”Hallitus lähti ensi alkuun erittäin mallikkaasti tekemään päätöksiä, kun koronavirusepidemian todellinen vakavuus selvisi”, arvioi 1990-luvun alun suuren laman aikana viitisen vuotta valtiovarainministerinä toiminut Iiro Viinanen. Kokoomuksen ministeri Viinasesta tuli noina kovia päätöksiä vaatineina kriisivuosina ”Suomen vihatuin mies”.

”Pääministeri Sanna Marin yllätti kyllä meikäläisen totaalisesti, ja annan hänelle täydet pisteet. On sieltä hallituksen sisältä sen jälkeen alkanut kuulua kaikennäköistä eri puolueiden välistä kränää, mutta tähän asti he ovat kyllä aika ripeästi toimineet.”

Pari viikkoa sitten tasavallan presidentti Sauli Niinistö ehdotti, että kriisiaikana valtioneuvoston päätöksentekoa voitaisiin tehostaa perustamalla valtioneuvostoon erityinen neuvonantajaelin, ”nyrkki”. Pääministeri Marin torppasi presidentin idean heti tuoreeltaan.

”Minusta presidentin ehdotus oli ihan hyvä. Sillä elimellähän ei olisi tarkoitus olla mitään päätösvaltaa, vaan se antaisi toimintaohjeita siitä, missä aikataulussa ja miten tiettyjä päätöksiä tehtäisiin. Se myös katsoisi perään, että näin myös tapahtuu”, Viinanen sanoo.

”Oli se kyllä aika karmeaa katsottavaa, mitä Helsinki-Vantaan lentokentällä tapahtui, kun niitä ihmisiä lensi etelästä takaisin kotiin. Voi herran jestas, että oli mahdoton tilanne. Kun mukana on niin monta ministeriötä, niin tämmöistä pääsee tietysti tapahtumaan, vaikka missään nimessä ei saisi päästä. Eli mitä haittaa siitä olisi, jos valtioneuvostossa olisi tällainen koordinoiva elin?”

Yrityksiä pitää tukea, mutta ei elinkelvottomia

Viinasen mukaan nykykriisi eroaa huomattavasti kolmisenkymmentä vuotta sitten koetusta.

”Nythän meneillään on globaali lama, joka horjuttaa kaikkien maiden talouksia aika tavalla vielä senkin jälkeen, kun varsinainen epidemia on mennyt ohi. 1990-luvun alun lama oli kuitenkin meillä enemmän paikallinen ilmiö”, hän huomauttaa.

”Toisaalta, kyllä silloinkin huudettiin valtiota apuun, kuten huudetaan nytkin. Lainkaan kiistämättä vaikkapa sitä, etteikö valtion pitäisi tukea yrityksiä tässä tilanteessa, varoitan kuitenkin siitä, että tukea voi mennä sellaisiinkin firmoihin, jotka eivät lopulta kuitenkaan pärjäisi. Tosin, eiköhän se ole lopulta aika marginaalinen erä, joka näihin menee.”

Koronakriisi merkitsee muun muassa sitä, että valtio joutuu ottamaan lainaa rahoittaakseen erilaisia tukia ja muita toimia. Elinkeinoelämän tutkimuslaitos Etla arvioi eilen, että Suomen julkisen talouden velka kasvaa noin 70 prosenttiin bruttokansantuotteesta tämän vuoden aikana. Ennen koronaa velkasuhde oli hieman alle 60 prosenttia.

Viinanen varoittaa, että kaiken muun lisäksi saattaa tulla isojakin lisämenoja valtion lainatakausten lauetessa.

Velkaantumisen vastustajana tunnettu Viinanen sanoo, että velasta pitää aina olla huolissaan. Tosin hän näkee nykytilanteessa ja 1990-luvun alussa merkittävän eron.

”Silloin laman aikana kiersimme ympäri maailmaa käsi ojossa hakemassa velkarahaa pääomamarkkinoilta – Hong Kongista, Singaporesta, New Yorkista, Tokiosta, Keski-Euroopan maista. Ei ollut tällaista systeemiä kuin nykyään, jossa keskuspankit panevat rahakoneet pyörimään ja laittavat liikkeelle satoja ja tuhansia miljardeja euroja rahaa, ja painavat korot nollille.”

1990-luvun alun lama johti massiiviseen konkurssiaaltoon, jonka seurauksista kärsitään yhä. Kaksinumeroiset korot olivat liikaa kymmenille ja sadoille tuhansille yrityksille.

Konkursseja seurasi massatyöttömyys. Pahimmillaan työttömyysaste oli 17 prosenttia vuonna 1994.

”Kyllä lomautuksista ja työttömyydestä pitää olla hädissään. Ajatellaan ihan vaikka marjanpoimijoita tai maatalouden suhteellisen yksinkertaisia tehtäviä eri puolilta maailmaa tekemään tulevia työntekijöitä, jotka jäävät nyt tulematta”, Viinanen toteaa.

”Meillä on vastaavaa henkilöstöä kymmeniä tuhansia työttömyyskortistossa. Miksi heitä ei laiteta töihin, vaan annetaan vain olla työttömyysturvan varassa? Tämä on sitä ay-lainsäädäntöä, jota varjellaan henkeen ja vereen.”

Pentti Linkolaa olisi pitänyt kuunnella enemmän

Viime syksynä 75 vuotta täyttänyt Iiro Viinanen kuuluu itsekin koronariskiryhmään jo ikänsä puolesta. Vuonna 2000 hän sai diagnoosin Parkinsonin taudista. Viinanen kertoo voivansa olosuhteisiin nähden hyvin.

”En ole koskaan oppinut olemaan paikallani. Nyt olen pysytellyt harvinaisen hyvin neljän seinän sisällä, kun riski sairastua on meikäläisellä kumminkin keskimääräistä suurempi”, hän kertoo.

”Teen joka päivä kävelylenkin täällä Lahdessa Vesijärven Rantatiellä, varmuuden vuoksi rollaattorin avulla. Välttelen ihmiskontakteja, kuten asiaan kuuluu.”

Virkauransa lisäksi Viinanen tunnetaan aktiivisuudestaan luonnonsuojelijana, etenkin juuri Vesijärven luonnon puolestapuhujana. Ihan äskettäin edesmenneen suomalaisen luonnonsuojelijan, ajattelijan ja kalastajan, Pentti Linkolan, elämäntyötä hän sanoo arvostavansa suuresti.

”En tuntenut Linkolaa henkilökohtaisesti, mutta olen seurannut hänen kannanottojaan ja kirjoituksiaan vuosien varrella. Hän toimi esimerkillisellä tavalla herättäessään ihmisiä luonnonsuojeluun”, Viinanen sanoo.

”Aluksi hänen kirjoituksistaan syntyi minulle kuva, että hän on hieman yliampuva näkemyksissään. Mutta ei kulunut kauaa, kun ymmärsin, että ei olekaan, vaan hänen ehdotuksensa olivatkin hyvin realistisia. Jos olisimme toimineet Linkolan oppien mukaan, tilanteemme olisi paljon parempi kuin se on nyt.”