Kokoomuksen kansanedustaja Elina Lepomäki arvioi, että Suomen nykyinen tilanne eroaa merkittävästi 1990-luvun lamasta.

”Moni puhuu nyt siitä, kuinka 1990-luvun laman virheet pitää jättää toistamatta. Olen samaa mieltä. Meidän tulee pyrkiä välttämään massatyöttömyys, perheiden taloudellinen ja sosiaalinen ahdinko, itsemurhat, mielenterveysongelmat ja lasten synkät kasvuolosuhteet kaikin mahdollisin keinoin. Tilanteemme eroaa kuitenkin merkittävästi 30 vuoden takaisesta ja oikeiden ratkaisujen löytämiseksi on kyettävä analysoimaan, mikä on nyt toisin”, hän kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan.

Lepomäki muistuttaa, että 1990-luvun alussa Suomella oli vielä budjettirajoite, eli hallituksella ei ollut mahdollisuutta kasvattaa menojaan samalla, kun maan talousnäkymät ja verotulot romahtivat.

”Velkaa ei saanut negatiivisella korolla eikä sitä ollut saatavilla rajatta. Päinvastoin, valtiokonttori joutui valtiovarainministerin avustuksella tekemään hartiavoimin töitä, että Suomen valtio yleensä sai lainaa kansainvälisiltä sijoittajilta. Iiro Viinanen juoksi Japanissa hattu kourassa pyytämässä paikallisilta eläkeyhtiöiltä lainaa pienelle eurooppalaiselle reunavaltiolle.”

Lepomäki huomauttaa, että Suomen valtion viisivuotinen korko oli vuoden 1992 syyskuussa 14,7 prosenttia. Nyt tilanne on eri.

”Suomi kuuluu yhteisvaluutta euroon. Suomi saa lainaa markkinoilta ja korkomme on alhainen. Keskuspankit ovat lisänneet rahan määrää viime vuosina siinä mittakaavassa, ettei korolla ole käytännössä minkäänlaista merkitystä. Velkaa saa niin paljon kuin haluaa. Suomenkin hallitus voi lyhyellä tähtäimellä (esimerkiksi yhden vaalikauden aikana) lisätä menojaan surutta, sillä sen ainoa vastus on räksyttävä oppositio. Se on paljon heikompi vastus kuin lainanantaja, joka vaatii korkeampaa korkoa jos lainaa ylipäänsä”, hän katsoo.

Koronakriisi eroaa Lepomäen mukaan muista kriiseistä muun muassa siinä, että sen uskotaan lisäävän säästämistä.

”Voi olla, ettei koronakriisi taivu myöskään lähiaikoina suureen kulutuseuforiaan, vaan lisää säästämistä. Siinä koronakriisi poikkeaa sodista. Niiden jälkeen yleensä seuraa jälleenrakennusvaihe ja reipas inflaatio, kun tuhottua tuotantokapasiteettia ja rakennuksia korvataan uusilla. Koronakriisi on siitä viheliäinen, että se saattaa pahimmillaan johtaa pitkäaikaiseen epävarmuuteen, joka saa ihmisiä mieluummin säästämään sukanvarteen entistä pahempia aikoja varten kuin kuluttamaan. Sodat päättyvät rauhansopimukseen. Mihin pandemiat päättyvät? Toivottavasti rokotteeseen. Joskus.”

Lepomäki arvioi, että Euroopassa on tehtävä kattava velkajärjestely valtioille ja pankeille.

”Suomessa EU-tason liittovaltiota pelätään kuin mörköä. Liittovaltio ei kuitenkaan ole sama asia kuin laaja yhteisvastuu tai sosialismi. Olemme nyt jo syvällä yhteisvastuussa”, hän sanoo.

Rahaliitto on nykyisellään Lepomäen mukaan kuin ”köyhän naisen monopoli”, jossa järjestelmä pysyy kasassa painamalla lisää rahaa. Se on omiaan luomaan poliittisia jännitteitä.

”EU:n pitäisi hyödyttää kaikkia kansalaisiaan ja mahdollistaa heille paremman elämän tavoittelu. Rakenteelliset uudistukset tähtäävät siihen, ettei kriisiin päädytä. Vain siten pelastamme Euroopassa sen mikä on tärkeintä: rauhan, eurooppalaisen elämäntavan ja ihmisoikeudet.”

Lue myös: