Kuva: Wikimedia Commons

Senaatin esitys itsenäisyysjulistuksesta hyväksyttiin eduskunnassa 6. joulukuuta 1917 äänin 100–88. Salissa käytiin tiukka vääntö, joka muistuttaa osin tämän päivän eduskunnan kinastelua. Uusi Suomi palaa itsenäisyyspäivänä sadan vuoden takaiseen eduskuntaan.

Suomi itsenäistyi varsin synkissä tunnelmissa, sillä elintarvikepula oli pahentunut ja uhkana oli jopa nälänhätä. Työväen aloittama yleislakko oli repinyt kansan pahasti kahtia marraskuussa 1917. Tunnelma maassa enteili seuraavana vuonna syttyvää sisällissotaa. Myös Suomen itsenäisyysjulistuksessa puhuttiin nälänhädän uhasta.

– Tämä on erityisesti nykyhetkellä sitä välttämättömämpää, kun maan täydellisestä eristäytymisestä aiheutunut vakava asema, nälänhätä ja työttömyys pakottavat Hallitusta asettumaan suoranaisiin väleihin ulkovaltojen kanssa, joiden kiireellinen apu elintarpeiden ja teollisuutta varten välttämättömien tavarain maahantuomiseksi on meidän ainoa pelastuksemme uhkaavasta nälänhädästä ja teollisuuden pysähtymisestä, julistuksessa sanottiin.

Lue myös: ”Vuosisatainen vapaudenkaipuumme on nyt toteutettava” – Suomen itsenäisyysjulistus julki 5.12.1917

Pehr Evind Svinhufvudin johtama senaatti toi Suomen itsenäisyysjulistuksen eduskuntaan jo 4. joulukuuta ohi varsinaisen päiväjärjestyksen. Kolme SDP:n edustajaa reagoi välittömästi vastalauseilla menettelytapaan. Eduskunta hyväksyi julistuksen vasta kaksi päivää myöhemmin. Julistus tuotiin 6. joulukuuta saliin porvariston valtiopäiväaloitteena, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli Maalaisliiton eli nykyisen keskustan perustaja Santeri Alkio. Aloite esitettiin puhemiehelle toimitetussa kirjelmässä näin:

– Pyydämme tilaisuuden saada tämänpäiväisessä täysi-istunnossa esittää Eduskunnan päätettäväksi: Sen johdosta, että hallitus on tehnyt Eduskunnalle esityksen uudeksi hallitusmuodoksi, joka on rakennettu sille pohjalle, että Suomi on riippumaton tasavalta, Eduskunta korkeimman valtiovallan haltijana päättää puolestaan hyväksyä tämän periaatteen ja hyväksyä myös, että hallitus, saattaakseen Suomen valtiollisen itsenäisyyden tunnustetuksi, ryhtyy niihin toimenpiteisiin, jotka hallitus on sitä varten tarpeelliseksi ilmoittanut.

SDP:n Kullervo Manner asettui heti aloitetta vastaan. SDP ei vastustanut itsenäistymistä, vaan itsenäistymisen toteuttamistapaa.

– Puhemiehen äsken lukemaa alotetta ehdotukseksi minä puolestani en voisi kannattaa useastakaan syystä. En kuienkaan tällä kertaa ainakaan vielä tahdo mielipidettäni laajemmin selostella.

Manner teki vastaehdotuksen, jossa hän ehdotti lähempää yhteistyötä Venäjän kanssa itsenäistymisprosessissa.

– Suomen korkeimman valiovallan haltijana lausuu Suomen eduskunta periaatteen, että Suomi on oleva riippumaton tasavalta. Tämä riippumattomuus on koettava toteuttaa sovinnollista tietä Venäjän kanssa aikaan saatavalla sopimuksella. Siitä ehdotusta tekemään olisi asetettava yhteinen neuvottelukunta, jossa olisi yhtä monta Suomen ja Venäjän edustajaa. Neuvottelukunnan tulisi tehdä myös muita ehdotuksia Suomen ja Venäjän suhteiden järjestämiseksi. Nuo ehdotukset olisivat alistettavat molempien valtioiden täysivaltaisten valtioelinten lopullisesti hyväksyttäviksi. Suomen olisi koetettava saada myös muut valtiot tunnustamaan Suomen riippumaton tasavalta ja tekemään sen kanssa sopimuksia suhteiden järjestämisestä. Edellä mainituita asioita valmistelemaan sekä tekemään niistä ehdotuksia eduskunnanhyväksyttäviksi päättää eduskunta asettaa 17-henkisen valiokunnan.

Vastaehdotusta kannatettiin, joten eduskunta äänesti Alkion ja Mannerin ehdotuksista, joista Alkio voitti äänin 100–88. Eetu Salin (sd.) esitti vastalauseen.

– Tahdon pöytäkirjaan merkittäväksi vastalauseeni porvariston tällaisesta edesvastuuttomasta politiikasta, että näin tärkeissä kysymyksissä esitetään asiapaperi tuollaisena yllätyksenä, ettei siihen eduskunnan suurella enemmistöllä ole ollut edes ennakolta tilaisuutta tutustua, ja että se sitten samanlaisena yllätyksenä naulataan kiinni ilman perusteluja, noin vain yhdellä vasaraniskulla. Pelkään sellaisesta politiikasta Suomen kansalle koituvan tulevaisuudessa aivan raskaita ja vaikeita seurauksia ja vieritän sen vuoksi edesvastuun tästä tämän syyntakeettoman ja edesvastuuttoman porvariston ja sen muodostaman hallituksen niskoille, Salin sanoi.

Edustajat Edvard Hänninen-Walpas (sd.) ja Samuli Häkkinen (sd.) pyysivät merkittäväksi, etteivät ”ole yhtyneet eduskunnan päätökseen”.

Niin Suomen hallitusmuodoksi hyväksyttiin riippumaton tasavalta ja hallitus valtuutettiin ryhtymään toimenpiteisiin valtiollisen itsenäisyyden tunnustamiseksi. Eduskunnassa ei hurrattu koruttomalle päätökselle, eikä se ratkaissut yhteiskunnan kahtiajakautumisen ongelmaa, todetaan eduskunnan sivuilla.

Suomen itsenäisyyttä ryhdyttiin juhlimaan 1919 lähtien joulukuun kuudentena päivänä, mutta yhtä hyviä päiviä voisivat olla 15. marraskuuta, kun eduskunta julistautui korkeimman vallan haltijaksi Suomessa, tai 4. joulukuuta senaatin julistettua Suomen itsenäiseksi.