Euroopan komissio ehdottaa lainojen takaisin maksua ennen kaikkea uusilla EU-veroilla: päästökaupan laajentamisella, hiiliverolla, digiverolla sekä verottamalla suuryritysten toimintaa jollain tapaa.

Jo aiemmin on ehdotettu muoviveroa ja yksinkertaista arvonlisäveroa.

Helsingin yliopiston poliittisen talouden tutkija Antti Ronkainen pitää verotusoikeutta poliittisesti suurena siirtona, josta on käytävä laaja poliittinen keskustelu.

Hän summaa Twitterissä komission ehdottamaa elvytyspakettia kahteen pointtiin. Ensinnäkin 750 miljardin euron elvytysrahasto rahoitetaan nostamalla EU:n omia varoja kahteen prosenttiin suhteessa bruttokansantuotteeseen. Varoja aiotaan kerätä päästökaupalla, hiilitulleilla sekä digi- ja muoviveroilla. Toiseksi EU-budjetti nousee 1100 miljardiin, mutta jäsenmaiden tarkemmat maksuosuudet eivät ole vielä selvillä.

Jo aiemmin päivällä Ronkainen törmäsi komission diapapereihin, joissa viitattiin EU:n omien varojen laajentamiseen.

”Vähentäisi jäsenmaiden tarvetta maksaa enemmän EU-budjettiin, mutta verotusoikeus olisi poliittisesti suuri siirto”, hän tviittasi.

”Tämä on vasta komission pohja, seuraava budjetti on määrä sopia loppuvuoden aikana. Komission velanotto- ja veronkanto-oikeus ovat suuria periaatteellisia keskusteluja, joista käytävä laaja poliittinen keskustelu!”

Ronkaisen mukaan veronanto-oikeus komissiolle edellyttää perussopimuksen muutosta, mikä ottanee aikaa.

Ronkaisen mukaan budjetti ei kasva merkittävästi, mutta brexitin myötä iso maksaja lähtee, joten muun muassa Saksan ja Suomen maksuosuudet kasvavat. Brexitin jälkeen käydään neuvottelut maksuosuuksista ja asiaan voidaan Ronkaisen mukaan palata seuraavan kerran, kun seuraavasta budjetista aletaan sopia.

Tässä on ehdotuksen pihvi

Eurooppalaiseen politiikkaan, filosofiaan ja aatehistoriaan erikoistunut yliopistotutkija, dosentti Timo Miettinen katsoo, että ehdotuksen pihvi on poliittisessa toimivallassa, ei niinkään paljon keskustelua herättäneissä rahasummissa. EU:lle tulisi oikeus lainanottoon ja eurooppalaisten investointien rahoittamiseen muuten kuin jäsenmaksuilla. Takaisinmaksu alkaisi vuonna 2028 osin ympäristöön liittyvillä veroluonteisilla maksuilla.

”Ehdotusta pidetään oikeudellisesti haastavana, mutta nähdäkseni ei ole selvää, rikkoisiko tämä varsinaisesti SEUT 125 artiklaa. Olennaista on, ettei EU ota tässä ratkaisussa jäsenvaltioiden velkoja kannettavakseen”, Miettinen tviittaa.

Raha menee Miettisen mukaan kolmeen pilariin, eräänlaiseen koronarahastoon, yksityisten investointien vauhdittamiseen sekä EU:n uusiin instrumentteihin pandemiavarautumiseen. Koronarahaston käyttö sidotaan eurooppalaiseen ohjausjaksoon, mikä on luultavasti Miettisen mukaan kiistanalainen kysymys, mutta samalla tapa myydä ehdotusta pohjoisen maille. Sitominen merkitsee komission suurempaa roolia.

”Elpymisrahasto myös tapa toteuttaa komission vihreän kasvun strategiaa. Investoinneissa ja takaisinmaksussa korostuu talouden uudistuminen. Rahasto myös yksi keino palauttaa EU:n kilpailuympäristön uskottavuus”, Miettinen tviittaa.

Vihreiden europarlamentaarikko Ville Niinistö muistuttaa, ettei elpymisrahastoa makseta vielä, vaan se otetaan lainana markkinoilta.”

”Idea on maksaa 2027 jälkeen takaisin sitä – mieluiten EU:n uusilla omilla veroilla, joita tässä esitetään”, Niinistö tviittaa.