SDP kärsii suuresta imago-ongelmasta, kirjoittaa Demarinuorten turkulainen varapuheenjohtaja Piia Noronen Puheenvuoron blogissaan. Turussa SDP menetti kakkossijan vihreille, valtuustopaikan ja kannatuksesta putosi 3,2 prosenttia.

– Viimeiset kaksi päivää olen itkenyt ja juonut viiniä kalsareissa kotona. On täysin selvää, että puolue kärsi Turussa rökäletappion, Noronen kirjoittaa blogissaan.

SDP tavoitteli kuntavaaleissa ykkössijaa valtakunnallisella kannatuksella mitattuna, mutta jäi kakkoseksi. Kannatus vielä laski 0,2 prosenttia edellisen vaalin tuloksesta. Vuoden 2007 eduskuntavaaleista lähtien puolue on nyt hävinnyt peräjälkeen kolmet kuntavaalit, kolmet eduskuntavaalit, kahdet eurovaalit ja yhdet presidentinvaalit.

Sen taustalla olevaa imago-ongelmaa Noronen kertoo Uudelle Suomelle pohtineensa pitkään.

– Esimerkiksi Turussa verrattuna kokoomukseen, vihreisiin ja vasemmistoliittoon, me olemme jotenkin ikääntynyt, vanhoillinen, emmekä me enää osaa puhua äänestäjille, Noronen kertoo.

– Itse nuorena ehdokkaana sain vaalikentillä paljon viestiä siitä, että miksi äänestäisin sinua: että vaikka sinulla on kannatettavia ajatuksia, niin pystyykö se puolue niitä asioita oikeasti edistämään, Noronen sanoo ja viittaa muun muassa pyöräilyn ja koulutuksen edistämiseen.

Vaikka monen katseet kohdistuvat ennen vaaleja jatkokaudelle valittuun puheenjohtaja Antti Rinteeseen, löytää Noronen kaksi syytä puolueen heikkoon menestykseen. Ensimmäinen syy on puolueen järjestörakenne.

– Esimerkiksi meillä Turussa on puolueosastoja, jotka ovat täysin toimimattomia. Pitäisi ratkaista, voisiko meillä olla vain isompia puolueosastoja. Ihmiset ovat nykyisin liian hajallaan ja osa puolueosastoista toimii ja osa ei.

Yksistään Helsinkiin on rekisteröity miltei 60 puolueosastoa ja Turkuunkin yli 40. Toinen seikka, mihin puolueessa olisi kiinnitettävä Norosen mukaan huomiota, on sen toimintatavat.

– Se että sosialidemokraatit ovat grillaamassa makkaraa Turun kauppatorilla tai soppatykillä jakamassa keittoa, niin meidän kaltaisillemme nuorille noin kolmekymppisillä ihmisillä ei ole mitään kosketuspintaa tällaiseen toimintaan. Meillä pitäisi olla toimintaa, joka houkuttelee ihmisiä paikalle, Noronen toteaa.