Kuva: Tiina Somerpuro

Antti Rinteen (sd) punamultahallituksen ensimmäisen budjetin mukaan perusturvaan tulee korotus, pieniä eläkkeitä nostetaan, korkeakoulut saavat lisärahoitusta, kuntien peruspalveluiden valtionosuuksiin tulee korotus, ilmastotoimiin ja perusväylänpitoon satsataan enemmän, palkkatukeen tulee lisämiljoonia, yritysten tutkimusrahoitusta nostetaan, kehitysyhteistyötä vahvistetaan, edustustoja ulkomailla lisätään, puolueet saavat entistä enemmän tukea ja ministereiden avustajiinkin panostetaan aiempaa hövelimmin.

Työttömien kyykyttämisestä epäilty aktiivimalli kumotaan.

Jyrkempiä soraääniä ei ole kuultu budjetin eilisiltaisen julkitulon juuri muualta kuin poliittisesta oppositiosta, missä ollaan kauhuissaan valtiontalouden alijäämästä ja epäillään budjetin perustuvan liian optimistiseille ennusteille.

Alijäämää syntyy arvion mukaan kaksi miljardia euroa, vaikka verotulot nousevat Suomen talouden kohtuullisen menestyksen ja hallituksen lisäämien joidenkin verojen vuoksi. Budjetti on elvyttävä tilanteessa, jossa sen ei tarvitsisi perinteisten oppien mukaan sitä olla.

On maksumiehiäkin ja -naisia. Tunnettua on, että tupakka, alkoholi, sokeripitoiset virvoitusjuomat ja polttoaineet kallistuvat vuonna 2020. Asuntolainan verovähennys ja kotitalousvähennys alenevat.

Solidaarisuusvero odotetusti pysyy. Niinpä ylempää keskiluokkaa kuormitetaan tuttuun tyyliin tukevasti.

Veronmaksajien keskusliitto kertoi eilen, että lisätaakan kantajina ovat ensi vuonna myös tavalliset keskiluokkaiset työssäkäyvät kansalaiset.

Veronmaksajissa lasketaan, että 3 452 euroa kuussa ansaitsevan palkansaajan veroaste nousee ensi vuonna 0,4 prosenttiyksikköä 30,8 prosenttiin. Vuositasolle vietynä nousu leikkaa nettopalkasta 160 euroa.

Jos palkansaaja tienaa kuussa noin 5 800 euroa, kiristyy veroaste 0,5 prosenttiyksikköä, yhteensä 360 euroa vuodessa. Tässä tuloluokassa palkansaajan veroaste on Suomessa ensi vuonna arviolta vajaa 39 prosenttia.

Veroasteen kiristymisen taustalla on työeläkevakuutusmaksun nousun jatkuminen. Se ei itsessään ole budjettiasia, vaan tuosta maksusta ovat sopineet työmarkkinoiden keskusjärjestöt.

Toki Rinteen hallitus olisi voinut tuon maksun nousun veropäätöksillä kohteilleen kompensoida.