Anna Kontula.Kuva: Jiri Nieminen / Wikimedia Commons

Suomalaiselta rakennusmieheltä menee työt, kun parakissa asuva siirtotyöläinen työskentelee halvemmalla. Jos siirtotyöläinen vaatii suomalaisen työehtosopimuksen mukaista palkkaa ja etuja, menee häneltä työt.

Päättäjien pitää toimia pian umpisolmun avaamiseksi, tai halpatyöläisten parakkileirit juurtuvat Suomeen, sanoo Olkiluodon ydinvoimalan siirtotyöläisten joukossa asunut sosiologi Anna Kontula Uudelle Suomelle.

Kontula ei voi kuin nauraa kysyttäessä, onko hän tyytyväinen poliitikkojen ja viranomaisten toimiin siirtotyöläisten ja siirtotyöläisyyden ongelmien ratkaisemiseksi.

-En ole huomannut mitään erityistä toimintaa! Uskomatonta, että tämä tapahtuu näin julkisella työmaalla, ja asiaa ei hoideta, ihmettelee Kontula.

Konkreettisiin tekoihin ei ole ainakaan vielä johtanut edes se, kun Kontula alkukesästä kertoi joidenkin ydinvoimalarakentajien saavan kahden euron tuntipalkkaa. Selvitystä asiasta tosin on vaadittu. Nyt Suomi on Kontulan mielestä taitekohdassa: parakkileirikehitys voitaisiin vielä pysäyttää.

-Voisimme oppia muiden maiden virheistä. Mutta etsikkoaika menee nopeasti ohi, pitää toimia nyt, sanoo Kontula lisäten kuitenkin, että jossain määrin halpatyövoimaa tulee varmaan olemaan aina.

Kontulan mielestä pelkkä rakennusyritysten ja -työmaiden valvonnan lisääminen ei riitä ongelmien ratkaisuksi. Siirtotyöläiset pitää itse saada vaatimaan oikeuksiaan.

-Suomalaisten tulisi ymmärtää, että rajojen sulkeminen ei ole vaihtoehto nykypäivänä. Ainoa ratkaisu on se, että näiden ihmisten palkkaamisessa noudatetaan Suomen työehtoja. Valvonnan lisääminen ei sinällään auta, ennen kuin nämä ihmiset itse vaativat oikeuksiaan.

Rakennus- ja muut yritykset käyttävät siirtotyöläisiä, koska heille voi maksaa vähemmän palkkaa vähemmillä eduilla. Jos siirtotyöläiset vaatisivat samaa palkkaa kuin suomalaiset rakennusmiehet, ei heille enää löytyisi töitä kuten nyt. Eikö heitä ole näin ollen mahdoton saada vaatimaan Suomen työehtosopimusten noudattamista?

-Ei se vaikuttaisi heti heihin, jotka sillä hetkellä olisivat Suomessa töissä. Suurempi ongelma on heidän heikko asemansa ja täydellinen riippuvuutensa työnantajastaan, vastaa Kontula.

Kontulan mukaan Olkiluodon siirtotyöläiset ovat ristiriitaisessa tilanteessa: he tietävät olevansa alipalkattuja, mutta myös sen, ettei heidän asemassaan voi vaatia lisää palkkaa.

-He tietävät olevansa etuoikeutettuja verrattuna maanmiehiinsä, jotka eivät ole päässeet ulkomaille töihin, Kontula kuvaa, mutta jatkaa:

-Mutta jos sanoisin, että he ovat tyytyväisiä, niin ei sekään olisi totta, sillä eivät he todellakaan ole.

Kontulan mukaan Eurajoen 1200-päisessä, metsän keskelle pystytetyssä parakkileirissä eletään eristyksissä suomalaisesta yhteiskunnasta.

-Kirjassani on kohta, jossa kysäisen parilta työmieheltä, mitä he ovat mieltä Suomesta. He vain nauroivat: mitä he tietäisivät Suomesta?

-Työnantaja tarjoaa heille kyydin töihin, parakille ja kauppaan, eikä muuta.

Kontulan mielestä siirtotyöläiset halutaan pitää eristyksissä suomalaisista. Esimerkiksi kielenopetusta ei ole. Työnantajat eivät sitä tarjoa, ja Eurajoen kirjastosta löytyy vain neljä Puola-Suomi -opetuskasettia.

-Ne ovat koko ajan lainassa. Luulisi, että niillä miljoonien verotuloilla, jotka kunta heiltä saa, voitaisiin järjestää kielenopetusta, sanoo Kontula.

Kontulan mukaan Eurajoen verotuloista kolmasosa tulee Olkiluodon työmiehiltä siitä huolimatta, että heidän veronmaksussaan on suuria puutteita.

Kontula kuvaa tuoreessa Into-pamfletissaan Näkymätön kylä Eurajoella Olkiluodon ydinvoimalaa rakentavien, lähinnä itäeurooppalaisten siirtotyöläisten oloja. Kontula asui työmiesten parissa kuukauden.

Siirtotyöläisyyden suurin tragedia on Kontulan mukaan nuorten perheenisien ikävä perheen luo. Huomattavan suuri osa Kontulan tapaamista miehistä oli nimenomaan perheellisiä miehiä.

Kuka on vastuussa parakkikylistä? Vastaa Uuden Suomen kyselyyn täällä.