EU:ssa on valmisteilla miljardien eurojen elvytysrahasto, jonka tavoitteena on auttaa koronasta eniten kärsivien maiden taloudet kasvuun. Muutama viikko sitten euroryhmä eli euromaiden valtiovarainministerit päättivät 540 miljardin euron apupaketista koronakriisin akuuttiin vaiheeseen.

Elvytysrahasto, jonka on uumoiltu olevan vielä kaksi tai kolme kertaa suurempi, on valmisteilla komissiossa.

Euroryhmän puheenjohtaja ja Portugalin valtiovarainministeri Mario Centeno kommentoi elvytysrahastoa ja EU-maiden kriisitoimia yhteishaastattelussa, jossa oli Kauppalehden lisäksi neljä muutta eurooppalaista sanomalehteä.

Oletko huolissasi, että elvytysrahaston kytkeminen EU:n budjettiin johtaa siihen, että se viivästyy ja että sen koko ei vastaa elvytystarpeita? Pitäisikö harkita MFF:n ulkopuolista elvytysrahastoa?

”Molemmat ulottuvuudet [aika ja koko] ovat keskustelun ytimessä kriisin alusta lähtien. Etsimme aina mittavaa ratkaisua, joka on suhteessa ongelman kokoon ja samalla etsimme nopeita ja joustavia ratkaisuja. Tiedän, että Eurooppaa pidetään melko usein hitaana vastaamaan kohtaamiinsa haasteisiin, mutta tällä kertaa osoitimme toisin. Löysimme mittavat ja oikea-aikaiset ratkaisut [540 miljardin euron hätäpaketilla] kriisitilanteeseen. Uskon, että sama tapahtuu elvytysvaiheessa.”

EU-johtajat keskustelivat EU:n budjetista eli monivuotisesta rahoituskehyksestä katkeraksi käyneessä huippukokouksessa helmikuussa. Onko EU-budjettiin sidottu kompromissi mahdollinen, kun ottaa huomioon eteläeurooppalaisten maiden kunnianhimot rahaston koosta ja pohjoisten maiden tiukan asenteen?

”Kun katsoo parin viikon takaisia euroryhmän kokouksia, näkee, että kaikilla on paljon halukkuutta kompromissiin, ei vain yhdellä maalla tai ryhmällä maita. Helmikuu on jo hyvin kaukana. Kaikki, mikä oli ennen kriisiä, on liian kaukana nykytilanteesta. Keskusteluun on tullut uutta näkemystä ja se on tehnyt kompromissin mahdolliseksi.”

Miksi on niin tärkeää, että sopu saavutetaan?

”Emme voi aliarvioida [talouden] elpymisen merkitystä ja exit-strategioiden koordinointia. Jos epäonnistumme sisämarkkinoiden jälleenrakentamisessa, edessä voi olla katastrofi.”

”Me velkaannumme huolimatta eri maiden toimista kriisissä. Tämä on symmetrinen kriisi ja meidän pitää tehdä parhaamme yhdessä, jotta palaamme kriisiä edeltävään tilanteeseen.”

Elvytysrahaston koosta on arvioita 1000-1500 miljardin euron välillä. Mihin summat perustuvat ja miten ne lasketaan?

”Summan pitää perustua taloudellisen tuotannon tappioihin ja oletettuun työpaikkojen menetykseen. Kysymys kuuluu, kuinka paljon investoida ja tarjota tukea tulonmenetykseen, jotta palataan kriisiä edeltäville tasoille mahdollisimman nopeasti. Kun näin laskee, tuloksena on erittäin suuria summia. On tärkeää, että rahaston koko vastaa haasteiden vakavuutta. Kun elvytysvaihe lähenee, meidän pitää tarkentaa laskelmia. Sitä komissio tekee juuri. Tietenkin kustannukset vaihtelevat maittain. Covid-19 ei vaikuta maihin tasapuolisesti ja maiden talouksien rakenteet ovat erilaisia.”

Velkaantuminen voi ajaa euroalueen uuden velkakriisin partaalle. Mitä pitäisi tehdä velkaantuneiden maiden veloille euroalueella? Eikö se ole ongelma pitkällä aikavälillä?

