Sosiaaliturvan uudistamisesta tulee vielä sote-uudistustakin vaikeampi harjoitus, varoittaa sote-uudistusta kahdella vaalikaudella luotsannut keskustan varapuheenjohtaja Juha Rehula.

”Vaikeusaste nousee potenssiin”, Rehula toteaa Uuden Suomen haastattelussa.

55-vuotias kansanedustaja näkee, että sotu-uudistus on seuraavan sukupolven uudistus. Käsiään hän ei kuitenkaan nosta pystyyn nyt, kun perinteinen perustulopuolue pähkäilee, minkälainen keskustan perustulomalli oikeasti on. Keskustanuorilla on oma mallinsa, mutta oma näkemys on myös Rehulalla.

”Minulla on kädet tätä myöten savessa”, Rehula sanoo osoittaen vuoron perään kyynärpäitään.

Hän kertoo kahlanneensa kaikki esillä olleet mallit niin puolueilta kuin työmarkkinajärjestöiltäkin.

”Ei pidä tarkoituksella jättää seuraavalle polvelle, mutta niin tulee käymään. Jos sotea on tehty 15 vuotta – 5 hallitusta ja 6 mallia – niin tämän sosiaaliturvan uudistamisessa vaikeuskerroin kasvaa potenssiin”, Rehula sanoo.

Kahta viimeisintä mallia Rehula on ollut sorvaamassa itse. Ensin viime vaalikauden lopulla sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajana ja tällä vaalikaudella kaksi ensimmäistä vuotta perhe- ja peruspalveluministerinä. Kun häneltä kysyy, miksi sotu-uudistuksesta tulee vielä soteakin vaikeampi, hän tokaisee, että ”sote sentään on poliitikkojen käsissä” tarkoittaen, että sosiaaliturvan kohdalla neuvottelupöydän ympärille kannetaan tuolit työmarkkinajärjestöjen edustajille ainakin siltä osin, kun uudistus koskettaa ansiosidonnaista sosiaaliturvaa.

Työmarkkinajärjestöjä selvästi merkittävämmin sotu-uudistuksen tekemistä hankaloittavat Rehulan mielestä politiikka ja ideologiat.

”Sanotaan, että kaikki puolueet ovat samanlaisia ja leikkivät samassa hiekkalaatikossa. Mutta miksi esimerkiksi sote on vaikea, niin siihen liittyy paljon rahaa, mutta toiseksi siinä näkyy, että puolueissa on eroja. Puolueiden eri näkemysten yhteensovittaminen ei ole helppo harjoitus.”

”No miksi sotu on vielä vaikeampaa? Koska siinä jos missä puolueilla on eroja! Ja siinä on vielä enemmän rahaa ja vielä enemmän intressitahoja.”

”Toinen syy, miksi sanon, että se on seuraavan sukupolven homma, on, että tässäkin talossa sukupolvet vaihtuvat ja se näkyy meillä poliitikoissakin. Itse olen lukenut aikanaan Pekka Kuusen klassikon ’60-luvun sosiaalipolitiikka’. Tämä uusi ja seuraava poliitikkojen sukupolvi saattaa juuri ja juuri tietää, että sellainen guru on ollut kuin Pekka Kuusi. Nyt se on Juho Saari. Hänestä on hyvää vauhtia tulossa ’2020-luvun pekkakuusi’.”

Poliitikoista Rehula nostaa uuden sukupolven sosiaalipolitiikan nimiksi vihreiden Maria Ohisalon ja keskustassa ykkösnimi on hänen oman ministerityönsä jatkaja Annika Saarikko.

Eri sosiaaliturvamallejaan ovat julkisuuteen esitelleet kokoomus, kristillisdemokraatit, sdp, siniset, vasemmistoliitto ja vihreät. Puolueet voi karkeasti jakaa kahteen ryhmään: vastikkeettoman perustulon kannattajiin ja vastikkeellisen työtulojen kanssa nykyistä helpommin yhteensovitettavan tuen kannattajiin.

Keskusta kannattaa ja on kannattanut vuodesta 1998 ”perustuloa”, mutta se ei välttämättä tarkoita samanlaista perustuloa kuin mitä vihreät ja vasemmistoliitto tarkoittavat. Siis välttämättä.

Toistaiseksi vastuu keskustan perustulon tulkinnassa siirtyy samalla tavalla kuulijalle kuin savolaisen juttuja kuunnellessa. Lopullinen malli on vielä työn alla ja vääntöä käydään myös puolueen sisällä.

LUE TAUSTAT:

Hämmennys Juha Sipilän perustulopuheista – Kansanedustaja: Tässä on keskustan todennäköinen malli

Ministeri Annika Saarikko: ”Toimeentulotuki on nöyryyttävä ja pitää poistaa”

Juha Sipilän puolueessa kriisi päällä? – Keskustajohtajalta pääsi pitkä nauru

Rehulan tulkinta on, että perustuloa pitää hakea.

”Pitää osoittaa, että on sellaisessa tilanteessa. Se että laittaa sähköpostia, että pankaas perustuloa tulemaan, niin eihän se nyt ihan niinkään voi olla.”

Jotta ymmärtää keskustalaista keskustelua edes pikkaisen, pitää palata vuonna 1998 esiteltyyn työreformiin. Siellä perustulo vilahtaa ensikerran ”uutena näkökulmana”, ”jolla tuetaan ihmistä elämänkaaren ja työmarkkina-asemien muutoksissa”. Se lienee myös yksi niistä papereista, joita Rehula on viime viikkoina tankannut.

”Keskustan perustuloajattelun tavoitteena ei ole murtaa työhön ja yrittämiseen perustuvaa elämäntapaa. Päinvastoin, tavoitteena on järkyttää vaihtoehdottomuuden tilaa, jossa ihmisen on joko oltava kokopäivätyössä tai kokopäivätyöttömänä. Perusturvaa uudistetaan perustulon hengessä siten, että siitä tulee aktiivitoimiin kannustava tuki. Periaatteena on, että aktiivisuus johtaa aina passiivisuutta parempaan toimeentuloon”, Keskustan työreformissa selvennetään.

Tätä toistelee myös Rehula, ja ajatukseen liittyy myös keskustan ”kantaisän” Santeri Alkion ajattelu ”köyhän asialla” olemisesta ja ”itseauttamiskyvystä”. Opinnäytetyössään Alkion kirjoituksista keskustan nykyinen kansanedustaja Petri Honkonen tulkitsee itseauttamiskykyä niin, että ”elannon ehtona oli oma työ ja yritteliäisyys”.

Tällaisen ajattelun yhteensovittaminen vastikkeettoman perustulon kanssa ei ole helppoa ja siinä onkin keskustan dilemma. Silti puolueessa halutaan muistuttaa, että nykyisestä järjestelmästä eniten perustuloa muistuttava osuus, takuueläke, on keskustalainen saavutus ja että pian päättyvä perustulokokeilu oli juuri keskustan tavoite.

”Kokeilun tuloksista ei ole vielä mitään tutkimusnäyttöä muuta kuin yksittäisten ihmisten haastatteluja siitä, mitä on tarkoittanut, että he pääsivät perustulon piiriin. Mutta itse odotan niitä lukuja, kuinka moni on työllistynyt ja kuinka moni on päässyt pois siitä, että olisi pelkästään perustulon varassa”, Rehula sanoo.

Perustulokokeilun ohella keskustavetoinen hallitus on tuonut myös työttömyyden aktiivimallin.

Kumpi toimii paremmin: aktiivimalli vai perustulo?

”Minun keskustalaisuuteni on ollut aina sitä, että sinun pitää ottaa itsestäsi vastuuta ja sinun pitää tehdä asioita, joilla voit nostaa itsesi alemmalta portaalta ylemmälle. Kun näin on, niin tämä aktiivimalli ei ole ollut minulle vaikea asia puolustaa. Ja on tilaisuuksia, joissa olen päässyt sanomaan, että miettikääs nyt, kumpi tässä on parempi.”

”Mutta meidän yhteiskunnassamme on aina ihmisiä, jotka eivät pysty, eivät kykene, eikä ole kerta kaikkiaan voimia. Sosiaaliturvamallien pitäisi tunnistaa ne tilanteet, etteivät tällaiset ihmiset joudu kohtuuttomuuksiin. Olen oppinut viimeisen 3,5 vuoden aikana sellaisen sanan kuin toimintakyky, joka ensisijaisesti liittyy ikääntyneisiin ihmisiin, mutta on myös työikäisiä, jotka eivät vain kerta kaikkiaan pysty. Vammaiset ovat esimerkiksi yksi ryhmä, johon tämä ’on-off’ ei istu.

