Parrakkaat kapinalliset valtasivat Kuuban uudenvuodenpäivänä puoli vuosisataa sitten. Jotkut pitävät tuota kommunismin merkkipäivää voittona, toiset tappiona.

Kuuba on kestänyt Neuvostoliiton hajoamisen ja Yhdysvaltain talouspakotteet. Toisaalta ainakin miljoona kuubalaista on joutunut pakenemaan saarivaltiosta.

82-vuotiasta vallankumousjohtajaa Fidel Castroa ei ole nähty julkisuudessa toissa kesäisen sisäelinleikkauksen jälkeen. Kuubaa on viime helmikuusta lähtien johtanut hänen 77-vuotias veljensä Raul Castro.

Taloudellinen kurimus on pakottanut Raul Castron hallinnon uudistuksiin, joita kuitenkin pidetään vähäisinä.

Kuubalaiset saivat viime vuonna muun muassa luvan hankkia kännyköitä. Käytännössä kuitenkin vain harvalla on sellaiseen varaa.

11-miljoonaisen kansan keskiansiot ovat 20 dollaria eli reilut 14 euroa kuukaudessa.

–Minulle se ei ollut uudistus. Minun pitää säästää useita kuukausia pelkkiä tennistossuja varten, 32-vuotias Manny Garcia sanoo.

Opettaja Pedro Perez ei pysty elämään kuukausipalkallaan. Paikallista ilmausta käyttäen hän "keksii" asioita eli ostaa ja myy tarvitsemiaan tavaroita harmailla markkinoilla.

Amanda Gonzalez kertoo ostavansa valtiolta kerran kuukaudessa saamallaan kahden peson arvoisella ruoka-avustuksella savukkeita ja myyvänsä ne eteenpäin viidellä pesolla.

Gonzalez on kommunistisen puolueen jäsen ja myöntää, että välitystoiminta on periaatteessa väärin. Mutta lähes kaikki Kuubassa harrastavat sellaista.

Gonzalez ei kuitenkaan haikaile takaisin Castroa edeltäviä, Yhdysvaltain tukeman diktaattorin Fulgencio Batistan aikoja. Gonzalez on 70-vuotias ja muistaa nuo ajat elävästi.

–Köyhillä ei ollut mitään ja köyhiä oli paljon. Rikkaita kiinnosti vain oma vaurautensa, hän kuvailee.

–Ihmiset eivät enää muista vallankumousta edeltänyttä Kuubaa. Maa oli myyty Yhdysvalloille, eikä köyhillä ollut mitään mahdollisuuksia edetä elämässään, säestää 61-vuotias Robert.

Köyhyydestä huolimatta Castrojen Kuubassa eletään keskimäärin 77,9-vuotiaaksi. Terveydenhoito on ilmaista, samoin koulutus. Lukutaitoisia on 99,8 prosenttia kansasta.

Myös vallankumousta muuten arvosteleva Manny Garcia myöntää, että sosiaalisektori on ainakin periaatteessa kattava ja toimiva. Länsimaalaisia kalvava työuupumus on harvinainen vaiva Kuuban tropiikissa.

–Tämän maan hienous on siinä, että töitä ei tarvitse tehdä, jos ei halua, havannalainen taksikuski muistuttaa.

Toisinajattelijat muistuttavat vakavasta demokratiavajeesta ja ihmisoikeuksien loukkauksista. Kuubassa on 200 mielipidevankia. Poliittinen oppositio vaatii sananvapautta, matkustusrajoitusten poistamista ja yleisemmin monipuoluejärjestelmää.

Kansan enemmistö tuntuu haluavan ennen kaikkea kohennusta elintasoonsa. Omistusasunto ja oma auto ovat kuubalaisten toivelistalla korkealla.

–Toivon vain, että pystyisin elämään palkallani, opettaja Perez sanoo. Keskusjohtoisen, tehottomaksi haukutun talouden kurimusta lisäsi vuonna 2008 kolme hirmumyrskyä. Ne pilasivat arviolta kolmanneksen saaren viljasadosta.