Keskiviikko 12.12.2018

Päitä vaaditaan vadille, kuka on syyllinen Suomen futissurkeuteen?

Jaa artikkeli:
Luotu: 
14.6.2015 15:25
  • Kuva: Petteri Paalasmaa / Uusi Suomi
    Kuva
    Palloliiton puheenjohtaja Pertti Alaja sai Unkari-ottelussa kuunnella fanien haistattelua oikein kunnolla
|

Kesäilta oli Helsingissä lauantaina kauneimmillaan. Olympiastadionilla olikin yli 20 000 katsojaa, mutta suuresta urheilujuhlasta ei ollut tietoakaan Suomen hävittyä Unkarille 0-1.

Kannattajat haistattelivat päävalmentaja Mixu Paatelaiselle ja Palloliiton puheenjohtajalle Pertti Alajalle. Pohjoiskaarteessa kenkiä riisuttiin jalasta. Se oli selvä viesti siitä, mitä Paatelaiselle ja Alajalle tulisi tehdä.

Paatelainen oli raivoissaan. Hän ilmoitti, ettei Suomen pelaajien taso riitä kisoihin. Hän myös hämmästeli, että katsojat mollaavat yksittäisiä ihmisiä tärkeissä otteluissa ja arvosteli lisäksi toimittajien asiantuntemusta.

Suomen pelaajien taso on pudonnut kansainvälisestä kyydistä, eikä siitä voi syyttää Paatelaista. Kultaisen sukupolven jälkeen junnuvalmennuksessa tehtiin ”kaikki pelaa” –ideologialla tasapäistämistä, jonka surulliset seuraukset ovat nähtävissä. Puheenjohtaja Alaja on tässä tapauksessa yksi vastuuhenkilöistä.

Vaikka korjausliikkeitä on tehty, on suomalaisessa juniorivalmennuksessa yhä paljon puutteita. Harjoittelun laatu uupuu varmasti esimerkiksi Unkarin tai Romanian tasosta. Junnut harjoittelevat Suomessa omalla ajallaan aivan liian vähän.

Mutta Paatelaisellakin on itsekritiikin puutetta. Viimeistään lokakuun Romania-ottelussa nähtiin, että joulukuusi-taktiikalla lyödään päätä seinään. Suomen pelaajien tasolle taktiikka oli liian kunnianhimoinen.

Toimittajilla riitti asiantuntemusta jo viime syksynä joulukuusta kritisoidessaan, mutta Paatelainen luopui siitä vasta tällä viikolla surkean Viro-tappion jälkeen. Unkaria vastaan Suomi pelasi puolustuksen kautta. Ajoittain homma toimikin ihan hyvin, mutta maalit jäivät tekemättä.

Suomessa ei ole kunnollisia maalintekijöitä. Teemu Pukki on kadottanut itseluottamuksensa ja Riku Riskin taso ei riitä Unkarin tasoista maata vastaan. Kun maalintekovoimaa ei ole, ei Roman Eremenkon tai Perparim Hetemajn kaltaisten kovemman tason keskikenttäpelaajien rakentelusta ole apua vastahyökkäystaktiikallakaan.

Joulukuusessa Suomen puolustus oli ulapalla. Unkari-ottelun taktiikallaan Suomi sai puolustettua tiiviisti. Jossittelu on turhaa, mutta aina voidaan spekuloida, miten tällä taktiikalla olisi voinut käydä maaliskuussa Belfastissa.

Mixu on henkisesti kovilla ja se totisesti näkyi Unkari-pelin lehdistötilaisuudessa. Mixulta petti niin sanotusti se kuuluisa kasetti. Vastaavalla tavalla kävi Antti Muuriselle ja Stuart Baxterille, jotka perusteltua kritiikkiä eivät kestäneet.

Suomessa futisyleisö on asiantuntevaa, mitä Mixu ei näytä tajuavan. Palloliitto lupaili ennen EM-karsintoja kuuta taivaalta ja Mixu uhosi Antti Muurisen tyyliin, että eteenpäin on menty. Ei ole ihme, että irvaillaan, ja että Mixun tuoreimmat itsensä puolustelut pelaajien tasosta menevät jo tahattoman komiikan puolelle

Lauantaina monella Suomi-fanilla oli mitta täynnä. Lauantai-iltana rahat ja ajan olisi voinut käyttää muuhunkin kuin futissurkeuden seuraamiseen. Mixu ei yleisöä kritisoineissa kommenteissaan näyttänyt tajuavan, että rahat futikseen tulevat yleisöltä, ja asiakas on aina oikeassa.

