Syyskuussa 2012 sosiaalisen median kasvuyritys Sofanaticsin blogiin ilmestyi yllättävä teksti. Yritys kertoi lopettavansa.Kaksi vuotta ennen tekstin kirjoittamista Sofanaticsin perustaja Toni Laturi istui jalkapallojoukkue FC Chelsean pääkonttorin neuvotteluhuoneessa Lontoossa. Ikkunasta näkyi Chelsean legendaarinen kotistadion Stamford bridge.

Sofanatics oli aloittaessaan vuonna 2009 yksi ensimmäisistä sosiaalisen television palveluista. Palvelun tarkoitus oli tarjota ”virtuaalinen stadion” tai urheilukatsomo, jossa fanit pystyivät keskustelemaan peleistä ja kannattamaan joukkueita reaaliajassa. Sofanatics suuntasi suoraan ulkomaille.

Yritys lähestyi esimerkiksi brittiläisiä mediayhtiöitä, ja aloitti suurimmasta päästä. Laturin mukaan esimerkiksi BBC:llä oltiin palvelusta innoissaan. Tv-yhtiö Skyn sosiaalisesta mediasta vastaava johtaja kysyi tapaamisen jälkeen, että by the way, olen FC Chelsean sosiaalisen median neuvonantaja, haluaisitteko lähteä käymään siellä.

- Olihan se ensimmäisellä kerralla epärealistisen tuntuista ja järjettömän hienoa. Ei me ajateltu, että se lähtee noin, Laturi myöntää.

Chelseaa seurasivat yhteistyö FC Barcelonan ja lopulta vuonna 2011 neuvottelut yhdysvaltalaisen koripalloliiga NBA:n pilvenpiirtäjäpäämajassa New Yorkissa.

Suomi ei riitä

Suomessa Sofanatics ei kolmevuotisen olemassaolonsa aikana tehnyt juuri mitään. Yritys oli perustettu kasvamaan, eikä vain jonkin verran vaan vauhdilla.

Laturin mukaan Suomen pienet kotimarkkinat ovat sekä ongelma että etu. Toisaalta olisi hienoa, jos suomalaisilla yrityksillä olisi kotona samanlaiset markkinat kuin vaikkapa Yhdysvalloissa. Toisaalta pieni Suomi pakottaa yritykset lähtemään maailmalle.

- En usko että mikään startup Suomessa rakentaa kotimarkkinoille yhtään mitään. Ainakaan ei ole tullut vastaan sellaista, nykyisin Startup saunassa Helsingissä muita kasvuyrittäjiä valmentava Laturi sanoo.

Laturi myös kannustaa ulkomaille. Isoja ja tunnettuja organisaatioita ei kannata hänen mielestään pelätä.

- Väittäisin, että esimerkiksi Chelsean kanssa diilin saaminen on helpompaa kuin vaikkapa Jokereiden kanssa. Niillä on tietenkin rahaa, mutta niillä on myös osaavia ostajia. Laturin mukaan ulkomailla yrityksen ideaa ei tarvinnut selitellä, sillä kaikki ymmärsivät nopeasti, mistä on kyse.

Sen sijaan Suomessa useilta mediayhtiöiltä tuli vastaan nuutuneita asenteita ja huonoa käytöstä. Joku ehdotti, että palvelu pitäisi liittää deittichatin yhteyteyteen.

- Kävimme ihan kummallisia keskusteluja. Siellä oli tyyppejä jotka eivät tajunneet yhtään mitään siitä, mitä olimme tekemässä, Laturi kuvaa.

Laturin mukaan näytti siltä, että Suomessa kunnianhimoisia startup-yrittäjiä pidettiin harrastelijoina. Startupia ei tarvinnut kohdella kuin oikeaa yritystä. Saatettiin käydä pitkälle meneviä neuvotteluja, joiden päätteeksi mediayhtiöltä tuli viesti, että yhteistyötä ei aloiteta.

- Sellainen asetelma tuli mediayhtiöissä esille, että niillä ei ole edes tavoitteena olla keihäänkärkenä. Enemmänkin seurataan, mitä markkinoilla tapahtuu ja otetaan uusia juttuja vasta sitten, kun ne ovat kypsyneet jossain muualla.

Maailmalla startupit osattiin kuitenkin jo ottaa vakavasti, joten Sofanatics benchmarkkasi toimintansa maailmalle, kuten Laturi asian ilmaisee. Kansainvälisen ympäristön kuulee esimerkiksi Laturin puheesta. Siinä vilisee sellaisia termejä kuin product-market fit, engeidsata, tipping point, make meaning ja get out of the building.

Suomessa Laturi oli mukana startup-piireissä jo ennen kuin suuri yleisö tunsi koko termiä. Vuonna 2009 ennen Sofanaticsin perustamista startup-tapaamisissa saattoi Laturin mukaan olla paikalla noin seitsemän ihmistä. Yhteisö alkoi kuitenkin muodostua.

Tänä vuonna startup-ihmisille suunnatussa Slush-tapahtumassa Helsingissä oli tuhansia kävijöitä. Kasvuyritysten verkosto on Helsingissä Laturin mielestä kuitenkin yhä suhteellisen unelias ja keskittynyt peli- ja teknologia-aloille.

- Toivoisi, että startup-huuma leviäisi muillekin aloille, Laturi sanoo.

