Historioitsija, entinen diplomaatti ja presidentti Martti Ahtisaaren neuvonantajana toiminut Alpo Rusi nostaa Puheenvuoron blogissaan esiin sdp:n puheenjohtajan Antti Rinteen Nato-lausunnon.

Rinne arvioi tiistaina MTV:n Asian ytimessä –ohjelmassa, ettei ole lainkaan vakuuttunut siitä, että Suomi kelpaisi Naton jäseneksi.

”Nyt tässä tilanteessa, jossa Yhdysvaltojen presidentin epävarmuustekijät kansainvälisessä politiikassa vaikuttavat, en ole yhtään vakuuttunut siitä, että meitä edes hyväksyttäisiin Natoon, jos me hakisimme”, Rinne sanoi.

Lue tarkemmin: Pekka Haavisto ihmettelee Antti Rinteen ”Nato-sammakkoa” IL:lle: ”Vaarantaa Suomen turvallisuutta”

Alpo Rusin mukaan lausunto tarkoittaa muutosta hallitusohjelman Nato-kirjaukseen, jos Rinne nousee vaalien jälkeen pääministeriksi.

”Juha Sipilän (kesk) hallituksen ohjelmassa on kirjaus, jonka mukaan ”Suomi ylläpitää mahdollisuutta hakea Naton jäsenyyttä”. Mikäli seuraavan pääministerin nimi on Antti Rinne, hän taisi käytännössä irtisanoa Sipilän kirjauksen. Ei hän ole yksin tässä pohdinnassa. Mahdollisuus on olemassa, mikäli vaikkapa Turkki tai Puola löytäisivät omista syistään ongelmia Suomen jäsenyyden hyväksymiselle. Tämä tarkoittaisi, että asiasta olisi mahdollisesti sovittu Donald Trumpin ja Vladimir Putinin välillä Helsingissä Presidentinlinnassa heinäkuun 16. päivä 2018. Pelkkä epäilyskin on ongelma. Silti huippukokouksen isännyys oli Suomelle eduksi”, Rusi kommentoi.

Hän ehdottaa, että Suomen turvallisuuspolitiikka voisi olla parlamentaarisen komitean tehtävä.

”Tällainen komitea loi nykyisen turvallisuuspolitiikan perusteet 1971, kun maanpuolustus nostettiin ulkopolitiikan rinnalle toiseksi pilariksi, mikä perusratkaisu on pitänyt - kutsutaan sitä millä nimellä hyvänsä. Komiteassa voitaisiin tehdä lopulta arviota myös siitä, mitä Nato-jäsenyys tarkoittaisi, kun Suomi suuntaa 2020-luvulle.”

Rusi linjaa myös, että Suomen ja Ruotsin on tehtävä läheistä yhteistyötä siten, että ne etenevät turvallisuuspolitiikassa käsi kädessä.

”Ne ovat vuoden 2014 jälkeen sekä geopoliittisesti että laajemmin turvallisuuspoliittisesti samassa veneessä. Ruotsi on johdonmukaisesti torjunut sotilaallisen liittosopimuksen naapurinsa Suomen kanssa, mutta rakentanut yhtä johdonmukaisesti yhteistyötä niin Suomen kuin Naton ja etenkin Yhdysvaltojen kanssa. Suomen ja Ruotsin onkin löydettävä turvallisuuspoliittinen linja, joka lisää niiden omaa turvallisuutta ja Itämeren alueen vakautta. Mieluummin yhdessä kuin erikseen.”

Lue myös: Ruotsin Nato-kannalle pyyhkeet Suomen eduskunnasta: ”Umpiperä”

Suomen ja Ruotsin tilanteen nosti viikolla esiin myös Atlantic Council -ajatushautomon Pohjois-Euroopan johtaja, Ruotsin maanpuolustusyhdistyksen pääsihteeri Anna Wieslander. Hän kehottaa blogissaan Natoa miettimään, voitaisiinko artikla 5. turvatakuut jatkossa ulottaa koskemaan myös Suomen ja Ruotsin kaltaisia läheisiä kumppanimaita.

