Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin hallintoylilääkäri ja Helsingin yliopiston terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen arvioi, ettei perhe- ja peruspalveluministeri Annika Saarikon (kesk) ja sosiaali- ja terveysvaliokunnan puheenjohtajan Krista Kiurun (sd) soteen liittyvässä riitelyssä ole kyse pelkästään käsitteistä.

Saarikko ja Kiuru väittelivät perjantaina sote-uudistuksesta ja muun muassa maakuntamallista. Kiurun mukaan ongelma on ainakin osittain terminologinen.

”Mikä tulee kunnan ja valtion väliin, minkätyyppinen toimija? Siitä on eroja, miten se säädetään lakiin”, hän sanoi.

Myös Saarikon mukaan terminologia on keskeinen.

”Keskeiset erot Sdp:n välillä tulee terminologiasta: te ette esimerkiksi halua käyttää sanaa maakunta. Siinä sanassa on teidän mielestä joku väärä ideloginen konnotaatio.”

Lue myös: Ryöpytetty Krista Kiuru kohtasi ministerin ja iski: ”Ainoa oikea viivyttäjä on ollut Suomen hallitus”

Lasse Lehtonen ottaa asiaan kantaa Puheenvuoron blogissaan , jossa perkaa hyvinvointikuntayhtymän, aluekunnan ja maakunnan eroja.

”Eri mallien erot eivät ole pelkästään käsitteellisiä. Yhtenä haasteena aluekuntamallissa ja Sipilän hallituksen maakuntamallissa on, miten turvata keskuskaupunkien ulkopuolisten alueiden vaikutusmahdollisuudet sote-palveluihinsa. Kuntayhtymämallissa perussopimus antaa siihen jonkinlaisen mahdollisuuden, sillä perussopimuksessa voidaan esim. kuntayhtymän hallituspaikkoja jakaa alueellisin kriteerein. Pidän itse hyvin huolestuttavina sellaisia malleja, joissa jonkun alueen väestö alkaa kokea, etteivät he pysty vaikuttamaan omiin asioihinsa. Tällainen vieraantumien voi lopulta heikentää koko yhteiskunnan vakautta.”

Lehtosen mukaan erona eli malleissa on myös, ohjataanko sote-toimijaa ylhäältä alaspäin vai alhaalta ylöspäin.

”Kuntayhtymää ohjataan lähtökohtaisesti alhaalta ylöspäin ja maakuntaa ylhäältä alaspäin. En ole ainoa, jonka mielestä ehdotettu maakuntien ohjausmalli on lähellä Gosplan-tyyppistä suunnittelujärjestelmää, jossa valtio antaa rahaa alueneuvostoille ja edellyttää niiden jakamista oman viisivuotissuunnitelmansa mukaisesti”, hän kommentoi.

Lehtonen varoittaa, että maakuntamallissa valtion säästötavoitteet helposti korostuvat ohi alueellisten palvelutarpeiden.

Yksi olennainen ero on myös verotusoikeudessa: kuntayhtymällä ei ole verotusoikeutta, mutta aluekunnalla sellainen olisi, maakunta taas saisi rahansa valtiolta.

”Kuntavero pienenisi, kun kuntien tehtäviä siirtyisi maakunnalle, ja vastaavasti valtion tulovero nousisi Sipilän hallituksen esittämässä mallissa. Tämä käytännössä johtaisi myös työn verotuksen kiristymiseen, koska valtionvero on progressiivista ja kuntavero ei sitä ole”, Lehtonen ennakoi.

Hän sanoo, että kokemukset hyvinvointikuntayhtymistä (Eksote, Siun Sote) ovat olleet pääosin positiivisia.

”Ne ovat jo pitkälti toteuttaneet sote-uudistukselle asetetut tavoitteet. Monen asiantuntijan mielestä olisi järkevää edetä sote-uudistuksessa pienemmin askelin, kuin mitä hallitus nyt esittää. Ei ole mitenkään järkevää purkaa sellaisia kokonaisuuksia, joissa soten tavoitteet on jo saavutettu ja korvata niitä sellaisella toimintamallilla, jossa tavoitteiden saavuttaminen näyttää varsin epätodennäköiselle.”

Sote-uudistuksen valinnanvapausesitys on yhä eduskunnan käsittelyssä ja siitä on määrä äänestää syyskaudella. Eduskunnan sosiaali- ja terveysvaliokunnan hallitusryhmien tavoitteena on saada sote-uudistus valiokunnassa pakettiin vielä syyskuun aikana.