Kevät toi tulessaan neljä listautumisantia, jossa yritykset hakevat rahaa sijoittajilta. Moni pohtii nyt, miten erottaa jyvät akanoista.

Sijoittaja ja kirjailija Karo Hämäläinen kertoo katsovansa perusasioiden, kuten arvostuksen, lisäksi poikkeuksellisen paljon nykyisten suurten omistajien intressejä.

”Omistajien osakemyynti annin yhteydessä ei ole pahasta, sillä jossain tilanteessa se voi olla järkevää. Mutta jääkö myyvälle suuromistajalle vielä intressi toivoa kurssinousua, vai tyhjentääkö hän yli puolet omistuksestaan? Tyhjentäminen on aina varoittava merkki."

Viime vuosien aikana antien yhteydessä on usein tarjottu institutionaalisille sijoittajille mahdollisuutta omaa antiin eli toisin sanoen mahdollisuutta toimia ankkurisijoittajana. Hämäläinen katsoo myös ankkurisijoittajien laatua sijoituspäätöstä tehdessään.

”Yritän seurata viisasta rahaa”, hän veistelee.

Taalerin salkunhoitaja Olli Viitikko sanoo yksinkertaisesti puntaroivansa yhtiön liiketoiminnan laatua suhteessa siitä pyydettyyn hintalappuun.

”Ei ole ollut hirveän muodikasta viime vuosina tuijottaa annin hintaa, koska pörssikelit ovat olleet erittäin aurinkoiset ja riskinottohalukkuus korkealla. Surkeammatkin firmat monin paikoin suurilla lupauksilla ovat keulineet taivaisiin”, hän sanoo.

Aktia Varainhoidon johtaja Niina Bergring puolestaan painottaa antien suhteen tulevaisuuden kasvua.

”Haluan varmistua, että yhtiöllä on uskottava kasvustrategia ja että löydän maailmankuvastani siihen sopivan kasvutrendin. Kakkosensa tulee aina vastuullisuus.”

Katso kaikki Markkinaraati-lähetykset täältä.

LUE SEURAAVAKSI: