Opetusalan eettisen neuvottelukunnan puheenjohtaja, lukion opettaja Arno Kotro toivoo avoimessa kirjeessään uudelle opetusministerille Li Anderssonille (vas), että hallitus ei yritä korjata sellaista, mikä ei ole rikki.

”Väsyksiin asti toistellaan, että koko ’opettajuus’ on valtavassa murroksessa. Ei se ole. Toki käyttöön otetaan koko ajan esimerkiksi uutta tekniikkaa, mutta ei opettajan työn perusluonne ole muuttumassa yhtään miksikään”, Kotro kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan julkaisemassaan kirjeessä.

Aktiivisena julkisena keskustelijana tunnettu Kotro on vaikuttanut muun muassa lukiouudistusta pohtineessa työryhmässä ja opetussuunnitelman kehittämisessä. Hän varoittaa, että koulu on menettämässä luonteensa yleissivistävänä laitoksena.

”Se hukkaa tehtävänsä, tarkoituksensa ja identiteettinsä, jos se nostaa kädet pystyyn EK:n lobbareiden markkinafundamentalismin edessä. Koulun ei pidä olla ihmisyyttä nujertavan tehokapitalismin jatke, vaan sen rohkea vastavoima”, Kotro vetoaa yleissivistävyyden puolesta.

Hän viittaa muun muassa Elinkeinoelämän keskusliiton ja Teknologiateollisuuden johtajien viimeviikkoiseen mielipidekirjoitukseen, jossa puhuttiin paljon koululaisten osaamisesta, mutta ”sanoja sivistys, ymmärrys, viisaus tai hyvinvointi ei mainittu kertaakaan”. Kotron mielestä koulu ei voi olla vain työelämän esiaste.

”Mikä ideologia nyt sitten on ollut vallalla? Tiiviisti sanottuna oppimisen ja opettamisen välineellistäminen lyhytnäköisen taloudellisen hyödyn tavoitteluksi ja tähän liittyvä lattean laskelmoiva uusliberalistinen ihmiskäsitys. Sivistystä väheksyvä tehokkuusajattelu on lukiokeskustelun murheellinen yleisvire”, Kotro kirjoittaa.

LUE OPETUSMINISTERIN VASTAUS: Opetusministeri Li Andersson vastaa Arno Kotron avoimeen kirjeeseen – ”Suomen peruskoululla vaikeuksia tärkeimmässä tehtävässään”

Myöskään digitalisaation ylikorostaminen ei vakuuta Kotroa.

”Saat todennäköisesti kuulla touhukkailta digilobbareilta, miten tärkeää on korvata ’perinteiset opetusmenetelmät’ kuten ’opettajajohtoinen paasaaminen’ digitaalisella opiskelulla. Digihurmion ennätyksen taisi tehdä Helsingin opetuslautakunta, joka yritti määrätä kouluihin kiintiöt: 70 prosenttia opetuksesta pitää olla digivetoista”, Kotro kirjoittaa.

”Sitäkään näkyä en saa mielestäni, kun eräissäkin koulukehittäjäisissä merkittävä vaikuttaja koputtaa ohimoaan ja kysyy retorisesti, miksi täällä, päässä siis, pitäisi olla jotain, kun kaikki löytyy – nyt hän poimii povaristaan älypuhelimen ja osoittaa sitä – täältä? Katson epäuskoisena ympärilleni, mutta näenkin myötäilevää nyökkäilyä. Minä en nyökkää, haluaisin yökätä, niin vastenmielinen koko paradigma on.”

Älypuhelimella haetulla tiedolla on arvonsa vain, jos hakijalla on kyky suhteuttaa sitä, Kotron teesi kuuluu.

”Ilman pohjatietoja sieltä täältä noukitut irtofaktat eivät kauan päässä pysy, jos ei ole syntynyt jäsentyneitä tietorakenteita, joihin uusi tieto kiinnittyy.”

Kotrolta löytyy muitakin varoituksia Anderssonille.

”Sekin Sinulle tullaan varmasti kertomaan, että ’perinteiset luokkahuoneet’ edustavat mennyttä maailmaa ja nykyään yhä suurempi osa opinnoista olisi hyvä suorittaa muissa ’oppimisympäristöissä’, vaikkapa koneella ja miksei etänä kotoa käsin”, hän kirjoittaa.

”Tuo on hevonkukkua. Ei siinä ole mitään vanhentunutta, että ihmiset kokoontuvat samaan paikkaan ja keskustelevat keskenään. Se kuuluisa työelämäkin edellyttää sosiaalisia taitoja, niitä jos mitä. Digiä tarvitaan, tietenkin, mutta apuvälineenä ja tilanteen mukaan, ei se mikään itseisarvo saa olla.”

Kotro kommentoi myös hallituksen suunnitelmaa oppivelvollisuuden pidentämisestä ja maksuttomasta toisesta asteesta. Tarkoitus on hieno, Kotro kirjoittaa, mutta hänellä on epäilyksensä.

”Järkevämpää kuin ampua tykillä hyttystä ja kylvää rahaa tasaisesti kaikille olisi ollut kohdentaa tuki niille, jotka sitä tarvitsevat.”

”Ilmaisten materiaalien ensimmäinen riski on se, että hanke tulee kalliiksi. Se raha on poissa muualta. Ilmaisten oppimateriaalien hinta on resurssipulan rampauttama arki. Ryhmät ovat ylisuuria eikä monia kursseja ole varaa järjestää lainkaan, mikä lisää syrjäytymisriskiä.”

LUE LISÄÄ: Opettaja epäilee Antti Rinteen hanketta: ”100 miljoonan satsaus väärään paikkaan”

Kotro toivoo, että uusi opetusministeri ei tee uudistuksia vain uudistamisen vuoksi.

”Julkisen kuvasi perusteella uskallan toivoa, että Sinulla on omanarvontunto kohdillaan etkä tunne pakottavaa tarvetta läpätä jollain hätäisellä hömppäuudistuksella omaa kädenjälkeäsi koululaitoksen historiaan. Jos me opettajat, oppilaat ja opiskelijat nyt jotain kaipaamme, niin työrauhaa”, hän kirjoittaa.

Lue koko Arno Kotron avoin kirje Puheenvuorosta.

LUE MYÖS:

Lukiolaisperhe hyötyy jopa 900 €/vuosi – Rinteen hanke voi maksaa yli 100 miljoonaa euroa vuodessa

Kipukohta hallitusohjelmassa paljastui vasemmistoliitossa – Li Andersson: Tulossa ”kovia vääntöjä”