Pääministeri Antti Rinne (sd) avaa ajatuksiaan rahasta ja omaisuudesta tuoreessa kirjassa. Rinteellä on selvä käsitys kohtuullisista johtajien palkoista, käy ilmi Matti Mörttisen ja Lauri Nurmen torstaina julkaistusta kirjasta Antti Rinne – Koko tarina (Into, 2019).

Sdp:n puheenjohtaja Rinne määrittelee käsitystään oikeudenmukaisuudesta palkkaeroissa. Hänen mielestään johtajien palkoilla on rajansa.

”Yrityksessä, jossa tulosta tehdään yhdessä, normaaleista työtehtävistä tuollainen 350 000 euroa vuodessa on maksimi, mitä voidaan maksaa – olit miten helvetin tärkeä johtaja tahansa”, Rinne sanoo kirjassa.

”Jos organisaatiossa alin palkka on sata tonnia vuodessa, niin ylin voi olla miljoonan luokkaa, siis kymmenkertainen.” LUE SEURAAVAKSI:

350 000 euron vuositulo muutettuna kuukausiansioksi tekee noin 28 000 euroa, kun kertoimena käytetään 12,5:tä, jossa otetaan huomioon lomarahat.

Syksyllä nousi kohu Postin toimitusjohtajan lähes miljoonan vuosipalkasta samalla, kun yhtiö pyrki alentamaan työntekijöiden ansioita. Mörttinen ja Nurmi arvioivat Rinteen linjan pitäneen, sillä pääministeri kuvaili Postin johtajien palkkakehitystä viime vuosina ”järkyttäväksi”. Rinteen mielestä joillakin on ”suhteellisuudentaju pettänyt”.

Mörttisen ja Nurmen mukaan Rinteen käsitys kohtuudesta siis on, että toimitusjohtajan palkka voi olla korkeintaan kymmenkertainen duunarin palkkaan verrattuna.

16 000 €/kk vaihtui puolikkaaseen

Kirjan mukaan Rinne ei ole mitannut elämää tai kenenkään arvoa rahassa. Hän vaihtoi ay-johtajan 16 000 euron kuukausipalkan etuineen puoluejohtajan 8000 euroon. Kirjan mukaan hän yltää vasta nyt pääministerinä lähelle samoja tienestejä kuin ay-pomona.

”En ole koskaan ajatellut, että minun pitäisi kerätä hirveästi omaisuutta. En ole koskaan edes miettinyt osakkeisiin sijoittamista tai vastaavaa. Asunto- ja puhelinosaketta kummempaa pääomaa ei ole ollut.” LUE MYÖS:

Rinteellä ei ole kirjan mukaan koskaan ollut avioehtoa.

”En ole koskaan ajatellut asioita niin. Olen rakastunut ja mennyt naimisiin. Eikä se, että olen maksanut eroista, ole tehnyt elämääni mitenkään sen köyhemmäksi.”

Ensimmäisen eduskuntavaalikampanjansa aikana Rinne maksoi usein omistaan, jos työväenyhdistyksellä ei ollut varaa. Kirjan mukaan hän hankki esimerkiksi kopiokoneen ja vuokrasi matkailuauton vaalityöhön.

”Kun rahaa on ollut riittävästi säälliseen elämään, ei se ole ollut mikään ongelma suuntaan eikä toiseen.”

LUE SEURAAVAKSI: