Valkokankailla soi nyt mukavasti: Scorsesen mainio Rolling Stones –dokumentti saa seurakseen Mika Kaurismäen uuden elokuvan Sonic Mirror. Se on humaani tutkimusmatka rytmin alkulähteille ja musiikin kansainväliseen kieleen.

Mika Kaurismäki on jo pitkään asunut ja viihtynyt Brasiliassa. Sikäläinen kulttuuri on mitä suurimmassa määrin rytmiä ja musiikkia. Erilaisten alakulttuurien kirjo on laaja ja että jotain siitä tiedämme on meidän osaltaan kiittäminen Mika Kaurismäkeä ja hänen 2000-luvulla tekemiään kiinnostavia dokumentteja ”Sound of Brasil” ja ”Brasileirinho”

”Sonic Mirrorissa” musiikillista peiliä kuljetetaan kuljetetaan paitsi Brasiliassa myös Suomessa, Sveitsissä ja New Yorkissa. Keskushenkilönä on legendaarinen jazzrumpali Billy Cobham, joka konsertoi viime vuonna Espoossa April Jazz –festivaalilla Espoo Big bandin kanssa.

Espoon konsertti on elokuvan yksi peruspilari, mutta Cobhamin kanssa on hauska matkata myös rumpalin kotikadulle New Yorkiin, missä auton lokasuojat saavat tuta rumpalin lapsuuden rytmisen lähtökohtatilanteen. Brasiliassa Cobham etsii musiikillisia juuriaan Salvadorin kaupungin lähiössä Malê Debale muusikkoryhmän parissa. Sveitsissä taas tutkitaan musiikin terapeuttista vaikutusta autistien hoitokodissa ja Cobham pitää siellä myös konsertin nigerialaisen Okuta perkussioryhmän kanssa.

Joskus dokumenttielokuvia katsellessa tulee mieleen, että pitikö nyt välttämättä tuonnekin mennä kuvaamaan. Ei tullut tässä. Päinvastoin: Sonic Mirrorin hyvin erilaiset musisointitilanteet pistävät todellakin miettimään rytmiä ja musiikkia universaalisena kielenä.

Cobhan on mukava matkaopas, tuollainen täysin rytmit päässä elävä henkilö, joka saa ideoitaan milloin taksissa milloin lentokoneessa, milloin missäkin. Näkee, että hänellä on tosi hauskaa rummutella brasilialaisten vähän toisella kymmenellä olevien lasten kanssa.

Kaurismäki näyttää Brasiliassa myös miten lähiössä rumpujen valmistusperinne elää. Kiinnostava on myös hahmo, joka on keksinyt tehdä isoja värikkäitä rumpuja autojen ja traktoreiden renkaista. Ekologista ja hyvin kumisevat.

Musiikin sosiaalisuus näkyy ”Sonic Mirrorin” brassilähiössä kuin rautalangasta väännettynä: koko kylä päristää rumpujaan yhdessä. Enkä tarkoita rautalangalla tässä mitään pahaa. Tosi hauskaa tuntuu olevan.

Autismiin taas käsittääkseni kuuluu tuollainen omissa yksityisissä maailmoissa oleminen. Kun sveitsiläisen hoitokodin konsertti sitten nostattaa potilaita pomppimaan yhteisessä rytmisessä iloittelussa, se tuntuu tosi hyvältä.

”Sonic Mirror” on humanistisen elokuvantekijän työ, jossa uskalletaan käsitellä myös näennäisen epäkaupallisia aihealueita.

Sonic Mirror

Ensi-ilta: 25.4.

Genre: Musiikkidokumentti

Ohjaus: Mika Kaurismäki

Käsikirjoitus: Marco Forster, Uwe Dresch, Mika Kaurismäki

Mukana:Billy Cobham, Malê Debalê, Okuta Percussion, Espoo Big Band, Randy Brecker