Toimittaja Risto Majaniemi osti lähes kolme vuotta sitten käytetyn BMW:n Saksasta. Suomessa noin 48 000 euron arvoinen auto maksoi Saksasta tuotuna noin 40 000 euroa.

Tässä linkki auton ostamisesta kertoneeseen juttuun.

Auto on menossa talvella vaihtoon, ja nyt Majaniemi kertoo auton viimeisestä kesäretkestä Keski-Eurooppaan ja siitä, miten on pärjännyt autonsa kanssa.

Ainoa miinus...

Lähes neljä vuotta sitten Bielefeldistä Saksasta ostamani BMW 420d XDrive lähtee heinäkuun puolessa välissä viimeiselle kesämatkalleen Manner-Eurooppaan. Vuosaaressa ajamme Finnlinesin laivaan kohti Saksan Travemündea.

BMW:n mittarissa on hieman yli 79 000 kilometriä. Auton vaihto ennen ensi kesää on hyvin todennäköistä. Paluun jälkeen on edessä jarrujen huolto. Valo syttyy 82 000 kilometrin kohdalla. Ainoa miinus BMW:ssä on ollut eri huoltojen eriaikaisuus. Muutoin auto on palvellut erittäin hyvin.

Tietöitä ja huomioita

Ajaminen Saksassa on nautinto, jos pitää vauhdista. Moottoritiellä mennään sujuvasti ja joustavasti. Matkaamme kohti Berliiniä. Kaistoja vaihdellaan ja autoilijat huomioivat toisensa. Liikenteen nopea virta pitää valppaana.

Berliinin ruuhkaisen kehätien jälkeen alkavat toisiaan seuraavat tietyöt. Huomio kiinnittyy siihen, miten liikenteen sujuvuus pyritään säilyttämään tietyöstä huolimatta. Liikenne ohjataan vastaantulevien kaistalle ja jaetaan kahteen suuntaan.

Autot ajavat jonossa ja nopeus on yleensä 80 kilometriä, joskus sata kilometriä tunnissa, jotta liikenne virtaa. Saksassa ei näe Suomesta tuttuja hiljaisia työmaita, joissa on nopeusrajoitukset, mutta mitään ei tapahdu.

Saksassa ja Itävallassa tietyömaan kohdalla tien varressa oleva hymiötaulu kertoo mutrussa suin autoilijalle, kuinka monta kilometriä tietyö jatkuu. Kun tietyö päättyy, hymiö kertoo sen hymyillen. Kyseessä on pieni ele, joka kertoo paljon viranomaisten asenteista tien käyttäjiä, asiakkaita kohtaan.

Matka Tšekin halki on hidasta tietöiden vuoksi. Ostamme vignetin eli moottoritietarran rajan jälkeen. Viikon tarra maksaa vajaan kympin, latauspisteitä ei ole. Jos ajaisin sähköautoa, hermostuisin. Olemme tulleet noin 300 kilometriä Berliinistä.

Tšekin jälkeen lyhyt matka Slovakiaan ja illalla saavumme ensimmäiseen määränpäähämme Budapestiin noin 1100 kilometriä trippimittarissa.

Latauspisteiden löytäminen vaatii ennakkoselvittelyä

Entä jos olisin liikkeellä sähköautolla ja ilman erityisiä valmisteluita? Tarkkailen koko matkan ajan ympäristöä tämä mielessä. Missä lataisin autoni? Sen ymmärrän pian, että asia vaatii ennakkoselvitystä, noin vain ei sähköautolla voi reissuun lähteä.

Budapestissa latauspisteitä löytyy joiltakin parkkipaikoilta ja ostoskeskusten parkeista. Latausruudut ovat usein varattuja, mutta marketeissa ja parkkihalleissa on yleensä latauspisteillä tilaa. Saksan kaupungeissa niitä on vaikeampi löytää.