Mutta kumpi toimii paremmin: aktiivimalli vai perustulo?

”Enhän minä tiedä”, Rehula vastaa.

Sosiaaliturvan uudistamisen tarpeet tulevat kaikilta puolueilta kuin yhdestä suusta. Nykyisestä, lukuisista eri etuuksista koostuvasta sosiaaliturvasta on tullut hajanainen tilkkutäkki, jonka kokonaisuutta on lähes mahdotonta hallita ja tuentarvitsijan lähes yhtä mahdotonta ymmärtää.

”Siihen on tehty muutoksia pääsääntöisesti niin, että yhtä kulmaa on liikutettu kerrallaan ja siinä on hävinnyt kokonaisuus”, Rehula kuvaa.

Lisäksi poliitikot haluavat eroon nykyisen järjestelmän kannustin- ja byrokratialoukuista. Toimeentulotuki on nykyisessä järjestelmässä tarkoitettu viimeisijaiseksi ja tilapäiseksi tueksi, mutta siitä on tullut Rehulan sanoin ”välttämätön ja säännöllinen”. Tutkimusten mukaan toimeentulotukiasiakkuus on myös periytyvää: sitä saaneiden lapset käyttävät toimeentulotukea herkemmin kuin muut.

Toiseksi yrittämisen ja palkkatyön rajasta on tullut yhä moninaisempi. Julkisuudessa puhutaan kevytyrittäjyydestä ja pakkoyrittäjyydestä. Eikä yrittäjän sosiaaliturva ole lähtöjäänkään selvä, Rehula korostaa.

”Meillä on edelleen turvaverkot olemassa, mutta on ihmisiä, jotka putoavat näiden turvaverkkojen läpi. Yksi tyyppiesimerkki on yrittäjä. Laman aikana varsinkin oli traagisia kohtaloita. Se porukka tippui ja kaikki meni. Meni omaisuus, meni terveys ja meni perhe. Ja velka jäi. Sitten oli niitä, jotka tekivät sen lopullisen ratkaisun, kun ei enää jaksanut.”

Keskustan puoluekokous, puolueen ylin päättävä elin, päätti viime kesänä kannattaa puolueena perustuloa, ja että sen tulisi olla mahdollisimman laaja. Toistaiseksi ainoa puolueesta julki tullut perustulomalli on keskustanuorten ”progressiivinen negatiivinen tulovero”. Käytännössä se tarkoittaa, että riittävän pienillä tuloilla valtio maksaakin ”negatiivista veroa” tukena tilille. Kun tulot kasvavat tuki pienenee ja muuttuu lopulta tavalliseksi progressiiviseksi veroksi.

Puoluekokous päätti, että tämä olisi ”yksi vaihtoehto”, ja että sen ”tulisi koskea kaikkia väestöryhmiä”. Jälkimmäiseen Rehula ei usko jo sote-uudistuksessakin saamiensa oppituntien vuoksi.

Rehulan mallissa perusturvassa on kolme peruspilaria: eläkeläisille takuueläke, opiskelijoille opintotuki ja perustulo ”työmarkkinoiden käytettävissä oleville”. Näistä viimeinen voitaisiin Rehulan mukaan toteuttaa progressiivisen negatiivisen tuloveron mukaan. Näiden päälle voisi hakea muita harkinnanvaraisia tukia ja rinnalla olisi myös asumistuki.

”Asumistuki on vähän sama kuin sotessa on työterveyshuolto: sen pitäisi olla mukana, mutta siitä ei koskaan tulisi valmista, jos se olisi. Sotussa olisi hyvä, jos asumistuet saataisiin mukaan. Se on sosiaaliturvajärjestelmässä nopeimmin kasvava osa. Tälläkin vaalikaudella lähdettiin jostakin 1,8 miljardista eurosta ja nyt ollaan yli 2 miljardissa eurossa”, Rehula sanoo.

Ja vaikka puoluekokous on päättänyt, että perustulosta pitää tulla mahdollisimman laaja, ei siihen Rehulan mukaan kannata yhdistää opintotukea tai takuueläkettä – ainakaan vielä.

”Jos tästä halutaan valmista, niin ei yhdistetä. Se on vähän sama kuin asumistuen kanssa, eli sen pitäisi olla siinä samassa perustulossa, mutta jos tästä halutaan valmista, niin saattaa olla parempi, että se tietoisesti jätetään pois.”