Vaihdevuosien jälkeisen estrogeenia sisältävän emätinpuikkohoidon ­vaikutuksia on totuttu pitämään ­paikallisina, lähinnä virtsa- ja suku­elinten alueelle rajoittuvina. Hoidolla näyttää olevan myös yllättävän hyvä vaikutus naisen sepelvaltimotauti- ja aivohalvauskuoleman riskiin.

Suomessa tehty, eri rekistereihin perustuva tutkimus kattoi tiedot lähes 200 000 postmenopausaalisesta naisesta vuosilta 1994–2009. Naiset käyttivät estradiolipuikkoa vakioannoksella 25 mg kahdesti viikossa eripituisia aikoja. Tämän 1,4 miljoonan naisvuoden ­aineiston kuolleisuuslukuja verrattiin ikävakioidun koko taustaväestön ­lukuihin.

Estradiolipuikkoa käyttäneillä sepelvaltimokuoleman riski oli SMR-lukuna 0,64–0,57 pienempi kuin koko väestössä ja aivohalvauskuoleman riski 0,87–0,56 pienempi. Alle 66 vuoden iässä aloitettu hoito vaikutti tehokkaammin kuin ­myöhemmin aloitettu. Tulokset selittynevät sillä, että emättimestä imeytyy estrogeenia riittävästi aiheuttamaan vanhastaan tunnettuja aineen positiivisia vaikutuksia erityisesti verenkierto­järjestelmään, esimerkiksi verisuonten laajenemista, ateroomaplakin stabili­saatiota ja lipidivaikutuksia.

Tutkijat itse toteavat työnsä rajoituksiksi lumekontrollin puuttumisen sekä monien sekoittavien tekijöiden, kuten painon, tupakoinnin, taustasairauksien ja naisen terveyskäyttäytymisen mahdollisen vaikutuksen tuloksiin. Toisaalta tutkimusryhmä ja vertailuryhmä olivat huomattavan suuret, jolloin mahdolliset sekoittavat tekijät ovat paljolti samoja kummassakin ryhmässä.

Näyttää siltä, että rutiininomainen kymmenen vuoden estradiolipuikkohoito vähentää 24 sydänkuolemaa ja 18 aivohalvauskuolemaa tuhatta naista kohden. Lisäksi saadaan edullinen limakalvo­vaikutus. Hoidon turvallisuudesta rintasyövän sairastaneelle naiselle tarvitaan varmaankin lisätutkimuksia. Pari­kymmentä vuotta sitten menetetty estrogeenihoidon maine näyttää ­hiljalleen palautuvan – osittain tämänkin tutkimuksen kautta.

Lähde:Mikkola T, Tuomikoski P, Lyytinen H ym. Vaginal estradiol use and the risk for cardiovascular mortality. 
Hum Reprod 2016;31:804–9.

Kirjoittaja:Pertti Kirkinenprofessori

Kuva: Panthermedia

Julkaistu Lääkärilehdessä 18/2016.

Tilaa Potilaanlääkärilehden uutiskirje