Tyttöjen ja poikien koulumenestyksessä on ollut selvä ero ainakin vuosikymmenen ajan, selviää tänään julkistetusta kohorttitutkimuksesta Suomi lasten kasvuympäristönä. Tutkimuksessa on seurattu vuonna 1997 syntyneitä suomalaisnuoria kahdeksantoista vuoden ajan.

Nuorisotutkimusseuran erikoistutkija Tomi Kiilakoski kertoo tutkimuksen julkistustilaisuudessa, että peruskoulussa kiitettäviä arvosanojen eli ysien ja kymppien keskiarvoja sai tytöistä 21 prosenttia, mutta pojista vain 8,5 prosenttia sai lukuaineista näin hyviä keskiarvoja.

”Erityisen kiinnostavaa tässä on se, että me olemme tottuneet ajattelemaan arviointia niin, että se menee Gaussin käyrään eli se noudattaa normaalijakaumaa. Poikien osalta arvosanat noudattavat sitä suhteellisen kauniisti, mutta tyttöjen osalta ei”, sanoo Kiilakoski. (Juttu jatkuu graafin alla. Graafien lähde: THL, Raportti 7/2018)

Julkistetussa tutkimusraportissa tuloksia on myös vertailtu vuonna 1987 syntyneiden lasten arvosanoihin. Siitä ilmenee, että kiitettäviä arvosanoja saaneiden tyttöjen osuus on kasvanut vuodesta 1987 vuoteen 1997 kolme prosenttiyksiköllä. Poikien kohdalla kasvua oli vain yksi prosenttiyksikkö.

”Muutokset ovat kuitenkin verrattain marginaalisia. Eli näyttäisi siltä, että tässä on kyseessä peruskoulun tällainen pysyvä rakenteellinen ominaisuus. Syystä tai toisesta peruskoulun päättötodistusvaiheessa pojat menestyvät heikommin. Ja tämä ei todellakaan ole mikään päiväperho, vaan näin on jatkunut jo näiden kahden kohortin [ikäluokat 1987 ja 1997] ajan”, Kiilakoski sanoo.

Kiilakoski painottaa tutkimustulosten olleen hänelle muutenkin ”silmiä avaavia”. Tulokset toistavat hänen mukaansa ruotsalaisen koulutussosiologian professori Donald Broadyn kiteytystä, että ainoa jokseenkin varma tapa menestyä koulussa on valita hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat vanhemmat.

Vanhempien korkean koulutustason on jo pitkään tiedetty ennakoivan lapsen hyvää koulumenestystä. Sen sijaan tulokset toimeentulon osalta olivat Kiilakosken mukaan ”epämiellyttävän lineaarisia”.

”Mitä varakkaampia vanhemmat ovat, sitä parempia arvosanoja heidän lapsensa saavat sekä tytöillä että pojilla”, Kiilakoski sanoo.

”Tämä on minusta sellainen asia, että minun on itse ollut hankala hyväksyä tätä. Jotenkin meidän peruskouluun on leivottu sisään radikaalin tasa-arvon ajatus, että kuka tahansa voi saada oppimäärän riippumatta hänen taustastaan.”

”Tämä on varmaan jotakin sellaista, mitä meidän on aika hankala yhdistää tähän pohjoismaiseen tai suomalaiseen tasa-arvoajatteluun”, Kiilakoski toteaa.

Erikoistutkija päätteleekin, että suomalaisnuorten oppimistulokset kertovat noudattavatkin hyvin ruotsalaisprofessori Broadyn kiteytystä – tosin yhdellä lisäyksellä.

”Valitettavasti näin on. Mitä tahansa mittareita valitaankin, perhetaustan vaikutus on huomattava. Ja sen lisäksi että kannattaa valita hyvin koulutetut ja hyvin toimeentulevat vanhemmat, niin kannattaa myös olla sukupuoleltaan tyttö”, Kiilakoski arvioi.