”Olen Heikki, ja olen tänään raitis alkoholisti”. Näin alkaa filosofian kandidaatti Heikki Oinas-Kukkosen Minnesota-hoitoa käsittelevä väitöstutkimus, joka tarkastettiin Oulun yliopistossa tänään.

Oinas-Kukkonen suosittelee väitöstutkimuksessaan täysraittiuteen tähtäävän Minnesota-hoidon ottamista laajempaan käyttöön suomalaisessa päihdetyössä. Hän tuntee aiheen sekä kymmenvuotisen tutkimuksen että oman kokemuksensa kautta.

Väittelijä päätyi Minnesota-hoitoon ihmeteltyään ennen sitä vuosia, miksi akateemisesta sivistyksestään huolimatta päätyi kerta toisensa jälkeen ryyppyputkiin. Hoidoista ei ollut apua kohtuukäytön oppimiseksi.

–Heti ensimmäisenä iltana minulta, tuolla hetkellä vapisevalta ja tärisevältä mieheltä, kysyttiin: ”Tiedätkö mikä sinulla on?” Tietenkään en tiennyt. Minulle sanottiin, että minulla on sairaus nimeltä alkoholismi. Silloin lamppu syttyi. Pohdin mielessäni, miksi kukaan aiemmin ei ollut sanonut ongelman ytimen olevan sairauden, Oinas-Kukkonen kertoo esipuheessaan.

–Tämä perusta riitti aloittamaan sairauteni intensiivisen hoidon.

Kukkonen tarkkaili tutkimuksessaan 173 alkoholistin ja heidän 125 läheisensä kokemuksia Lapuan Minnesota-hoitolan kymmenen ensimmäisen toimintavuoden aikana eli 1993–2003. Tutkimustulosten perusteella kaksi kolmasosaa Minnesota-potilaista saavuttaa ”päihteistä vapaan elämäntavan”.

–Niistä, jotka määrätietoisesti käyvät läpi vuoden mittaisen hoidon, toipuu peräti 90 prosenttia, väitöstutkimuksessa todetaan.

Oinas-Kukkonen katsoo tutkimuksensa perusteella, että Minnesota-hoitomuoto on saatava sekä KELA-korvausten piiriin että yleiseksi osaksi sosiaalista päihdehuoltoa. Tutkimuksen mukaan hoidon tulokset ovat poikkeuksellisen hyviä verrattuna nykyisiin julkisin varoin toteutettuihin päihdehoidon menetelmiin.

–Löydetyt tutkimustulokset ovat yhteiskunnallisesti merkittäviä. Tutkitun menetelmän mukaiset toipumistulokset ovat poikkeuksellisen hyviä ja ne haastavat suomalaisessa päihdehoidossa aiemmin tehdyt vakiintuneet linjaukset. Voidaan hyvällä syyllä kysyä, miksi Suomessa ei näin hyviä toipumistuloksia tuottavia päihdehoitomenetelmiä käytetä laajemmin, Kukkonen kirjoittaa tutkimuksen tiivistelmässä.

Kukkonen itse uskoo täysraittiuteen.

–Ainoaksi todelliseksi päihdehuollon tulokseksi tulee hyväksyä täysraittius, hän kirjoittaa.

Minnesota-menetelmä perustuu ajatukseen alkoholismista sairautena. Sairaus ei ole kenenkään syy, Kukkonen kirjoittaa, mutta siitä toipuminen on alkoholistin vastuulla.

Lisäksi alkoholismi on perhesairaus, joten myös läheisten toipumiseen kiinnitetään huomiota ja he ovat mukana tietyissä hoitotapahtumissa. Kukkosen mukaan vertaistuki, läheisten mukanaolo sekä päihde- ja läheisriippuvuuden ja alkoholismin sairausluonteen ymmärtäminen on avain menetelmän toimimiseen.

Tutkimuksen perusteella ei voida antaa tyhjentävää vastausta Minnesota-hoidon yleisistä raitistumistuloksista, mutta tämä ei Kukkosen mukaan ollut tarkoituskaan. Jotain voidaan silti hänen mukaansa päätellä tutkittujen retkahduksista.

Vain noin joka viides eli 37 potilasta retkahti juomaan hoidon ensimmäisen vuoden aikana. Retkahtaneiden osuus oli näin ollen noin 20 prosenttia ja ei-retkahtaneiden noin 80 prosenttia. Sen sijaan koko ensimmäisen vuoden läpikäyneistä vain noin seitsemän prosenttia oli retkahtanut. Luvut pysyivät tasaisina myös ensimmäisen vuoden jälkeen.

Minnesota-hoito tähtää täydelliseen raittiuteen, joten yksikin olutpullo lasketaan retkahdukseksi. Hoito jakautuu kuukauden perushoitoon ja 11-kuukautiseen jatkohoitoon, joissa molemmissa potilaan läheiset ovat mukana.