Latauspisteitä on vaikea löytää huoltamoilta Saksasta. Kroatiassa latauspisteitä on hyvin näkyvillä myös moottoritien varren huoltamoilla.Kuva: Risto Majaniemi

Myös Itävallassa latauspisteen löytää helpoiten kaupungeista, mutta tien päällä on toinen juttu. Koko matkalla Saksan ja Tšekin halki ei huoltamoilla näy latauspisteitä, vaikka Saksassa niitä on noin 300 huoltoasemalla.

Suuntaamme elokuun alussa Budapestista Kroatian Pulaan, jonne matkaa on reilut 600 kilometriä. Meno Unkarin läntisellä M7-moottoritiellä muistuttaa kotoista Kolmostietä. Ajamista leimaa joustamattomuus.

Moni käyttää moottoritien vasenta kaistaa ajokaistana samoin kuin Suomessa. Moni ajaa alinopeutta ja on haluton väistämään. Oikealla kaistalla on usein selvästi enemmän tilaa.

Ajamme Slovenian kautta, ostan rajan jälkeen 15 euron vignetten tuulilasiin. Reitti on kaunis ja sillä saa paikoin esimakua alppien jylhyydestä.

Slovenia on myös euromaa mikä helpottaa matkaa. Sloveniassa en näe latauspisteitä. Kroatiasta löytyy ensimmäiset hyvin näkyvillä olevat huoltamolatauspisteet.

Kroatia, Slovenia ja Unkari ovat rakentaneet hienot moottoritiet. Rajoitus on tuttu 130 kilometriä ja maissa on tiemaksu. Sloveniassa on ikkunaan liimattava tarra, Kroatiassa vanhakantaiset moottoritietullit Italian tapaan. Unkarissa on sähköinen järjestelmä.

Viikkoa myöhemmin matkaamme vajaan 500 kilometriä Istrian Pulasta Kroatian halki etelään Trogirin idylliseen pikkukaupunkiin Splitin lähelle.

Bensa ja diesel maksaa saman kuin Suomessa

Bensa ja diesel ovat maiden moottoriteillä jokseenkin Suomen hinnoissa. Moottoritieltä poistuttaessa niin Saksassa kuin Kroatiassa hinta laskee ja diesel maksaa hieman yli 1,20 euroa litralta. Unkarissa noin 1,35 litra. Bensa on myös hieman Suomea edullisempaa.

Kuva: Risto Majaniemi

Ajaminen mantereella on monin tavoin avartavaa. Moni asia on toisin kuin meillä, ja autoilija voi vertailla teitä, nopeuksia ja ajokulttuuria. Bongaamme teillä tanskalaisia, norjalaisia ja ruotsalaisia koko matkan, mutta emme suomalaisia.

Manner-Euroopassa ei ajeta nastoilla edes alpeilla. Ero teiden kunnossa Suomeen on valtava, vaikka meillä vilkkaita pääteitä päällystetään vähän väliä. Saksassa asfalttipäällyste kestää normaalikäytössä noin 15 vuotta ja kun moottoritie korjataan, se korjataan yleensä perustuksia myöten.

Tiet Keski-Euroopassa ja Pohjois-Saksassa ovat todella hyviä. Ne tehdään betoniperustalle toisin kuin Suomessa. Tiet ovat hiljaisia ja tasaisia, eikä niissä ole turvallisuutta heikentäviä uria.Kuva: Risto Majaniemi

Matkaamme takaisin elokuun puolessa välissä ja koukkaamme vielä Budapestin kautta.

Tiet ovat loistavia eivätkä tietyöt juurikaan menoa hidasta. Saksassa ajetaan kovaa, mutta meno ei näytä vaaralliselta. Liikenne säätää itse nopeutensa moottoritiellä automäärän mukaan.

Lauantaiaamuna olemme Vuosaaressa. Ja pian matkaamme tutulla jyrisevällä ja uraisella kolmostiellä kohti Tamperetta. BMW palaa viimeiseltä kesäreissulta. Mittarissa on vajaat 84 000 kilometriä.