Gustav Hägglundin mielestä sotilasliitto Naton jäsenyydestä pidättäytymiselle on oikeastaan vain yksi todella tärkeä syy.

Puolustusvoimien entinen komentaja, kenraali Hägglund arvioi tänään julkaistavassa kirjassaan Rauhan utopia (Docendo), että sotilasliiton jäsenyys romahduttaa puolustustahdon ja siten maan oman puolustuksen.

– Kaikki uudet Nato-maat ovat ajaneet oman maan puolustuksensa alas – lukuun ottamatta Viroa, missä suojeluskuntajärjestö sentään ylläpitää aluepuolustusta. Miksi itse huhkia, kun liittolaiset, ennen muuta mahtava USA, hoitavat puolustuksen? Hägglund kirjoittaa.

Upseeriliiton kyselyiden mukaan enemmistö suomalaisupseereista kannattaa Suomen Nato-jäsenyyttä. Hägglund väittää tämän johtuvan vain kysymyksenasettelusta.

– Jos kysyttäisiin kannatatko Nato-jäsenyyttä, vaikka se johtaisi asevelvollisuudesta ja aluepuolustuksesta luopumiseen, olen varma, että selkeä enemmistö niin ylemmistä kuin alemmista upseereista vastaisi ”en”, Hägglund kirjoittaa.

Sen sijaan Hägglundin mukaan ”puolustusliitto nimenomaan Ruotsin kanssa olisi Suomelle luonteva”. Maiden puolustusyhteistyö lisääntyikin Hägglundin komentajakauden aikana 1990-luvulla. Ei kuitenkaan niin paljon, kuin jossain vaiheessa oli tarkoitus, Hägglund kertoo kirjassaan.

– Tultuaan Ruotsin puolustusministeriksi vuonna 1996 Björn von Sydow suoritti protokollan mukaisen vierailun Suomeen. Lounaalla hän ehdotti yhteistyön syventämistä maittemme asevoimien välillä. Pidin ehdotusta kannatettavana, Hägglund kirjoittaa.

Hänen mukaansa maiden perustamat työryhmät pääsivät joiltain osilta pitkällekin muun muassa merivalvonnan yhdistämisen suunnittelussa, kunnes Ruotsi yllättäen poliittisista syistä ”painoi jarrua” yhteistyölle.

Hägglund kertoo kysyneensä von Sydowilta vielä vuonna 2009 maiden yhteistyön kehittämisestä, ei puolustusliiton vaan työnjaon menetelmin. Näin hän esittelee mallinsa kirjassaan:

– Suomi estäisi hyökkäykset maitse Ruotsiin ylläpitämällä tehokkaan aluepuolustuksen. Ruotsi turvaisi Suomen kauppayhteydet Itämerellä ja ilmavoimat integroitaisiin siinä määrin, että niitä voitaisiin eri päätöksellä käyttää yhdessä siellä missä tarvitaan.

– Suomella on vahvat maavoimat, Ruotsilla ajanmukaiset sukellusveneet ja pitkä rannikko Suomen kauppamerenkulun pääreitillä. Ahvenanmaan joutuminen vieraisiin käsiin olisi suurempi uhka Ruotsille kuin Suomelle, sen puolustusvalmistelut olisi loogista siirtää Ruotsille, mutta tämä olisi jo hieman poliittisesti pitemmälle menevä toimi.

Hägglundin mukaan von Sydow tai Ruotsin kuninkaallisen sotilasakatemian väki eivät kuitenkaan ehdotuksesta innostuneet. Kenraali arvioi, että tästä huolimatta Ruotsi poimii ”työnjaon” hedelmiä osittain nykyisinkin, sillä maan typistetyt maavoimat ”ilmeisesti on ajettu alas Suomen aluepuolustukseen luottaen”.

Koska Hägglund ei usko Euroopan unionin yhteiseen puolustukseen, Nato-jäsenyyden järkevyyteen eikä Ruotsi-yhteistyö ole ottanut tuulta alleen, on kenraalin johtopäätös selvä.

– Suomen puolustusmenot ovat vajaat 1,5 prosenttia bruttokansantuotteesta. Se ei ole kohtuuton vakuutusmaksu ulkoisia uhkia vastaan, hän kirjoittaa.

Hägglund pohtii kirjassaan myös Ukrainan tilannetta ja Venäjän vaikuttimia asiassa. Lue lisää tästä Uuden Suomen jutusta.