Professori Kaj Ekholm tunnustautuu itsepintaiseksi musiikkiriippuvaiseksi. Blogissaan Ekholm kirjoittaa, kuinka hän on hankkinut divareista ja kuolinpesistä pari sataa vinyyliä ja kokenut pelastavansa myös jotakin sielustaan samalla kun hän huolehtii kulttuuriperinnöstä.