Roger Wessmanin mukaan rakentamisen lisäämisessä avainasemassa ovat kaavoitus, infrastruktuuri-investoinnit ja toimivat rakennusmarkkinat.

”Pääkaupunkiseudun kuntien sitouttaminen kaavoittamaan maata asuntotarpeisiin MAL-sopimuksilla on osoittautunut hyväksi tavaksi edistää rakentamista. Kaupunkien kannattaa myydä ja vuokrata tontit korkeimpaan mahdolliseen hintaan. Niin saadaan eniten varoja rakentamisen vaatiman infrastruktuurin kehittämiseen”, Wessman toteaa.

Usein ratkaisuksi asumisen hintaan tarjotaan sosiaalisesti tuettua asuntotuotantoa.

”Pohjimmiltaan se on kuitenkin vain huonosti kohdennettu tulonsiirto, joka syrjäyttää vapaarahoitteisten asuntojen rakentamista”, Wessman toteaa.

Wessmanin mukaan tuetut vuokra-asunnot kohdentuvat huonosti työn perässä muuttaville, koska odotusaika niiden saamiseksi voi olla hyvin pitkä.

”Tuettu asuntorakentaminen on vuokralaisille sosiaalisesti epäoikeudenmukainen ratkaisu, koska tuetun vuokra-asunnon saaneet asuvat halvemmalla kuin ne, jotka eivät sellaiseen ole päässeet.”

Wessmanin mukaan asumistuen kaltaiset suorat tulonsiirrot ovat tehokas ja oikeudenmukainen tapa varmistaa, että pienituloisillakin on varaa asua.

”Ei ole kuitenkaan järkevää, että asumistuki tai toimeentulotuen asumisosa korvaisi sataa prosenttia asumismenoista, koska se ei jätä tuensaajalle kannustinta säästää kuluissa. Tukien korvauskatot kannattaisi määritellä työssäkäyntialueittain kuntakohtaisuuden sijaan.”