Maanantai 17.6.2019

Niinistö valittiin Palloliiton johtoon - ilman äänestystä

Luotu: 
8.11.2009 11:06
Päivitetty: 
8.11.2009 11:50
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva

Eduskunnan puhemies Sauli Niinistö on Suomen palloliiton puheenjohtaja seuraavan kolmivuotiskauden. Kouvolassa kokoontuneen liittokokouksen ei tarvinnut äänestää valinnasta.

Niinistön valinta sujui yksituumaisesti, koska ennen kokousta ainoaksi vastaehdokkaaksi nimetty Eerikkilän urheiluopiston rehtori Göran Enckelman jäi kokouksessa ilman kannatusta. Kukaan ei esittänyt häntä puheenjohtajaksi.
Tuore puheenjohtaja aikoo jakaa Palloliitossa vastuuta.

–Tunne itsesi, tiedä mitä tiedät, tiedä mitä osaat ja tiedä myös, mitä et tiedä. Silloin on syytä kääntyä viisaampien puoleen, Niinistö sanoi kokousväelle.

Niinistö korosti myös jalkapallon asemaa yhteisöllisyyden vahvistajana.

–Pelaaminen juniorijoukkueessa tai toimiminen taustajoukoissa on vahva torjuntalääke syrjäytymiseen, sanoi Niinistö, jonka mukaan jalkapallon aseman pitää näkyä myös yhteiskunnallisessa päätöksenteossa.

Palloliitto on kaivannut yhteiskunnalta lisää panostusta muun muassa tekonurmikenttien rakentamiseen. Peli- ja harjoitusolojen kehittämisessä Suomi on selvästi muita Pohjoismaita jäljessä.

Niinistö seuraa Palloliiton johdossa Pekka Hämäläistä, jonka puheenjohtajakausi kesti 12 vuotta.

Henkilöt: 
Muut asiasanat: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

rape

Tyypillistä suomalaista panettelua ja vähättelyä, ennen kuin yhtään mitään ollaan edes tehty.

Niinistö on minusta erinomainen valinta, vaikka jalkapalloilusta ei omaakaan paljoa kokemusta. Niinistön arvostuksen ja suhteiden avulla voitaisiin toivottavasti kohentaa kotimaisen kuningaslajin tilannetta.

Palloliitto ei tosin tätä helpoksi tee, heidän asettamansa tavoitteet ovat pahasti epärealistisia. Kuinka palloliitto kuvittelee suomalaisen jalkapallon olevan euroopassa kymmenen parhaan sakissa, mikäli katsojia otteluissa käy kahdesta kolmeen tuhatta, jos aina sitäkään?

Toiseksi, kotimainen jalkapallo kulminoituu kotimaiseen sarjajärjestelmään ja joukkueisiin, jotka ovat osa järjestelmää. Kuinka kehittää järjestelmää, jos seurat omaavat nippa-nappa toimintaedellytyksiä järjestelmän ja saatikka oman toiminnan ylläpitämiseksi? Järjestelmää on helppo kritisoida, mutta ennen suurisuuntaisten tavoitteiden asettamista pitäisi lähteä tekemään perustyötä seuratoiminnan hyväksi. Kun seurat ovat kunnossa, niin taustat tavoitteiden asettamiselle on myös kunnossa. Sitten voidaan heittää toiveita Suomen maajoukkueen sijoitukselle mantereella.

Kuten jo pari aikaisempaa vähättelevää kirjoitusta on palstalla esitetty, kirjoitusten sävyistä voidaan poimia kritiikkiä jalkapallon menestymättömyyttä kohtaan. Siitä tulee valitettava mielikuva esille, joka yleistää suomalaiset menestysurheilukansaksi ja ymmärtämättömäksi sekä kärsimättömäksi joukoksi, joille vain menestyjät ovat tärkeitä. Tästä syystä ei pystytä rakentamaan kulttuuria jalkapallokentälle, koska yleisö vähättelee osaamista ja mikä pahinta, myös sitä jatkuvaa yrittämistä mitä jalkapalloilun eteen yritetään tehdä.

Joukkuetyö vaatii pitkäjännitteisyyttä toisessa mittakaavassa kuin yksilöurheilu, jossa jälkimmäisessä leimaa antava piirre on yksilön sietokyky. Joukkueurheilun ehkä haastavin tekijä on joukkueen ja sidosryhmien pitkäjännitteisyys, jossa valitettavasti suomalaiset eivät ole olleet erityisen hyviä paria poikkeusta lukuunottamatta.

Miksi ei voisi perustaa vaihtoehtoisia kilpailusarjoja Veikkausliigan rinnalle? Esimerkiksi pienimuotoisia turnauksia kesken kauden, kuten jääkiekko tekee parhaillaan. Olisi mielenkiintoista käydä katsomassa esimerkiksi cupia, jossa pelaisi naapurimaiden joukkueita. Hyvin organisoitu turnaus toisi lajia ehkä askeleen lähemmäksi potentiaalista yleisöä.