Stanfordin genetiikan laitoksen suomalainen tutkija Hanna Ollila selvittää valtavan kansainvälisen tiimin kanssa, miksi yksi sairastuu vakavasti koronavirukseen ja toinen ei saa mitään oireita.

"Yleensä tieteessä ryhmät tekevät omia töitään. Haluamme näyttää, mitä saadaan aikaiseksi, kun kaikki ryhtyvät puhaltamaan yhteen hiileen", Ollila sanoo.

Projektissa on yhteensä yli 70 laboratoriota sekä tutkimusryhmää eli maailmanlaajuisesti 400 tutkijaa huippuyliopistoista kuten Stanford, Harvard ja Helsinki.

Ollila toimii myös genomityötä tekevän Helsingin molekyylilääketieteen instituutin ryhmänjohtajana.

Narkolepsia ja sikainfluenssa

Vuonna 2009 maailmalla levisi sikainfluenssa ja Suomessa päätettiin ottaa käyttöön Euroopan lääkeviraston siunaama Pandemrix-rokote.

Noin 200 rokotettua suomalaista sairastui narkolepsiaan. Sairastuneet kärsivät unen pirstaloitumisesta ja saattavat nukahtaa tahtomattaan milloin vain.

Selvisi että sikainfluenssarokote yhdeksänkertaisti lasten ja nuorten riskiä sairastua narkolepsiaan, mikäli heillä oli sairaudelle alistava genotyyppi.

Sellainen on noin 20 prosentilla suomalaisista.

Sikainfluenssa aiheutti osalle poikkeavan immunologisen reaktion. Elimistö meni ikään kuin ylikierroksille yrittäessään torjua virusta.

Rokote lisäsi narkolepsiaan sairastumisen riskiä, mutta myös rokottamattomat sikainfluenssan kärsineet sairastuivat narkolepsiaan.

"Kiinassa ei rokotettu ketään sikainfluenssaa vastaan, silti myös siellä nähtiin silti iso piikki narkolepsiatapauksia."

Toisena esimerkkinä hän mainitsee HIV:n. 3-5 prosenttia väestöstä omaa geenimuodon, jonka ansiosta he selviävät vuosikymmeniä ilman HIV-lääkitystä.

Kun uusia geenejä löytyi, saatiin kehitettyä tarkennettuja lääkkeitä aidsin hoitoon.

"On olemassa suojaavia tekijöitä ja sitten äärimmäisen altistavia immuunitekijöitä, jotka asettavat riskin osalle ihmisiä", hän selittää.

Ollilan mukaan on mahdollista, että vastaavat immuniteettia säätelevät tekijät ovat olennaisia covid-19-viruksen kanssa.

Perusterveitäkin menehtyy

Monet covid-19-viruksen riskitekijöistä tunnetaan. Selviämistä heikentävät ainakin korkea ikä, hengityselimistön sairaudet ja diabetes.

"Haaste on että covid-infektioissa menehtyy myös perusterveitä. Selviämiseen ei riitä, että on nuori ja omaa hyvän kehonkoostumuksen."

Nuoret eivät välttämättä ota tautia vakavasti, kun he ovat kuulleet, että suurella osalla kuolleista on riskitekijöitä.

Genomitiedon löytäminen olisi tärkeää, sillä silloin tiedetään, keillä on korkea riski joutua teho-osastolle tai menehtyä.

Yhtä ratkaisua tai hopealuotia kriisin ratkaisuun ei Ollilan mukaan kuitenkaan ole.

"Kamppailua on käytävä kaikilla rintamilla. Parempi on olla hieman liian varovainen ja tukahduttaa pandemiaa alkuun rajoituksilla. Vaihtoehtoinen lopputulos on se, että iso osa väestöstä kuolee."

Rajoitteilla pelataan aikaa lääkkeiden kehittämiseen ja sen selvittämiseen, toimivatko muiden sairauksien hoitoon hyväksytyt lääkkeet.

Rokotekehitys on covidin tapauksessa erityisen vaativaa.

"Covid-19 on kaksjuosteinen RNA-virus, johon ei ole vielä koskaan tähän mennessä kehitetty tehokasta rokotetta. Tehtävä ei ole mahdoton, mutta tulee vaatimaan valtavasti resursseja."

Suomen tie voi olla erilainen

Yleisesti ottaen ne maat selviävät Ollilan mukaan parhaiten, joissa on otettu rajoitteet ajoissa käyttöön ja riittävän pitkäksi aikaa.

"Vuoden 1918 influenssassa oli toinen aalto monin paikoin tappavampi. On hyvä muistaa, että silloiseen influenssaan kuoli enemmän ihmisiä kuin ensimmäisessä maailmansodassa."

Yhdysvalloissa iso haaste on yhteiskunnan hajanaisuus. Viranomaisviestintä ei millään ulotu kaikkialle.

Kun virus pääsee karkaamaan pitkälle ja potilaita on Yhdysvaltojen tapaan valtavasti, uusi tartunta-aalto on todennäköinen. Sitten vielä poliittiset sotkut häiritsevät toimenpiteiden käyttöönottoa.

Kiina ja Korea ovat osoittaneet, että tehokkaalla rajoittamisella infektio voidaan saada kuriin ja päästä lähemmäksi normaalielämää. Kuitenkin näillä mailla on ollut erilainen koronastrategia. Kiina laittoi kaiken kiinni, kun taas Koreassa testattiin suuri määrä oireettomia ja seurattiin tartuntaketjuja.

Ollila uskoo siihen, että pieni organisoitu Suomi voisi ottaa omintakeisen lähestymistavan.

"Vaikka liikkeelle lähdettiin myöhään, luotan Suomen nykyiseen toimintatapaan", hän sanoo.

Menestyksen paras osviitta on, etteivät kuolemat ole nousseet dramaattisesti, kuten muualla.

Helsingin Yliopistolla, HUS:lla ja THL:lla on Ollilan mukaan taitavat tiimit, erinomainen koordinaatio ja vahva keskusteluyhteys.

"Suomi ei välttämättä joudu menemään malliin, jossa virus nousee aina uutena aaltona, seuraa rajoituksia ja sitten taas avataan yhteiskuntaa."

Virus- ja vasta-ainetestit tärkeitä

THL on aloittanut Suomessa serologiset vasta-ainetestit, joiden perusteella sairastuneiden määrää voidaan arvioida. Tiedot tukevat päätöksentekoa, kun arvioidaan kussakin vaiheessa tarvittavia toimenpiteitä.

"Kaikkien riskiarvioiden kannalta on olennaista tietää, kuinka suuri osa väestöstä on sairastanut covidin vakavana tai lievänä. Silloin selviää myös oireettomien tautitapausten määrä."

Testaamisen merkitystä ei Ollilan mukaan pidä vähätellä.

"Vaikka tulos ei ole täydellinen, voi silti saada yleiskuvan sairastaneiden määristä. Kun kattavuus lisääntyy, voidaan jäljittää loput tapaukset."

Covid-19-viruksen ongelma on, että se leviää tehokkaasti lasten ja nuorten keskuudessa. Olivat myöhemmät oireet vähäisiä tai suuria, virus alkaa yleensä levitä yhdestä kolmeen päivää ennen oireita.

Alkuun jokainen sairastunut tartutti keskimäärin yhden tai kaksi. Rajoitteiden avulla halutaan päästä siihen, että he tartuttavat alle yhden. Kun vielä jäljitetään tautiketjuja, voidaan yhteiskunta avata hallitusti.

Tautireittien jäljittämiseen tarvitaan kehitteillä olevia mobiiliohjelmistoja. Niiden avulla voi seurata altistuneita, eristää ja testata näitä.

"Suomessa voidaan jopa päästä siihen, että lähes kaikki tautitapaukset saadaan selville."

Riskiryhmät ensin

Sitä Ollila ei suostu arvioimaan, milloin palaamme niin kutsuttuun normaaliin.

"Kaikkeen tottuu. Tämä on nyt uusi epänormaali. Pian ihmiset voivat alkaa vapaammin nähdä toisiaan."

Ennemmin tai myöhemmin rajoituksista on joustettava, ja se tulee tapahtumaan eri lailla eri maissa.

Sekin aika tulee, jolloin pystytään kartoittamaan, onko henkilöllä geenisuoja, immuniteetti tai kuuluuko hän riskiryhmään.

Silloin ne joilla ei ole suojaa, voivat ottaa tämän huomioon elämässään. Sitten kun rokote tulee, heidät rokotetaan ensin.

Entä missä aikataulussa Ollilan ryhmän tuloksia voidaan odottaa?

"Geenialttius voisi olla selvillä mahdollisesti jo kesän aikana", hän arvioi.

Katumaskit ovat käytössä

Ollila perheineen on nyt ollut Kaliforniassa viisi viikkoa eristyksissä.

Kasvavan työttömyyden pelätään lisäävän yleisen levottomuuden mahdollisuutta. Jopa Stanfordilla kollegat kehottivat toisiaan varautumaan kuukauden kotona oloon sen varalta, että ruokatarvikkeiden toimituksessa on ongelmia.

"Jokaisella tutkimusryhmämme jäsenellä on hätäkontakti, jolle pitää ilmoittautua päivittäin. Näin varmistamme, ettei kukaan ole sairastunut".

Yhdysvalloissa on suositeltu että kaikki käyttävät katumaskeja.

"Niiden paras puoli on, että jokainen muistaa pitää etäisyyttä. Jonkun verran on myös todisteita siitä, että maskista olisi hyötyä itselle, mutta ennen kaikkea ei tartuta muita."

Maanantaina perhe palaa Suomeen.

Koneeseen on varattu penkkirivejä matkustajien väliin, jotta he eivät tartuttaisi toisiaan.

Siihen menee aikaa, ennen kuin laajamittainen kansainvälinen matkustus taas alkaa, Ollila arvioi.

Harppauksia eteenpäin

Tutkijoiden maailmanlaajuinen yhteistyö lähti liikkeelle Helsingistä maaliskuussa, kun Suomessakin alkoi olla ensimmäisiä koronavirukseen sairastuneita.

Hanketta koordinoivat italialainen Andrea Ganna ja Harvard-taustainen professori Mark Daly Suomen molekyylilääketieteen instituutti FIMM:ssä Helsingissä.

"He ymmärsivät aikaisessa vaiheessa, että geenikysymys on olennainen."

Psykiatrisessa genetiikassa ja tautien tutkimisessa on Ollilan mukaan ollut vastaavanlaisia tutkimusryhmien rajoja ylittäviä konsortioita. Tarvitaan paljon näytteitä, jotta saadaan luotettavia tuloksia. Tiedeyhteisön tavat tehdä yhteistyötä ovat 10 vuodessa ottaneet harppauksia eteenpäin.

Modernit viestintävälineet avittavat.

"Meillä on yhteisiä Zoom-kokouksia ja Slack-kanavia, joissa 400 ihmistä keskustelee immuniteetistä ja mukana on maailman tunnetuimpia professoreita."