Naton päämajassa vuosina 2015-2018 työskennellyt Catharina Candolin pitää ehdotusta kummallisena.

”Ehdotus on hyvin erikoinen. Miksi Nato antaisi Suomelle ja Ruotsille sitovat turvatakuut ilman, että Suomi ja Ruotsi sitoutuisivat Naton yhteisiin periaatteisiin ja kustannuksiin? Tämä johtaisi tilanteeseen, missä myös muut kumppanimaat rupeaisivat esittämään vastaavanlaisia vaatimuksia. Osalla kumppanimailla on jopa jäsenyysprosessi kesken, eli nämä ovat ilmaisseet poliittisen tahtotilan saavuttaa Nato-jäsenyys ja ovat myös käymässä Membership Action Plan (MAP)-prosessia läpi. Nato olisi poliittisesti hankalassa tilanteessa perustellessaan, minkä takia joillekin kumppanimaille tarjotaan jäsenetuja, vaikka näillä ei ole mitä ilmeisimmin edes tarkoitus liittyä Natoon, kun taas jäsenyyttä hakevalle ei tarjota vastaavanlaisia etuja”, hän analysoi Puheenvuoron blogissaan .

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea”

Wieslander spekuloi myös sillä, että Suomi ja Ruotsi saisivat kriisin tullen tukea Natolta. Tämän tuen varaan ei Candolinin mukaan voi laskea ilman turvatakuita.

”Tuki ei myöskään välttämättä tarkoita sitä, että Nato tai sen jäsenmaat lähettäisivät Suomelle ja Ruotsille joukkoja tai kalustoa. Lisäksi on muistettava, että Naton päätöksenteko toimii konsensusperiaatteella. Riittää, että yksi Naton jäsenvaltio on tuen antamista vastaan, jolloin tuki jää Naton toimesta antamatta”, hän huomauttaa.

Candolin nostaa esimerkiksi Ukrainan, joka on käynyt korkean tason keskusteluita sekä tehnyt yhteistyötä Naton kanssa 90-luvun alusta. Ukraina on Candolinin mukaan muun muassa osallistunut Naton rauhanturvaamisoperaatioihin ja Nato on vastaavasti tukenut Ukrainaa esimerkiksi sen puolustus- ja turvallisuussektorin uudistuksessa.

”Venäjän konfliktin osalta Nato on ilmaissut tuomitsevan kannan Venäjän toimia vastaan ja tiivistänyt yhteistyönsä monella osa-alueella tavoitteena parantaa Ukrainan kykyä huolehtia omasta turvallisuudestaan. Nato ei kuitenkaan ole tarjonnut sotilaallista apua Ukrainalle”, hän toteaa.

Myös historioitsija, valtiontieteen tohtori Jukka Tarkka on kiinnittänyt huomiota Wieslanderin ulostuloon.

”Ei ole erityisen sympaattista, jos joku ulkopuolinen tarjoutuu puolustamaan Suomea. Sitä on ennen tarjottu eri tahoilta, ja aina torjuttu. Se on sitten ihan eri asia, jos Suomi pyytää joltakin saman mieliseltä tukea omalle itsenäisele kansalliselle puolustukselleen. Jos Suomi ilmoittaisi valmiutensa liittyä Naton, ja Nato ryhtyisi valmistelemaan Suomen kutsumista jäseneksi, tämän kuvion asiasisältö olisi juuri tuo: Suomi saisi pyynnöstään tukea kansalliselle puolustukselleen”, hän kommentoi Facebookissa.

Lue myös:

Sauli Niinistön ulostulo puhuttaa – Tutkija: ”Turvallisuuspoliittinen äkkiherätys on vaaran paikka”

Presidentti toivoo keskustelua ulko- ja turvallisuuspolitiikasta – Professori: ”Mitä ihmettä?”