Toimeentulotukilaissa on "heikkoja kohtia", kertoo Helsingin sosiaali- ja terveysviraston nuorten palvelujen ja aikuissosiaalityön johtaja Leila Palviainen Uudelle Suomelle.

Näiden heikkouksien vuoksi on mahdollista, että tuilla kikkaileva henkilö voi nostaa jatkuvasti yli tuhannen euron kuukausituloa käytännössä vain täyttämällä yhden paperin kuukauden tai parin kuukauden välein.

Haaga-Helian toimittajaopiskelijoiden Tuima.fi-verkkolehti nostatti tiistaina kohun tuilla elävästä Tatusta. 26-vuotias helsinkiläismies saa Kelalta asumistukea noin 294 euroa ja Helsingin kaupungilta eli sossulta noin 758 euroa toimeentulotukea kuukaudessa. Käytännössä vuokrakulun jälkeen käteen jää noin 400 euroa.

Leila Palviainen vahvistaa, että yksin asuvan toimeentulotuen varassa elävän henkilön kokonaisetuudet ”pyörivät siinä tuhannen euron ympärillä”.

–Kokonaisetuudet koostuvat asumistuesta ja perusnormista, joka on noin 447 euroa. Jos vuokra on 650 euroa, mikä katsotaan kohtuuvuokraksi, siitähän tulee yhteensä yli tuhat euroa, Palviainen selvittää.

–Sitä ei yksilöidä, vaan summat ovat samoja kaikille riippuen vuokran suuruudesta.

Kelalta saatu asumistuki vähentää sosiaalitoimen tukea, eli se ei kasvata kokonaissummaa.

Erikoisinta on, että jutun Tatu kertoo saaneensa tuen säännöllisesti jopa vuoden ajan, vaikka ei ollut ”missään yhteydessä sosiaalitoimistoon”. Toimeentulotuen pitäisi olla tarveharkintainen tuki, joka myönnetään korkeintaan kolmeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Leila Palviaisen mukaan Tatun väite ei täysin pidä paikkaansa, sillä hänen on täytynyt lähettää kuukauden tai vähintään kolmen kuukauden välein kirjallinen hakemus toimeentulotuesta.

–Mutta lain heikko kohta on se, että jos toimeentulotukihakemus on tiptoptäydellinen, meidän on pakko se käsitellä, emmekä voi antaa kieltävää päätöstä jos tulojen määrät ja muut tiedot ovat kunnossa. Sen saa siis kirjallisella hakemuksella, emme voi pakottaa tapaamaan sosiaalivirkailijaa, Palviainen sanoo.

Lain mukaan toimeentulotuen 447 euron normiosuutta voidaan alentaa ensin 20 ja sitten 40 prosenttia, mikäli tuen saaja ei ota vastaan tarjottua työtä tai koulutusta. Leila Palviaisen mukaan tässäkin rangaistusmenetelmässä on kuitenkin ”heikko kohta”.

Palviaisen mukaan sosiaalitoimen pelikortit ovat heikot.

–Tuen normiosaa voidaan alentaa, mutta ei pitkäksi aikaa, vaan korkeintaan kahdeksi kuukaudeksi kerrallaan.

Tatu kertoo väistävänsä tämänkin ilmoittautumalla esimerkiksi tarjotulle kurssille. Paikalle hän ei mene. Toinen keino on ilmoittautua työnhakijaksi, mutta olla vastaanottamatta töitä.

–Tällöin tukea on maksettu kuukaudelta, jolloin hän on ilmoittautunut kurssille. Normiosaa voidaan korkeintaan jälkikäteen alentaa, Palviainen sanoo.

Normiosan alentamisessakin on käytännön ongelma. Tuen saajan tulee käydä sosiaalitoimistossa suunnittelemassa normin alentamista. Jos hän ei ilmesty paikalle, suunnitelmaa ei voida tehdä. Mikäli sosiaalivirkailija tekee alennuspäätöksen ilman hakijan läsnäoloa, ja tämä valittaa päätöksestä, se todennäköisesti kaatuu hallinto-oikeudessa, Palviainen kertoo.

–Tässäkin on heikko kohta, jossa pettää tämä normin alentaminen, hän toteaa.

Kohun aiheuttamasta suuttumuksesta huolimatta käteen jäävällä noin 400 eurolla ei järin leveästi eletä. Palviaisen mielestä todellinen kysymys onkin se, onko tukikikkailijan elämä tyydyttävää.

–Pitäisi olla sellainen positiivinen viesti, että kaikki ovat tarpeellisia, Palviainen sanoo.

–Tässä laissa on heikkoja kohtia, jotka voivat lopulta toimia näitä tuensaajia vastaan.