Vammaisen elämä Suomessa ei ole helppoa, kertoo CP-vammainen Heljä, 24. Töitä on vaikea saada, rahasta on pulaa ja ihmisten ovat ennakkoluuloisia. Heljä kuvaa elämäänsä rankaksi ja arkea raskaaksi. Tulevaisuudessa Heljä toivoo saavansa työpaikan ja perheen. –Kaikki mitä vammainen ihminen tekee, kestää paljon kauemmin. Jos menet vessaan, teet sen viidessä minuutissa. Minulla menee ainakin vartti, Heljä sanoo. CP-vamma rajoittaa arjen lisäksi ammatinvalintaa. –Eihän musta voi tulla esimerkiksi sisustussuunnittelijaa. Haluaisin media-alalle, mutta hahmotushäiriö haittaa valojen näkemisessä, Heljä toteaa. Heljän intohimo on ratsastus. Tällä hetkellä hänellä ei ole siihen varaa. Kela myöntää ratsastusterapiaa, mutta Heljä ei sitä enää saa. –Se on monien nuorten vammaisten ongelma, että jos ei opiskele tai ole työelämässä, Kela ajattelee, että teistä ei ole hyötyä tälle yhteiskunnalle, ette te mitään terapioitakaan tarvitse, Heljä sanoo. –Meitä ei oteta töihin, koska ihmiset ajattelee, ettemme pysty tekemään töitä. Tietenkin se vaatii järjestelyjä. Ajatellaan, että se on hankalaa, hän lisää. Heljä on valmistunut ylioppilaaksi ja suorittanut media-alan koulutuksen kansanopistossa. Hän on lähettänyt useita työhakemuksia mediayhtiöihin. Heljä haluaisi tehdä työkseen kuvien editointia. Itsenäisesti asuminen on Heljälle tärkeää. Hän on yrittänyt asua laitoksessa, mutta ei pitänyt siitä. –Jos asuu laitoksessa, voi käytännössä tunnin päivässä käydä ulkona ellei ole opiskelu- tai työpaikkaa, Heljä kertoo.

Tilaajille
Tilaajille
Tämä sisältö on vain Uuden Suomen tilaajille. Tilaajana saat esimerkiksi:
  • ■ Rajoituksettoman lukuoikeuden kaikkiin artikkeleihin
  • ■ Päivittäiset vain tilaajille suunnatut Tähtijutut