Työmarkkinakeskusjärjestö STTK:ssa työskentelevä ekonomisti Antti Koskela toteaa tuoreessa kirjassaan, että lakkojen ja muiden työtaisteluiden tarkkoja kustannuksia yrityksille on vaikea arvioida.

”Lakkojen kustannusvaikutusten laskenta on Suomessa ja kansainvälisesti lapsenkengissä ja perustuu lähinnä yksinkertaisiin arvioihin. Arviointiin liittyy ajoittain myös tarkoitushakuisuutta. Aiheen yhteiskunnallisen ja taloudellisen tärkeyden vuoksi olisi toivottavaa, että laskentaan panostettaisiin enemmän”, Koskela kirjoittaa Kalevi Sorsan Säätiön julkaisemassa ”Hanskat tippui” -kirjassa.

Koskelan mukaan yleinen tapa tiedottaa lakon hintalapusta johtaa harhaan.

”Yleinen ’rautalankamalli’ on arvioida tuotannon päiväkohtainen arvo ja kertoa se lakkopäivien määrällä. Tämä malli ei kuitenkaan kuvaa todellisuutta, koska yrityksillä on tyypillisesti varastot. Lisäksi lakko tulee ilmoittaa 14 vuorokautta etukäteen, joten lakkoon pystyy tyypillisesti varautumaan sopeuttamalla toimintaa”, Koskela toteaa.

Koskelan mukaan tarkemman kuvan kustannuksista antaa efektiivinen kustannuslaskenta. Siinä huomioidaan lakon aikana menetetyn tuotannon kiriminen ja tästä johtuvat kulut sekä lakon epäsuorat kustannukset.

Koskelan mielestä on loogista, että työnantajat ja ammattiyhdistysvastaiset poliittiset tahot haluavat antaa lakkojen vaikutuksista mahdollisimman negatiivisen kuvan, kun taas liitot ja ay-myönteiset tahot pyrkivät vähättelemään vaikutuksia.

”Suuren yleisön kannalta olisikin hyvä, jos lakkojen kustannukset voitaisiin ilmoittaa realistisesti. Tämä on kuitenkin käytännössä vaikeaa, koska tiedot yritysten mahdollisuuksista käyttää varastoja, esimiestyövoimaa sekä tiedot tuotannon kulurakenteesta on lähinnä yrityksillä itsellään. Siten efektiivisten työtaistelukustannusten uutisoiminen on usein mahdotonta tiedotusvälineille”, Koskela kirjoittaa.

Koskela vertaa myös lakkojen vaikutuksia muihin kulueriin, joita poissaolot työpaikoilta aiheuttavat.

”Vuodessa tehdään noin 500 miljoonaa henkilötyöpäivää. 2010-luvulla työtaisteluiden vuoksi on menetetty keskimäärin noin 100 000 työpäivää. Sairaspoissaolojen vuoksi sen sijaan menetetään keskimäärin yli 15 miljoonaa työpäivää vuodessa”, Koskela kirjoittaa.

”Kaikkien työtaistelupäivien vuoksi menetetyt työpäivät ovat 2010-luvulla olleet tyypillisesti alle prosentin verrattuna sairaspoissaolojen vuoksi menetettyihin työpäiviin. Siten vähentämällä sairaspoissaoloja edes yhdellä prosentilla työnantajat saisivat saman työpäivien lisäyksen, kuin mitä kaikkien työtaisteluiden (mukaan lukien laittomat lakot) poistaminen tuottaisi”, hän jatkaa.

Koskela toteaa kirjan katsauksessaan, että Suomi oli 1970-luvulla lakkoherkimpiä maita, mutta nyt eurooppalaista keskitasoa. Lakkojen määrä laski yleiseurooppalaisesti 1990-luvulla, mutta lama suorastaan romahdutti lakkojen määrän Suomessa.

”Vuosina 1995–2015 lakkojen määrä väheni lähes kaikissa Länsi-Euroopan maissa ja menetettyjen työpäivien määrä vastaavasti laski. Tähän liittyy muun muassa de-industrialisaatio. Perinteinen lakkoilu on työtaistelumuotona kehittynyt teollistumisen aikoihin ja sopii erityisen hyvin teollistuneeseen yhteiskuntaan. Työpaikkarakenteen muuttuessa sen ohelle kaivataan uusia keinoja työväen taloudellisen ja yhteiskunnallisen aseman turvaamiseen. Viime vuosikymmeninä teollisuuden osuus työpaikoista on vähentynyt lähes kaikissa länsimaissa, ja tämä on ollut osasyy lakkoilun vähentymiseen lähes kaikissa länsimaissa”, Koskela kirjoittaa.

LUE MYÖS: