Energiakysymyksiin keskittynyt teknillisen fysiikan professori Peter Lund Aalto-yliopistosta vaatii Suomen nostamista energia-alan edelläkävijöiden joukkoon. Nykyisin hallituksen energiapolitiikka ja yritysten energiatuet keskittyvät hänen mukaansa liikaa ”status quon” ylläpitämiseen.

Lundin mielestä Suomi on jäljessä uuden energian kehityksessä ja myös hallituksen uusin energia- ja ilmastolinjaus menee hyvistä tavoitteistaan huolimatta niin sanotusti metsään.

Hänen edustamansa professoriryhmä sai tällä viikolla arvostelua näistä näkemyksistään Energiateollisuudelta, jonka mukaan Suomi on lisännyt uusiutuvan energian käyttöä ”nopeammin kuin suurin osa verrokkimaista”. Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä syytti ryhmää asioiden vääristelystä Suomen tilanteen kuvaamisessa.

Lue myös: ”Suljettu piiri jatkaa vääristelyä” – 10 professorin ryhmälle ryöpytys Energiateollisuudesta

Lund myöntää, että uusiutuvan energian osuus Suomen kokonaistuotannosta onkin laskennallisesti kohtuullinen ja kasvaa. Vain Ruotsissa ja Latviassa uusiutuvan energian osuus kokonaiskulutuksesta oli EU-maista Suomea suurempi vuonna 2014.

Lundin mukaan on kuitenkin tärkeää erottaa toisistaan ”uusi” ja ”vanha” uusiutuva energia.

– Olennaista on, että meidän panostuksemme menevät suhteellisen vanhaan, perinteiseen uusiutuvaan energiaan, Lund sanoo.

– Jos katsotaan hallituksen marraskuun 2016 päätöstä, jossa luovutaan kivihiilestä ja puolitetaan öljyn käyttö, niin nämä ovat tavoitteina ihan mahtavia. Tässä puhutaan hienosta hyppäyksistä. Mutta se toteutetaan aika konservatiivisilla teknologioilla, joilla ei välttämättä ole maailmanmarkkinoilla suurta kysyntää.

Lund kertoo, että 70 prosenttia hallituksen linjauksen mukaisesta uudesta tuotannosta pohjautuu ydinvoimaan sekä puu- ja bioenergiaan. Juuri suhtautuminen näihin kahteen energiamuotoon on kiistan ytimessä.

– Nyt jos katsotaan missä maailma menee uuden teknologian osalta, niin kyllä se on ihan jossain muussa: tuulivoima, aurinkoenergia, älyverkot, energiajoustavuus, energiatehokkuus, sähköautot. No sähköautot ovat kyllä mukana täällä [hallituksen] päätöksessä mukavasti, Lund toteaa.

Suomen ratkaisut eivät siis Lundin mielestä ole parhaita, jos ajatellaan esimerkiksi työpaikkojen luomista. Etenkään ydinvoima ei juuri luo työpaikkoja Suomeen.

– Energiapolitiikassa pitäisi satsata kotimaiseen osaamiseen ja teknologiaan, jolla voisi olla maailmanmarkkinoilla kysyntää, ja tätä kautta luotaisiin talouskasvua ja työpaikkoja. Suomen pääpanokset menevät ulkomaiseen teknologiaan – ydinvoimahan on puhtaasti ulkomaista teknologiaa, hän sanoo.

Puuenergia taas on pääosin kotimaista, ja sen käytössä Suomi on Euroopan kärkeä, mutta siihen panostamiseen liittyy tulevien päästöratkaisujen riski. Jo viime vuonna oli puhetta EU:n päästöratkaisuista, joiden pelättiin rajoittavan puun käyttöä Suomen energiantuotannossa.

– Puun merkitys hiilidioksidikeskustelussa on aika epäselvä. Mitä sillä puulla tehdään, niin tässäkin mennään teknologisesti taas vähän vanhalla linjalla, kun uutta teknologiaa olisi kestävä bioenergia kuten nopeampikasvuiset lajikkeet tai biokaasu, Lund sanoo.

Lundin mukaan Suomella on siis energiapolitiikkansa keskiössä ”kaksi isoa riskikeskittymää”: puu ja ydinvoima.

– Jos esimerkiksi Olkiluoto ei toteudu? Sen viivästyminen näkyy jo sähkömarkkinoissa, sähkön hinnassa ja sähkövarmuudessa. Jos Fennovoima ei toteudu? Kun lisäksi puun hiilidioksidikiertoon liittyy epävarmuuksia, niin kun vuonna 2030 melkein 60 prosenttia Suomen energiasta tulee näistä kahdesta energianlähteestä, niin olisi varmaan paikallaan puhua näistä riskeistä, Lund sanoo.

– Eihän hallituksen ohjelmassa näy mitään varasuunnitelmaa, ei siellä puhutakaan riskeistä. Mutta tiedemiehen silmin tässä on kaksi riskikeskittymää.

”Suomen pitää olla menestyjien ja voittajien joukossa”

Lund tarkoittaa Suomen verrokkimaista puhuessaan lähinnä Pohjoismaita kuten Ruotsia ja Tanskaa, jotka ovat panostaneet vahvasti esimerkiksi tuulivoimaan, sekä Saksaa, joka karsii ydinvoimaa ja pyrkii kasvattamaan uusiutuvan energian käyttöä suuren hiilenkäyttönsä kustannuksella. Etelä-Euroopan olosuhteisiin Suomea ei Lundin mielestä kannata verrata.

Professoriryhmä ei suinkaan katso energiantuotantoa vain ilmastoasioiden kannalta. Lundin mukaan tärkeää on myös talous: oikeat verrokkimaat ovat siellä, missä ovat uuden teknologian menestyjät.

– Saksa on luonut melkein 400 000 työpaikkaa teknologian muutoksella. Tanskassa tuulivoima on tärkeimpiä teollisuuden aloja noin 30 000 työpaikalla, Lund luettelee.

– Energiapolitiikasta pitäisi sitä talouskasvua ja työllisyyttä tulla, ja se tulee sen teknologiakomponentin kautta. Meidän pitäisi olla siellä menestyjien, edelläkävijöiden ja voittajien leirissä. Silloin tullaan myös kysymykseen siitä, millä kriteereillä energiapolitiikkaa tehdään, Lund sanoo.

Uusiutuvan energian työpaikkojen määrä Saksassa suhteutettuna väkilukuun on samaa luokkaa kuin Suomessa, mutta Suomessa valtaosa alan työpaikoista liittyy biomassaan, jota Lund ei pidä yhtä suuressa arvossa.

Lundin mukaan energiateknologiateollisuuden työpaikat ovat olleet kasvussa myös Suomessa, mutta työllisyyden kasvu on maltillista verrokkimaihin nähden. Potentiaalia on hyödyntämättä.

– Puhutaan kymmenien tuhansien työpaikkojen mahdollisuudesta, hän sanoo.

Uusiutuvaa energiaa on Suomessakin tuettu. Lundin mukaan tuulivoiman noin 150 miljoonan euron vuosittainen tuki on kuitenkin pientä verrattaessa todelliseen ”isoon asiaan”: yritysten energiatukiin. Nämä ovat Lundin mukaan jopa noin kaksi miljardia euroa vuodessa, jos mukaan lasketaan muun muassa sähköveron alennukset, polttoöljyn ja turpeen veroalet sekä päästökauppahyvitykset.

– Nämä tuet ovat valtavia ja hidastavat muutosta. Ne keskittyvät nykytilanteen ylläpitämiseen ja nykyisten energianlähteiden tukemiseen, Lund sanoo.

Teollisuus arvosteli professoriryhmän paneelia

Energiateollisuuden toimitusjohtaja Jukka Leskelä arvosteli myös äskettäin Tieteen päivillä järjestettyä paneelikeskustelua, jossa oli mukana useita Lundin professoriryhmän jäseniä.

Lund sanoo, että paneelissa ei tavoiteltukaan vastakkainasettelua, vaan kyse oli tiedemaailman esittäytymisestä ja tieteentekijöiden näkemyksen esittämisestä, mikä kuuluu Tieteen päivien luonteeseen. Vastaavasti Energiateollisuuden tilaisuudessa kuultaisiin energiateollisuuden piirin ihmisiä, hän huomauttaa. Lundin mukaan Tieteen päivillä on myös polarisoivia keskusteluja, mutta tämä ei kuulunut niihin.

– Toki professoriryhmässäkin on erilaisia mielipiteitä, mutta yhteinen nimittäjä on tämä energiamuutos, mitä tässä peräänkuulutetaan, Lund sanoo.

Leskelä arvosteli myös kovin sanoin professoreiden tapaa ”lähteä politiikkaan” energia-asioissa. Ryhmä aloitti vuonna 2014 kampanjan uuden energiapolitiikan puolesta, ja hankkeessa on ollut mukana myös yrityksiä ja niiden rahoitusta. Tämä on Leskelän mukaan aiheuttanut ihmetystä Energiateollisuudessa.

– Tämä on iso kysymys Suomen yhteiskunnassa: onko julkinen keskustelu monopolisoitu joillekin harvoille, jotka saavat keskustella, Lund vastaa.

– Suomessa poliittisilla päättäjillä ei ole välttämättä parasta tieteellistä tietoa, kun tekevät päätöksiä. Taas esimerkiksi anglosaksisessa maailmassa ministereillä on tiedeneuvonantajat, jotka sitten huomauttavat, että ”by the way”, olisi ehkä hyvä katsoa vähän faktoja.

Lundin mukaan erityisesti energiapolitiikasta puhutaan Suomessa liian vähän ja liian suppeista näkökulmista. Hän korostaa, että tutkijoiden rooli on tuoda tietoa julkiseen keskusteluun ja päätöksentekoon, mutta poliitikot tekevät päätökset. Professoriryhmä pyrkiikin parantamaan päätöksenteon tieteellistä tasoa.

Lundin mukaan professoriryhmän hankkeelle – tai tarkemmin sanottuna professoriryhmästä erilliselle tukihankkeelle – saatiin mukaan lähteneiltä yrityksiltä ja järjestöiltä rahoitusta ”noin parikymmentä tuhatta” euroa. Lundin mukaan rahaa käytettiin ryhmän sihteerin palkkioihin sekä kokous- ja painatuskustannuksiin.

– Professorit ovat olleet riippumattomia rahoituksesta. Minä tai kukaan muu [professori] emme ole saaneet mitään. Mitään taloudellista sitoumusta ei ole ollut tai sellaista sopimusta, että teidän pitäisi puhua niin ja näin, Lund sanoo.