Julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen katsoo, että tartuntatautilain pistemäistä muuttamista koronavirukseen räätälöidyin toimin on vaikea pitää tarkoituksenmukaisimpana sääntelystrategiana.

Hän huomauttaa Perustuslakiblogissa, että tartuntatautien torjunta pitäisi pyrkiä muutoin kuin aivan poikkeuksellisissa tilanteissa järjestämään yleisesti kaikkiin yleisvaarallisiin tartuntatauteihin sovellettavin ja pysyväisluonteisesti voimassa olevin säännöksin.

”Muutoin tartuntatautilain yleisvaarallisen tartuntataudin torjuntaan käytettävän normaaliolojen sääntelyn ja perustuslain 23 §:n kautta jäsentyvän varsinaisen hätätilaoikeudellisen sääntelyn (poikkeusolosääntelyn) väliin uhkaa muodostua sääntelytaso, joka ilmentää normaaliolojen lainsäädännön sisään rakentunutta ns. pysyvää poikkeustilaa, jollaiseksi esimerkiksi terrorisminvastainen sääntely monissa maissa 2000-luvulla muodostui”, Rautiainen kirjoittaa.

Hän arvioi, että perustuslakivaliokunnan olisi hätätilaoikeudellisen sääntelyn selkeyden sekä normaaliolojen ja poikkeusolojen käsitteellisen selkeyden vaalimiseksi määrätietoisesti pyrittävä estämään tällaisen sääntelytason syntyminen.

”Siksi perustuslakivaliokunnan tulisi suhtautua lähtökohtaisesti ja yleisellä tasolla erittäin torjuvasti sellaiseen tartuntatautilainsäädännön kehittämissuuntaan, joka on saanut alkunsa keväällä ja jota esimerkiksi perustuslakivaliokunnalta pyyhkeitä torstaina saaneet hallituksen esitykset ilmentävät. Samalla on toki huomattava, että käytännölliset seikat saattavat yksittäistapauksellisesti puoltaa edelleen tuohon suuntaan etenemistä.”

Rautiaisen mukaan korona-aika on osoittanut myös, että tartuntatautilain 58 §:n kaltaiset säännökset, jotka on suunniteltu lähtökohtaisesti rajattuihin toteutuneeseen riskiin kiinnittyviin torjuntatoimenpiteisiin, nostavat esiin valtiosääntöoikeudellisia ongelmia, kun niitä käytetään koko väestön tai merkittävän osan väestöä tasolla ennakoidun riskin torjuntaan.

”Ne ovat yksinkertaisesti liian avoimia. Tämäkin olisi tunnistettava lainvalmistelussa paremmin.”

Tartuntatautilaista puuttuu Rautiaisen mukaan kokonaan sellainen sääntely, jolla yksilöiden ja yhteisöjen perus- ja ihmisoikeuksiin vahvasti puuttuvien rajoitustoimien kokonaisuuden hallinta pidetään riittävissä määrin eduskunnan käsissä eli riittävän täsmällisesti ja tarkkarajaisesti lailla säädettynä.

“Nyt sellaisten ratkaisujen tekeminen, joka oikeastaan kuuluisi perustuslain mukaan eduskunnalle ylimpänä valtioelimenä, on karannut jo keväällä osin pois eduskunnan käsistä ja laintasoisen sääntelyn piiristä. Ohjeita ja suosituksia käytetään edelleen yksilöiden toiminnan ohjaamiseen sellaisissa kysymyksissä, joissa olisi käytettävä laintasoista sääntelyä jo asiaan liittyvien oikeusturvanäkökohtien takia. Esimerkiksi omaehtoisen karanteenin työ- ja sosiaalioikeudelliset kytkökset ovat sellaisia, jotka asettavat kyseenalaiseksi pehmeän sääntelyn käytön tässä aihepiirissä”, hän sanoo.

Rautiaisen mukaan olisi myös varmistettava, ettei koronatoimiin, esimerkiksi koronatestaukseen, ohjata niin paljoa terveydenhuollon ammattihenkilöiden työpanosta tai terveydenhuollon muita resursseja, että ne vaarantavat muita sosiaali- ja terveyspalveluita.

Hän ottaa kantaa myös ravintolarajoituksiin ja pitää niitä ongelmallisina.

”Miksi ravintoloissa on rajoitettava asiakaspaikkojen suhteellista määrää samaan aikaan kun yleisötilaisuuksissa on rajoitettava osallistujien absoluuttista määrää? Tästä avautuvat yhdenvertaisuuskysymykset, joihin olisi kiinnitettävä jatkossa enemmän huomiota. ”

Perustuslain suojaamaan elinkeinotoimintaan on Rautiaisen mukaan keväästä alkaen puututtu hyvin erilaisin sääntelyinstrumentein.

“Pidän perustuslain 6 §:n yhdenvertaisuussääntelyn näkökulmasta ongelmallisena, että ravintolatoimintaa harjoittavien yrittäjien elinkeinon harjoittamiseen puuttuvaa sääntelyä on jäsennetty eri tavoin kuin esimerkiksi tapahtumateollisuuden alueella toimivien yrittäjien elinkeinon harjoittamiseen puuttuvaa sääntelyä. On ongelmallista, että tätä elinkeinonharjoittajien eriarvoista kohtelua jatketaan edelleen ilmeisen määrittämätön aika samalla, kun siihen on liitetty myös elinkeinonharjoittajien eriarvoista kohtelua rajoitussääntelyn aiheuttamia taloudellisia haittoja kompensoitaessa. Se seikka, että esimerkiksi yleisötilaisuuksien kieltämisestä on säädetty tartuntatautilaissa ennen koronavirusepidemian puhkeamista ja ravintolatoiminnan rajoituksista sen jälkeen, ei ole nähdäkseni perustuslain 6 §:n näkökulmasta hyväksyttävä peruste kohdella muutoin kuin korkeintaan hyvin lyhytaikaisesti. Ne perusteet, joilla tätä epäyhdenvertaisuutta on voitu pitää hyväksyttävänä koronaepidemian ensimmäisinä kuukausina, ovat ohentuneet ja tulevat ohentumaan edelleen”, hän arvioi.

Rautiainen muistuttaa, että perustuslakivaliokunta antoi torstaina kaksi hyvin kriittistä lausuntoa tartuntatautilain muutoksista.

Lue lisää: