijonat saavutti pronssia.
 
Video, USA ja Suomi historiallisessa ottelussa:

 
Ihme ei toistunut
 
Presidentti Carter kutsui USA:n kultajoukkueen Valkoiseen Taloon. Hän soitti Mike Eruzionelle henkilökohtaisesti.

– Presidentti kysyi, mitä haluaisimme päivälliseksi. Vastasin, että hummereita. Olimmehan voittaneet Neuvostoliiton, Eruzione muistelee.

Eruzione lopetti uransa Lake Placidin turnaukseen. Hän totesi, ettei voisi saavuttaa jääkiekkoilijana enää suurempaa.

Carteria Miracle of the Ice ei auttanut. Häntä kritisoitiin, ettei hän matkustanut Lake Placidiin paikan päälle seuraamaan Suomi-ottelua. Vastaehdokkaan Ronald Reaganin kampanjassa sitä faktaa käytettiin lyömäaseena Carteria vastaan ja Reagan voittikin vaalit seuraavana syksynä.

USA:n pelaajista 14 pääsi pelaamaan NHL:ssä, mutta merkittävän uran tekivät vain Mark Johnson, Ken Morrow ja Neal Broten. Morrow voitti New York Islandersissa neljä Stanley Cupia 1980-83. Hänestä tuli ensimmäinen samalla kaudella olympiakullan ja Stanley Cupin voittanut pelaaja.

USA:n joukkueen salaisuus oli valmentaja Herbert Brooks. Hän otti käyttöön neuvostoliittolaiset metodit korostaen joukkueen olevan yksilöä tärkeämpi. Hän myös yhdisti joukkueen pelaajat. Minnesotalaisilla ja massachusettsilaisilla oli perinteisesti ollut vinoilua keskenään, mutta Brooks kielsi sellaisen. Hänen metodinsa oli, että Amerikka on yksi kokonaisuus ja joukkue edustaa sitä yhtä kokonaisuutta.

USA:n joukkueen itseluottamus kasvoi sellaisiin mittoihin, että kaiken uskottiin olevan mahdollista. Kotiyleisön valtavassa kannustuksessa hurmio sai pelaajat ylittämään itsensä.

Olympiakulta ei tuonut USA:n kiekkomenestykselle jatkuvuutta. Sen jälkeen USA on voittanut A-maajokkuetasolla kultaa vain World Cupissa 1996, joissa mukana olivat kaikki parhaat pelaajat. NHL-joukkueilla USA on saavuttanut olympialaisissa hopeaa 2002 ja 2010.

Brooks valmensi USA:n olympiahopealle 2002. Hän kuoli 11. elokuuta 2003 66-vuotiaana nukahdettuaan autonrattiin. Lake Placidin olympia-areena on nimetty hänen mukaansa.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Simo Mäkelä

Tuosta "Miracle on the ice" on tehty Yhdysvalloissa ainakin kaksi elokuvaa, joissa toisessa vääristeltiin sen verran, että USA -NL ottelu oli ikään kuin finaali. No olihan se kisojen tärkein ottelu ja sensaatio. Mutta paljon kiusaa ja sydämen tykytystä Suomen joukkue aiheutti yhdysvaltalaisille.

Matti Pihlaja

On tämä kummallinen lehdenkorvike tämä uusi suomi. Ylistellään vuosikymmeniä jälkeenpäin kun jenkit kerran onnistuin neuvostoliiton kaatamaan, Jenkkien ylopistojoukkueet käytännössä opiskeli jääkiekkoa työkseen, täällä annetaan ymmärtää että olivat enikertaa jäällä nämä jenkit. Jos ihmisen ammatti on sotilas se on ammatti jääkiekko on harrastus. Nämä kaksi voidaan samaistaa hyvin kummatkin harjoitteli samaan tapaan työn/opiskelun lomassa. Tuo ryssäviha istuu lujassa tässä äärioikeistolaisessa bittilehdessä, eikä häviä paljoa entiseen lehtiversioonsa.

Matti Perttu

Virkistävää lukea kaiman kommenttia, joillekin se vaan ottaa koville vieläkin tuo Neuvostoliiton romahtaminen, enkä nyt tarkoita jääkiekkoa. Tosiasioiden vääristely jatkuu, kuten ennen vanhaan 70-luvulla. Ihanaa historian havinaa....

Matti Pihlaja

Urheilu on urheilua ja ja tosiasia on niinkuin kirjoitin.
Me sosialidemokraatit pidimme aikanaan huolta siitä ettei kommunismi pääse valloilleen.
Se on historiallinen totuus, jonka porvaritkin ovat tunnustaneet, kommunistia et minusta saa ole aina kuulunut demareihin 16 vuotiaasta tähän päivään, osapuilleen 45 vuotta. Siihen asti oli kovaa porvaria, mutta silmäni aukesi onneksi. Kotonamme politiikkaa puhuttu sieltä ei mallia siis saanut.

Matti Pihlaja

Puoluehajaannus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
1950-luvulla puolue ajautui vaikeaan tilanteeseen, kun Neuvostoliiton taholta suhtauduttiin puolueeseen vihamielisestilähde? ja Urho Kekkosen hyvät idänsuhteet kasvattivat hänen ja maalaisliiton sisäpoliittista valtaa. Kun sosiaalidemokraatit valitsi 1957 puheenjohtajakseen sotasyyllisyysoikeudenkäynnissä tuomitun Väinö Tannerin ja puoluesihteeriksi niin kutsuttuihin ”leskisläisiin” kuuluvan Kaarlo Pitsingin, puolueen idänsuhteet kärsivät. Tämä johti vuoden 1958 vaihteessa kriisiin, kun Neuvostoliitto ei hyväksynyt Suomeen enää hallitusta, jossa puolue oli mukana. Alkoivat yöpakkaset eli Neuvostoliiton diplomaattinen ja kauppapoliittinen painostus Suomen hallituksen kaatamiseksi. Hallitus kaatui ja alkoi sosiaalidemokraattien pitkä oppositiokausi ulkopoliittisesti arveluttavana puolueena. Puolueessa huomattiin myös, että tasavallan presidentti Urho Kekkonen ei ollut tilanteessa tukenut Suomen hallitusta.lähde? Kun puolue yritti yhdessä laajan puoluerintaman Honka-liiton kanssa syrjäyttää Kekkosta 1962 presidentinvaalissa ajauduttiin jälleen ulkopoliittiseen kriisiin (noottikriisi) Neuvostoliiton kanssa. Kekkosen ainoa merkittävä vastaehdokas, oikeuskansleri Olavi Honka vetäytyi vaaleista, Kekkonen voitti vaalit ja sosiaalidemokraattien paitsioasema suomalaisessa politiikassa oli täydellinen.