Suomi ei pääse 75 prosentin työllisyysasteeseen ilman merkittäviä rakenneuudistuksia työmarkkinoilla. Näin arvioivat ekonomistit aamun työllisyyslukujen julkistamisen jälkeen.

Tilastokeskuksen mukaan Suomessa oli maalikuussa työllisinä 61 000 henkeä enemmän kuin vuosi sitten. Työllisyysasteen trendi nousi 72,6 prosenttiin. Työttömänä oli maaliskuussa 191 000 henkeä eli 49 000 vähemmän kuin vuosi sitten. Työttömyysasteen trendi oli maaliskuussa 6,4 prosenttia.

Liki kaikki eduskuntapuolueet puhuivat eduskuntavaalien aikaan 75 prosentin työllisyysasteesta, jolla rahoitettaisiin vaalilupauksia.

Mihin valoon aamun työllisyysluvut asettavat hallitusneuvottelut?

LähiTapiolan yksityistalouden ekonomisti Hannu Nummiaro aloittaa vastauksen viittaamalla ensin valtiovarainministeriön (VM) arvioon, jonka mukaan seuraavan hallituskauden sopeuttamistarve julkisissa menoissa on kaksi miljardia euroa ja pitkän aikavälin tulojen ja menojen tasapainottaminen vaatii peräti viiden miljardin euron rakenteelliset uudistukset.

VM totesi helmikuussa, että tavoitteeseen voidaan päästä, kunhan varmistetaan, että sote-uudistus hillitsee kustannusten kasvua tavoitellut kolme miljardia euroa ja työllisyysaste nousee 75 prosenttiin vuoteen 2025 mennessä. VM:n mukaan nettomääräiseen veronkevennykseen ei ole varaa kestävyysvajeen takia, mutta verotusta voidaan kiristää rajallisesti.

”Työllisyyskasvulla, vaikka se siis jatkuisikin, ei voi perustella uusia pysyviä menolisäyksiä, koska parempaa työllisyyttä tarvitaan olemassa olevan kestävyysvajeen taklaamiseen”, toteaa puolestaan Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesala.

Nummiaron mukaan nyt tarvitaan sekä nopeita sopeuttamistoimia että rakenteellisia uudistuksia. Tavoitteeseen pääseminen riippuu Nummiaron mukaan paljolti suhdanteista ja vaatii joka tapauksessa suotuisia olosuhteita, päätyipä hallitus mihin toimiin tahansa.

Hän uskoo, että tehtävästä tulee vaikea. Hän huomauttaa, että suhdannekorjatut luvut voivat näyttää paremmilta kuin ne itse asiassa ovatkaan.

”Nousukausi on nyt ohi”, hän sanoo.

”Neljässä vuodessa ehtii tapahtua kaikenlaista ja tällä hetkellä riskit ovat kansainvälisessä taloudessa alaspäin.”

Nummiaron mukaan myöhemmin pitää tavoitella peräti 80 prosentin työllisyysastetta, jotta taloudessa päästään tasapainoon. Veroelementin käytössä ollaan Nummiaron mielestä puun ja kuoren välissä: Suomessa verot ovat kansainvälisesti vertaillen korkeat, joten veroastetta on vaikea lähteä nostamaan, mutta toisaalta väestörakenteen muutos ja ikääntyminen lisäävät hoivakuluja, joten sitä on vaikea laskeakaan.

Nummiaro odottaa, että tilanne ratkeaa sdp:n ja kokoomuksen välisissä neuvotteluissa. Sdp puhui vaalien aikaan 1–3 miljardin euron hintaisista vaalilupauksista ja kokoomus miljardin euron veronkevennyksistä. Nummiaro uskoo, että molemmat luvut hilautuvat alaspäin hallitusohjelmassa ja lähenevät näin toisiaan.

Rinne sanoi ennen vaaleja Talouselämän, Kauppalehden ja Uuden Suomen yhteishaastattelussa, että tarvitsee enemmistöhallitukseen kumppaniksi joko keskustan tai kokoomuksen. Keskusta kärsi historiallisen tappion ja ilmoitti, että sen suuntana on oppositio, vaikka luettelikin myös kynnyskysymyksiä hallitukseen.

Keskustan ilmoitus on vahvistanut veikkauksia sinipunahallituksen puolesta.

”Millaisiin rakenteellisiin uudistuksiin demarivetoinen hallitus pystyy?”

Nummiaro toteaa, että demarivetoisen hallituksen kannalta mielenkiintoista on nähdä, millaisiin rakenteellisiin uudistuksiin hallitus pystyy. Hän suhtautuu uudistusten etenemismahdollisuuksiin skeptisesti ja viittaa Juha Sipilän (kesk) hallituksen törmäyskurssiin ay-liikkeen kanssa. Sipilä olisi halunnut edistää kaudellaan vielä enemmän esimerkiksi paikallista sopimista.

Rinteen ay-taustan huomioon ottaen Nummiaro pohtii, onko sdp:llä uusi tulokulma uudistuksiin verrattuna Sipilän hallitukseen.

Nummiaro toteaa, että yksittäiset uudistukset eivät riitä, vaan nyt tarvitaan laaja keinovalikoima. Jo 75 prosentin työllisyysasteen tavoite vaatii hänen mukaansa aidosti työmarkkinarakenteiden uudistamista.

Rakenteellisiin työmarkkinauudistuksiin ajaa Suomea myös heikkenevä taloussuhdanne, vaikka Nummiaro kuitenkin iloitsee siitä, ettei talouden heikkeneminen ole enää kiihtynyt.

”Suhdanteen jäähtymisen ja talouden rakenteellisten rajoitteiden vuoksi työllisyyden kasvun jatkuminen on kaikkea muuta kuin automaattista”, toteaa Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesala.

Rakenteellisina keinoja Nummiaro löyttää ansiosidonnaisen työttömyysturvan lyhentämisestä, yleissitovuudesta ja paikallisesta sopimisesta, eläkeputken lyhentämisestä ja vuorotteluvapaan poistamisesta. Työmarkkinoille kaivattaisiin Nummiaron mukaan lisää joustavuutta. Hän uskoo, että perhevapaauudistus etenee alkavalla kaudella, mutta siinä on kyse enemmän tasa-arvosta kuin kansantaloudesta.

Tärkeä kysymys on Nummiaron mukaan myös työperäinen maahanmuutto ja saatavuusharkinnasta luopuminen. Kokoomus on ollut luopumisen kannalla, mutta sdp toistaiseksi ei.

Säästöpankkiryhmän Vesala puolestaan nostaa esiin osaamisen ja koulutuksen vahvistamisen ja kannustimet, kuten työmarkkinoiden joustot ja sotu-uudistus sekä työvoiman liikkuvuus.

Nordean yksitystalouden ekonomisti Olli Kärkkäinen taas toteaa Twitterissä, että 75 prosentin työllisyysasteeseen ei päästä ilman uusia työllisyystoimia. Hän myös toivoo, että hallitusneuvotteluissa löytyy yhteinen tilannekuva, sillä ilman sitä on vaikea linjata yhteistä talouspolitiikkaa.

”Toivottavasti hallitusneuvotteluissa keskustellaan myös reformeista, eikä vain kirjata 75 prosentin tavoitetta”, Kärkkäinen tviittaa.