SDP:n kansanedustaja ja entinen ulkoministeri Erkki Tuomioja arvioi puolueiden olevan nykyisin enemmän liikeyrityksiä kuin kansanliikkeitä.

–Liikeyrityksinä niiden tavoitteena on vaaleissa markkinaosuutensa maksimointi eikä keinoilla ole niin väliä. Kohderyhmiä analysoidaan ja lähestytään kuin markkinasegmenttejä pohtien mikä parhaiten vetoaisi kulloiseenkin kohteeseen ja välttäen sellaisia tunnuksia ja asioita jotka voisivat herättää joissain muissa kielteisiä reaktioita, Tuomioja analysoi blogissaan.

Tuomiojan mukaan on ajauduttu tietynlaiseen noidankehään: kun puolet äänestäjistä suhtautuu epäluuloisesti puolueisiin ja niiden ohjelmiin turvaudutaan keinoihin, jotka edelleen syventävät tätä epäluuloa ja vieraantumista.

–Näin kasvaa niiden politiikasta vieraantuneiden ihmisten määrä. Tätä epäluuloisuutta vahvistaa myös se, että Suomi on monipuoluemaa, jossa parlamentaarisen enemmistön kokoaminen edellyttää vähintään kolmea puoluetta, joista yksikään ei halua ennen vaaleja ilmoittaa kenen kanssa se voi ja kenen kanssa ei voi mennä hallitukseen, jossa vuorollaan voivat olla mitkä tahansa nykyisistä kahdeksasta eduskuntapuolueesta melkein missä tahansa kokoonpanossa, hän kommentoi.

–Se että kaikki puolueet ovat kykeneviä yhteistyöhön kaikkien muiden kanssa on hyvä asia, mutta meillä sen huono puoli on, että se myös riistää äänestäjiltä mahdollisuuden ottaa kantaa hallituspohjaan, hän jatkaa.

Puolueiden kautta tapahtuvan yhteiskunnallisen vaikuttamisen heikentymistä on Tuomiojan mukaan osittain korvannut kansalaisyhteiskunnan aktiivisuus ja nopeasti nousevien sosiaalisen median kautta liikkeellle saatettujen kampanjoiden kirjo.

–Tämä on ihan tervetullutta ja demokratialle välttämätöntä, mutta yhtä välttämättömiä ovat myös vapaissa vaaleissa keskenään vapaasti kilpailevat puolueet, joita ilman ei missään vielä ole aitoa demokratiaa toteutettu. Siksi edustuksellisen demokratian ja puolueiden sekä kansalaisyhteiskunnan toiminnan välille ei tule rakentaa mitään ristiriitaa, vaan molempia tarvitaan, hän sanoo.

Tuomioja huomauttaa kuitenkin, että kansanliikepuolueiden kuihtuminen jättää heikommassa asemassa olevat ihmiset vaille omaa uskottavaa poliittista kanavaa vaaleissa.

–Tämä joukko äänestää vain puolella siitä aktiivisuudesta, jolla hyvin toimeentulevat ihmiset osallistuvat vaaleihin, mikä on omiaan suuntaamaan kaikkien puolueiden kiinnostuksen näiden keskiluokkaisten ja aktiivisempien äänestäjien kosimiseen. Marginalisoidut ovat avointa riistaa populisteille, joiden tarjoama sosiaalinen konservatiivisuus ja simppelit rajat kiinni -ratkaisut voivat hetkellisesti aktivoida tätä joukkoa, joka nopeasti pettyy populistien tukeman, eriarvoisuutta vain kasvattavan oikeistolaisen politiikan seurauksiin.

Tuomioja viittaa historiaan ja toteaa, että sata vuotta sitten kaikki puolueet olivat Suomessa todellisia kansanliikepuolueita.

–Työväenliike oli tietysti omassa kategoriassaan, mutta samalla tavoin suurten kansanjoukkojen omaan osallistumiseen ja liikekannallepanoon perustuivat muutkin puolueet, joiden taustalla olivat suomalaisuus- ja ruotsalaisuusliike, talonpoikaisliike ja kaikilla yhteisenä tilanteesta riippuen yhteistoiminta- tai taistelukenttänä osuustoimintaliike, raittiusliike, kansanvalistusliike ym, hän listaa.

Tuomioja muistuttaa myös, että vielä vuonna 1980 eduskuntapuolueissa oli yhteensä yli 600 000 jäsentä, nyt alle 260 000.

–Kansanliikepuolueet olivat vahvasti ankkuroituneet siihen väestönosaan, jonka asemaa ne halusivat parantaa ja jonka etuja ajaa. Puolueiden tavoitteita ja vaalilauseita ei tarvinnut miettiä mainostoimistoissa vaan ne syntyivät niiden ihmisten tarpeista, joita puolueet edustivat.