Nykyiset suomalaisen asevelvollisuuden käsite ja arki ovat hyvin kaukana 1800-luvun nationalismista, puolustaa pääesikunnan viestintäosaston osastoupseeri, yliluutnantti Tommi Kangasmaa asevelvollisuutta Puheenvuoron blogissaan.

Kangasmaa vastaa blogissaan tohtorikoulutettava Hannu Salomaalle, joka kirjoittaa asevelvollisuudesta kriittisesti päivän Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla. Salomaan mielestä asevelvollisuudella pyritään edelleen sotilaallisen ulottuvuuden lisäksi ”yhdistämään ja kasvattamaan kansalaisia” sekä kansakuntaa 1800-luvun nationalismin hengessä.

”Globalisaation aikana 2000-luvulla kansallismielisyys toimii huonosti asevelvollisuuden ja maanpuolustustahdon perustana. 1800-luvulla ei vielä myöskään tunnettu sukupuolten välistä tasa-arvoa. Vain miehiä koskevan asevelvollisuuden perustelu on yhä vaikeampaa”, Salomaa kirjoittaa.

Salomaa, jonka väitöskirja käsittelee asevelvollisuutta koskevaa keskustelua ja valtataistelua Suomessa, väläyttää myös uudistusehdotuksia, joista hänen mukaansa täytyy keskustella Suomessa.

”Vapaaehtoisuudesta on saatu naisten vapaaehtoisen asepalveluksen kautta hyviä kokemuksia. Pienempi varusmiesmäärä vapauttaisi resursseja ja parantaisi koulutuksen laatua. Palkallinen palvelus loisi motivaation lisäksi voimakkaammat kannustimet kouluttaa ja hyödyntää asevelvollisia tehokkaalla tavalla”, Salomaa kirjoittaa.

Tommi Kangasmaan mielestä ”asevelvollisuuden yhdistäminen 1800-luvun asevelvollisuuteen tai nationalismiin ovat ontuvia väitteitä”.

”Puolustusvoimissa tuskin kuulee aggressiivista nationalismia arkipuheessa. Ylpeyttä omasta maasta ja yhteiskunnasta kylläkin. Puolustusvoimat pitää yllä suomalaisia ja demokraattisia arvoja, uskoo yhteiseen asiaan ja vaalii Suomen kansalaisten ja Suomessa asuvien ihmisten vapautta ja oikeutta päättää omista asioistaan”, Kangasmaa luettelee.

Kangasmaa kritisoi, että tutkijalle asevelvollisuus näyttäytyy kielellisten merkitysten, vanhoillisuuden ja poikkeuksellisuuden kautta.

”Salomaa ei valitettavasti todellisuudessa ymmärrä, että asevelvollisuus on vain osa puolustuskykyä, jota puolustusvoimissa tarkastellaan kokonaisuuden kautta. Puolustuskykyä ei tarkastella ensisijaisesti sukupuolen, yksilön etujen, aatteiden, ideologioiden, eikä kielellisten diskurssien kautta. Puolustuskyvyn suunnittelun lähtökohtana on kova aseellinen ja henkinen suorituskyky, jolla voidaan vastata äärimmäisessä tilanteessa sotilaallisiin toimenpiteisiin Suomea vastaan.”

Kangasmaa korostaa, että Puolustusvoimille on keskeistä luoda mahdollisimman hyvä puolustusjärjestelmä sille annetuilla resursseilla. Puolustusratkaisujen perusteina otetaan huomioon niin kansainväliset liittoumat, taistelutapa, väestöpohja kuin tahto puolustaa Suomea.

”Näissä monimutkaisissa laskelmissa on päädytty siihen, että asevelvollisuus tuottaa tarvittavan kyvyn.”

Kangasmaan mukaan monet puolustuksen suunnittelun ulkopuolella olevat tutkijat tarkastelevat suomalaista asevelvollisuutta kansainvälisen kontekstin kautta.

”Johtopäätöksissä keskitytään siihen, miten muualla länsimaissa on ratkaistu asevelvollisuuskysymys, riippumatta siitä, mihin liittoumaan maat kuuluvat, missä ne sijaitsevat ja mitkä ovat kyseisten maiden sotilaallisen puolustuksen tavoitteet”, Kangasmaa kritisoi.

Hänen mielestään yksi mahdollinen, keskeinen johtopäätös jää tällöin kokonaan sivuun. Kangasmaa viittaa siihen, että hänen mielestään asevelvollisuudesta on käyty keskustelua moneen suuntaan.

”Onko asevelvollisuus kaikkien tarkastelujen jälkeen pysynyt muuttumattomana, koska se vastaa parhaiten puolustuksen tarpeisiin annettujen reunaehtojen puitteissa”, Kangasmaa kysyy.

”Tällä hetkellä emme ole yhteiskuntana kyenneet vielä esittämään sellaista mallia, joka ylläpitäisi saman puolustuskyvyn ilman asevelvollisuutta, emmekä ole kyenneet esittämään mallia, joka olisi kaikille tasapuolinen, sukupuolineutraali, taloudellisesti taakaton ja yksilöä korostava. Yhteiskunnalliset velvollisuudet kun harvoin ovat pelkästään vapauksia korostavia.”

Kangasmaan mielestä keskustelua asevelvollisuuden vaihtoehdoista tulisi käydä ”realistisista lähtökohdista yhdessä puolustusvoimien kanssa ilman ideologisia painotuksia”. Tälle on tiettyjä esteitä.

”On toki myönnettävä, että puolustusratkaisujen tutkiminen on vaikeaa, koska keskeinen aineisto ei ole saatavissa. Salomaan tutkimuksen lähteissä ei ole pääesikunnan suunnitteluosaston asiakirjoja, koska ne ovat salaisia. Puolustuksen keskeiset laskentamallit, ratkaisut ja uhkamallit eivät ole tutkijan käytössä”, Kangasmaa kirjoittaa.