Mixun olisi syytä ymmärtää, että hänen aikansa Suomen päävalmentajana on ohi. Myös Pertti Alajan olisi syytä arvioida asemaansa. Hän on surkeista tuloksista Mixuakin suuremmassa vastuussa.

Suomen jalkapallolla on itsetutkiskelun paikka. Merkittävin tekijä on juniorivalmennuksen uusiminen ja korjausliike voi viedä vuosikymmenen.

Konsulttiapua tarvittaisiin ulkomailta. Suomalainen asiantuntemus ei yksin riitä. Mixun ja Alajan eroaminen olisi hyvä alku, mutta pelkillä henkilövaihdoksilla tilanne ei kohene. Tarvitaan perusteellisempaa remonttia.

Yritykset: 
Jaa artikkeli:

Kommentit

Jouko Siirilä

Jääkiekossa "maailman parhaita" kiekkomaita on 5-6 ja hypetyksen tasolla tuskin muita vastaavia kuin Suomi ja pääkaupunkiseutulainen media, joille lentopallo, koripallo yleisurheilu- ja hiihtolajit eivät merkitse oikein mitään. Näissä lajeissa kuin maan suurin asukastihentymä ei loista. Jalkapallossa "kaikki pelaa" tarkoittaa sananmukaisesti sitä, että sitä pelataan kaikkialla. Myös Euroopassa. Ja se on demokraattinen laji, kun sen aloittaminen ei vaadi paljon varusteita eikä edes lunta.

On järkyttävän väärin suomalaista lukijaa ja edes nuorta kohtaan olettaa, että keikkuisimme jalkapallon MM tai EM-kisoissa, kuten jääkiekossa, kuuden parhaan maan joukossa. Mutta eikö itse pelaaminen ole kivaa niistä, jotka eivät monessa mielessä vaativimpiin yksilölajeihin pitkinä yksinäisinä harjoitustuokioina halua tai kykene. Kaikki pelaamaan mutta ei vaadita enää kuuta taivaalta vaan nautitaan liikunnasta.

Ja kuten äskettäin tutkimuksin on todettu "Kaikki pelaa" -ajatus on paras ja inhimillisin tapa tuottaa huippuja - jokainen löytää lajinsa aikanaan, kun lasten ja nuorten liikunnasta ei tehdä heille tavoitteellista ja pakonomaista. Heidän on löydettävä itse lajinsa ajan kanssa. Aikuisten ei saisi vaatia lapsilta yhtään mitään urheilun saralla, ei muuta kuin tarjota aikaa ja läsnäoloa nuoren löytäessä paikkansa tässä ainoassa elämässään myös urheilun saralla.

Jouko Siirilä

Oli hiukan kirjoitusvirheitä näköjään edellisessä kommentissani. Ajatukseni oli kuitenkin se, että pieni maa ei voi tuottaa ilman epäinhimillistä, valtiojohtoista pakkomeininkiä (DDR, jne.) jatkuvasti huippuja sen enempää arkkitehtuuriin, muotoiluun tai urheilun eri lajeihin. Lapsia pitää äkkiä alkaa kannustaa ihan kansanterveyden nimissä liikkumaan ja tarjoamaan puitteita kokeilla mahdollisimman monia lajeja, mutta ei vaatia ketään erikoistumaan jonkin kansallisen projektin nimissä (Suomi jalkapallossakin maailman kärkimaaksi, tms.) vaikkapa jalkapalloon tai mihinkään muuhunkaan. Silloin meillä tulee joskus maailmanluokan uimareita, joskun ampujia, joskun kenties taas juoksijoitakin. Mutta jatkuva rummutus siitä, että meidän olisi ikään kuin aika jo päästä edes Euroopan mestaruuskisoihin jalkapallossa on absurdi. Joskus voi tulla joku porukka, joka sinne pääsee, ei mutta ei sinne lehdistön "tsempillä" päästä, ikävä kyllä. Kaikki pelaa on tärkeä kasvatuksellinenkin tavoite, johon jokaisen valmentajan pitäisi tähdätä, eikä tsekkaamaan tulevia huippuja nappuloiden joukosta.