”Kenellekään ei ollut tästä haittaa”

Nykyisen työpaikkansa palvelumuotoiluyritys Palmun neuvotteluhuoneessa Kampin keskuksessa istuva Laturi on melko kaukana perinteisestä käsityksestä konkurssin tehneestä yrittäjästä.

Lopettamisviestin kirjoittamisen jälkeen Laturi ehti vetää muutaman viikon henkeä. Tapaamisia ja keskusteluja oli muutama päivässä, puhelin pirisi.

- Luulen, että kaikkia meitä headhuntattiin aika paljon jo ennen lopettamista. Ammattimielessä kenellekään ei varmasti ole ollut tästä haittaa, Laturi sanoo.

Laturi kertoo, ettei koe Sofanaticsin epäonnistuneen pahasti. Se ei vain kasvanut tarpeeksi nopeasti.

Vuosi sitten Sofanaticsin perustajat tunnustelivat laajasti mahdollisen rahoituksen saamista Yhdysvalloista. Piilaaksossa sattui kuitenkin olemaan siihen aikaan hiljaista, sijoittajat suuntasivat rahansa mieluummin yrityksiin, joihin oli jo tehty sijoituksia. Yritys joutui keventämään kuluja tuotekehityksestä. Laturin mukaan palvelun mobiilisovellus oli melkein valmis. Se jäi kuitenkin viimeistelemättä, kun yritys päätettiin hallituksen kokouksessa lopettaa.

- Oletus on, että kasvetaan nopeasti, jolloin hidas kasvu ei ole vaihtoehto. Näköpiirissä ei ollut mitään, mikä olisi muuttanut kasvun nopeaksi, Laturi perustelee tyynesti.

”Kaikesta menestyksestä huolimatta epäonnistuimme luomaan kestävän bisneksen”, Laturi kirjoitti yrityksen internetsivuille.

- Se ei ollut vain surullinen vaan myös helpottava päätös. Samalla pääsi ajattelemasta sitä, että mikään ei edisty, ja millä me maksetaan palkat, Laturi kuvaa.

Yrityksellä oli alusta asti ylitsepääsemätön rakenteellinen haaste, Laturin kielellä product-market fit -ongelma. Se tarkoitti käytännössä sitä, että joukkueet pelasivat liian harvoin. Yleensä käyttäjä innostui palvelusta ensimmäisellä kerralla valtavasti, mutta unohti sen seuraavaan peliin mennessä.

Vasta kesäkuussa yritys oli aloittanut yhteistyön koripalloliiga NBA:n kanssa. Se alkoi kuitenkin liian myöhään.

”Voi paska. Tarvitsen Sofanaticsia todella”

Moni yritysjohtaja olisi kateellinen kommenteista, joita palvelun käyttäjiltä on tullut lopetusviestin alle.

”Surullista. Se oli fantastinen yhteisö.” ”Voi paska. Tarvitsen Sofanaticsia todella.” ”En voi uskoa, että lempisivustoni sulkeutuu. Teitä tulee ikävä.”

Vaikuttaa siltä, että Sofanaticsilla ei ollut ”käyttäjiä”. Sillä oli faneja. Selvää on, että yritys onnistui luomaan palvelun, jolla oli merkitystä ainakin jollekin ryhmälle ihmisiä.

- Tunteikkain hetki oli, kun lopettamisen jälkeen liikuntarajoitteinen käyttäjä, kertoi, että Sofanatics oli hänelle kanava, jonka avulla se pääsi tapaamaan muita faneja. Hän oli kerrankin päässyt nauttimaan urheilusta niin, ettei tarvinnut olla yksin.

Aktiivisimmat käyttäjät jopa perustivat Save Sofanatics -yhteisön ja Facebook-ryhmän.

Nyt pystyy katsomaan urheilua

Laturin mukaan yrittäjänä pärjää, jos osaa yhteen-, vähennys-, jako-, ja kertolaskun ja hallitsee oman alansa. Liiketoiminta pitää toki hallita, mutta yrittämistä ei pitäisi kuitenkaan pelätä.

- Se, että osaanko yrittää, ei ole olennaista. Tärkeämpää on, että substanssi on hallussa.

Sen sijaan Suomessa ei Laturin mielestä ymmärretä, miten paljon muualla tehdään töitä.

- En ole ainoa, joka tätä on sanonut. Suomessa ei tajuta sitä, kuinka vähän täällä tehdään duunia, ja kuinka lahjakkaita ihmisiä muualla on.

Laturi kertoo itse tekevänsä aina töitä, ja ajattelevansa harrastuksiakin oman ammattitaidon kehittämisenä. Sanotaan, että työasiat pitää jättää työpaikalle, mutta Laturin mukaan työasiat pitää ottaa mukaan joka paikkaan ja mielellään.

- Jokaisen pitäisi olla nörtti omalla alallaan, niin kuin teknologia- ja biologianörtit, jotka elävät sitä juttua. Esimerkiksi opettajan pitäisi olla opetusnörtti.

Laturin maailmassa elinkeinoelämän hätääntyneet vaatimukset työajan lisäämisestä kuulostavat aika turhilta.

Yhden harrastuksen työ kuitenkin oli vähällä pilata.

- Nyt pystyy katsomaan urheilua. Jalkapallon EM- ja MM-kisat ovat siisteintä maailmassa, mutta yhdet EM- ja yhdet MM-kisat menivät työn takia pilalle, Laturi myöntää.