”Kyllä, se on ongelma rahoitusmielessä ja vielä enemmän lyhyellä aikavälillä, kun palaamme entisille kasvukäyrille. Siksi euroryhmän päätöksen kohta 19 toteaa selvästi, että elvytysrahaston täytyy pyrkiä jakamaan kriisin kustannukset yli ajan. Tämä on tärkeää kaikille maille, mutta erityisesti niille, joilla on alun perinkin ollut paljon velkaa. Jos epäonnistumme, saatamme vaarantaa rahoitusmarkkinoiden vakauden, kun rahoitus pirstoutuu Euroopassa jälleen. On paljon mahdollisuuksia toimia - kaikki toteutettavissa ja mahdollisia nykyisten EU:n perussopimusten puitteissa. Me tarvitsemme innovatiivisia ratkaisuja ja uskon, että komissio esittää juuri sellaisia parin viikon sisällä.”

Kuinka pitkään EU:n budjettisääntöjen pitäisi olla poissa käytöstä? Komissio antoi vapautuksen budjettisääntöjen alijäämä- ja velkarajoista kriisin ajaksi.

”On liian aikaista sanoa. Tällä hetkellä on päätetty sallia joustavuus, ja meidän pitää käyttää sitä järkevästi ja arvioida sitä elvytysvaiheen aikana. Pitää muistaa, että epävarmuus on tällä hetkellä hyvin, hyvin suurta. Meidän ei pidä rajoittaa tai sulkea pois kykyämme reagoida tulevaisuudessa ottaen huomioon epävarmuus. Kasvu- ja vakaussopimukseen palataan ajallaan.”

Keskeinen kysymys on, myöntäisikö elvytysrahasto lainoja vai tukia. Onko lainoista hyötyä syvästi velkaantuneille maille vai paheneeko niiden tilanne lainojen takia entisestään?

”Mielestäni elvytyksessä pitäisi olla sopivasti tukia ja lainoja. Viime lokakuussa sovimme [euroryhmässä] työkalusta nimeltä lähentymistä ja kilpailukykyä edistävä talousarvioväline [BICC eli eurobudjetti]. Koska se on euroalueen uusin työkalu, BICC voi olla sopiva tässä kontekstissa kanavoimaan Euroopan vastausta tavalla, joka edistää integraatiota, lähentymistä ja on täysin euroalueen ja Euroopan parlamentin hallinnassa.”

Mutta ei entisen kokoisena? EU:n budjettineuvotteluissa pohjaehdotus oli 13 miljardin euron eurobudjetti.

”Ei, kokoa pitää säätää. Mielestäni se on mahdollinen instrumentti tähän tarkoitukseen, mutta meidän pitää säätää sen kokoa vastaamaan ongelmaa.”

Palaammeko kriisin jälkeen entiseen taloustilanteeseen? Mikä on visiosi?

”Ennen kriisiä Eurooppa kasvoi 25 neljännestä perättäin. Se on pisin mitattu positiivisen kasvun aika. Kaikkien 19 euroalueen työttömyys laski, 13 miljoonaa työpaikkaa oli syntynyt edellisen kriisin jälkeen. Pankit olivat helmikuussa vahvemmat kuin 10 vuotta sitten. Meillä oli biljoonien eurojen edestä säästöjä euroalueella eli ulkoisesti euroalue oli vahvassa asemassa. 14:llä euroalueen 19:stä maasta oli erittäin vahva budjettitilanne, lähes tasapainoinen budjetti. Yhdelläkään talousalueella maailmassa ei ollut näin vahva taloustilanne juuri ennen kriisiä. Meidän pitää tehdä parhaamme palataksemme tälle tielle. Mutta meidän pitää tehdä Euroopan taloudesta digitaalisempi, vihreämpi ja osallistavampi. Kriisi jättää arpia.”

Ei näytä siltä, että jäsenmaat aikoisivat käyttää hätärahasto EVM:n luottoja [joista euroryhmä päätti joitakin viikkoja sitten]. Mitä se kertoo elvytysrahaston tarpeesta?

”EVM:a voi pitää vakuutustyökaluna. Sen odotetaan olevan toiminnassa viimeistään kesäkuun 1. päivä. Se antaa jäsenmaille turvaa ja saa meidät näyttämään luotettavammilta ulkomaailmalle, vaikka emme sitä käytäkään. Juuri näin vakuutukset toimivat arjessa. Sen käyttö ei ole leimaavaa, ja niiden maiden, jotka sitä tarvitsevat, pitäisi käyttää sitä. Olemme paremmassa asemassa, jos meidän ei tarvitse käyttää sitä, mutta olemme huonommassa asemassa, jos meillä ei ole mahdollisuutta.”

