Europarlamentaarikko Paavo Väyrynen, EU-kriittisen Kansalaispuolueen perustaja, myöntää blogissaan olleensa keskeisessä roolissa Suomen EU-jäsenyyden hakemisessa.

Paremmin EU:n vastustajana tunnetun Väyrysen historian nosti esiin Olli Ainola Iltalehdessä. Iltalehden mukaan keskustapuolueen asiakirjat osoittavat, että Väyrynen teki vuonna 1992 kenties uransa merkittävimmän ratkaisun hyväksymällä Suomen EY-jäsenhakemuksen jättämisen.

Presidentti Mauno Koivisto oli edellyttänyt päähallituspuolue keskustan hyväksyntää jäsenhakemuksen jättämiselle. Keskusta oli asiassa jakautunut, mutta ulkoministeri Väyrynen päätyi lopulta sille kannalle, että hakemuksen tekemättä jättäminen olisi ollut isompi riski kuin hakeminen. Painetta asetti jäsenyyttä kohti edennyt Ruotsi.

Väyrynen kirjoittaa Puheenvuoron blogissaan ”Olli Ainolan osatotuudesta” .

– Jäsenyyden hakemisessa minulla oli keskeinen, mutta ei ratkaiseva asema. Jäsenyyttä vastustin, Väyrynen korostaa.

Hän arvioi itse, että ”keskustaa ei varmaankaan olisi saatu hakemuksen jättämisen kannalle ilman minun tukeani”.

– Puolueella ei toisaalta ollut ratkaisuvaltaa sen suhteen, haetaanko jäsenyyttä vai ei. Ainola jättää kertomatta sen, että eduskunnan enemmistö oli hakemuksen jättämisen kannalla. Sekä kokoomuslaiset että sosialidemokraatit uhkailivat, että hakemuksen jättää sinipunahallitus, ellei Keskusta siihen suostu. Toisaalta itse jäsenyys oli oleva Keskustan käsissä, koska ilman meitä eduskunnan sopimuksen taakse ei ollut mahdollista saada kahden kolmasosan määräenemmistöä.

Väyrynen selittää katsoneensa, että Suomen on vaikea jäädä EU:n ulkopuolelle, jos Ruotsi liittyy.

– Siksi pidin oikeana mennä neuvotteluihin yhtä aikaa Ruotsin kanssa, mutta en sitoutunut jäsenyyteen. Tämä käy ilmi myös sitaatista, jonka Ainola on poiminut juttuunsa Keskisuomalaiselle antamastani haastattelusta: ”Hakemuksen jättäminen merkitsee eri vaihtoehtojen varaamista tulevaisuudessa tehtäviä ratkaisuja varten.”

Väyrynen toteaa sittemmin tehneen kaiken mahdollisen jäsenyyden estämiseksi, ”kun tarjolla oli parempi vaihtoehto, Euroopan talousalue ja Pohjolan yhteisö”.