Euroalueella on rakenteellisia epätasapainoja, esimerkiksi jäsenmaiden välisessä kaupassa, mitä euro on pahentanut. Ongelmat ovat kasautuneet pitkään. Miten euroalueen rakennetta pitäisi muuttaa, jotta se olisi kestävämpi tulevaisuudessa?

”Euro on parantunut siitä asti, kun se otettiin käyttöön. Euro on edelleen hyvin nuori valuutta ja me jatkuvasti parannamme sen kestävyyttä. Juuri ennen kriisiä paransimme sitä huomattavasti, esimerkiksi BICC:llä, euroalueen budjetilla. Siinä mielessä euroalueen tämän päivän ongelmat eivät ole kasautuneet pitkältä ajalta. Euro oli vahvassa asemassa ennen kriisiä. Mutta kuten kaikissa valuuttaliitoissa eri alueet, maat kasvavat eri vauhtia.”

Koronakriisin jälkeisen elvytyksen vihreydestä puhutaan nyt paljon. Miten se konkreettisesti pitäisi tapahtua? Tällä hetkellä esimerkiksi isossa osassa kansallisista tukiohjelmista ei ole vihreyteen, ilmastoon ja ympäristöön liittyviä ehtoja.

”[Komission] puheenjohtaja Ursula von der Leyen hahmotteli seuraavan EU:n budjetin suuntaviivoista, että merkittävän osan ohjelmista pitää tavalla tai toisella tähdätä taloutemme vihertämiseen. Oletan, että elvytysrahastossa on jotain ehtoja. Rahaa on rajallinen määrä ja meidän pitää tehdä valintoja, mutta vihreitä projekteja pitää priorisoida ja myös digitalisaatiota.”

Olet aiemmin kritisoinut sitä, miten Eurooppa toimi finanssikriisissä ja että ratkaisut olivat ”täynnä virheitä”. Mitä tarkoitit ja miten ne tulisi välttää jatkossa?

”Euro oli silloin heikko instituutio. Euroopalla kesti pitkään vastata finanssikriisiin - tällä kertaa meillä meni vain muutama viikko valmisteluun ja vielä muutama viikko kriisipaketista päättämiseen. Edellisessä kriisissä euroa ryhdyttiin uudistamaan vasta kriisin toisessa vaiheessa, velkakriisin aikana. Se on edellisen kriisin opetus: Talous- ja rahoitushaasteiden ratkaisussa viivyttely ei ole vastaus.”

”Tällä kertaa meillä on sekä tarjonta- että kysyntäkriisi. Meidän pitää huolehtia molemmista ulottuvuuksista investoinneilla ja maksukykyä tukemalla. Kysyntä on myös tärkeää - sitä vähäteltiin edellisessä kriisissä.”

Pitääkö tässä kriisissä hätärahoituksen olla ehdollista uudistuksille?

”Tämä kriisi ei ole lähtöisin taloudesta. Niinpä olisi outoa pyytää koronasta kärsiviä maita tekemään työmarkkinauudistuksia vastineeksi avusta pandemian torjumiseen. Se ei ole oikein, mutta se ei tarkoita, että me voimme sivuuttaa uudistusprosessit. Niihin pitäisi palata niin pian kuin mahdollista.”

Viime finanssikriisissä EU-maat päättivät yhdessä elvyttää ja se toimi. Nopean palautumisen jälkeen EU-maat ryhtyivät kuitenkin leikkaamaan menoja, mikä johti kaksoistaantumaan. EU:n budjettisäännöt eivät ole muuttuneet ja jos niihin palataan kriisin jälkeen, lopputulema on sama. Miten välttää kaksoistaantuma? Pitääkö budjettisääntöjä muuttaa?

”Elvytysrahastolla on tärkeä rooli tällaisen skenaarion välttämisessä. Jos se on tarpeeksi iso, se auttaa talouksia kasvuun, palauttaa tasapuolisen kilpailuasetelman ja mikä tärkeintä, levittää kriisin kustannukset yli ajan. Se on yhteinen ponnistus. Jos me kasaamme kriisin kustannukset alkuun, vaarannamme rahoitusjärjestelmän vakauden ja riskinä on pirstaloituminen ja niin käynnistämme mainitsemasi negatiivisen syklin. Se pitää välttää, mutta se ei tarkoita sääntöjen muuttamista. Uskon, että Eurooppa pystyy hoitamaan kriisin jälkiseuraukset tavalla, joka ei toista niitä kriisin toisen aallon talousongelmia, mitä meillä oli ennen.”

Lue seuraavaksi: