HIFK ei tänäkään vuonna voita jääkiekon Suomen mestaruutta. Se varmistui maanantaina Kärppien voitettua välieräsarjan kuudennen ottelun Helsingissä 3-0. Ottelusarjan Kärpät hoiti edukseen voitoin 4-2.

Tänä keväänä julkaistiin Harri Pirisen kirjoittama kirja Stadin Kingit (Minerva Kustannus), jossa muistellaan HIFK:n ensimmäistä Suomen mestaruutta voittanutta joukkuetta kaudelta 1968-69. Ajankuvauksen osalta poikkeuksellisen hyvin kirjoitetussa kirjassa palataan aikaan, jolloin HIFK aloitti suuruutensa luomisen toden teolla.

Vuosien 1969-83 aikana HIFK voitti viisi Suomen mestaruutta. Heikki Riihirannan, Matti Murron, Juha Rantasilan, Tommi Salmelaisen, Matti Hagmanin ja muiden legendaaristen vuosien tähtipelaajien väistyttyä, on HIFK voittanut vain kaksi mestaruutta. Mestaruusvuodet olivat 1998 ja 2011.

HIFK on vuodesta toiseen ollut SM-liigan rahakkaimpia organisaatioita. Jo kaikkien todennäköisyyksien valossa mestaruuksia olisi pitänyt 36 vuoden aikana tulla useampia kuin kaksi.

HIFK:n kompuroinnin historiassa virheitä on tehty erityisesti urheilutoimenjohtajien toimesta. Joukkueen rakentamisessa on epäonnistuttu, valmentajille on annettu potkuja ja valmentajapuolelle on tehty virherekrytointeja.

Vain Erkka Westerlund ja Kari Jalonen ovat vuoden 1983 jälkeen onnistuneet valmentamaan HIFK:n Suomen mestareiksi. Kirveensä päävalmentajina ovat lyöneet kiveen muun muassa Pentti Matikainen, Hannu Kapanen, Mike Eaves, Ismo Lehkonen, Alpo Suhonen, Hannu Aravirta, Petri Matikanen ja Antti Törmänen, joilla on isoja meriittejä muualta.

HIFK:n taloudessa menestymättömyys ei näy. HIFK:n jääkiekkotoiminta on voittoa tuottavaa bisnestä. Yleisöä HIFK:n kotiotteluissa Nordiksella käy paljon, eikä SM-liigan viime vuosien yleisökato koske HIFK:ta.

Muista isoista organisaatioista Kärpät ja Tappara ovat tällä vuosikymmenellä onnistuneet rakentamaan joukkueensa vain paremmin. Kärpät on 2010-luvulla voittanut kolme ja Tappara kaksi mestaruutta. Ässien vuoden 2013 mestaruuden jälkeen Kanada-maljaa ovat nostelleet vain Kärppien tai Tapparan pelaajat.

HIFK on 2000-luvulla ja 2010-luvulla tehnyt lukuisia valmentajavaihdoksia. Toimitusjohtaja Pentti Matikainen erotti Ismo Lehkosen 2001 ja Hannu Aravirran 2005 kesken kevään ja rupesi itse päävalmentajaksi. Alkoholisoituneen Bob Francisin Matikainen kenki 2006. Toimitusjohtajan paikalta Matikainen sai itse potkut 2008.

Kari Jalosen kolmen vuoden työ 2009-11 päättyi mestaruuteen. Sen jälkeen HIFK:n valmentajarekrytoinnit ovat menneet enemmän tai vähemmän puihin.

Raimo Summasen tarina HIFK:n päävalmentajana 2013-14 on surullista suomalaista jääkiekkohistoriaa. Antti Törmäsen tapauksessa HIFK:n seurajohdolla ei riittänyt tarvittavaa pitkäjänteisyyttä. Sama koski Törmäsen korvaajaa Ari-Pekka Seliniä, joka sai viime tammikuussa potkut.

Selinin tilalle päävalmentajaksi apuvalmentajan paikalta noussut Jarno Pikkarainen pelasti HIFK:n täydelliseltä häpeältä valmentamalla joukkueen välieriin saakka. Pikkarainen otti välieräpaikalla torjuntavoiton. HIFK:n kauden kaikkia kompurointeja ajatellessa enempää ei voinut pyytää.

Pikkarainen jatkaa ensi vuonna HIFK:n päävalmentajana. Jos peli sakkaa, kuten HIFK:n tapauksessa on käynyt useampana syksynä, mitataan jälleen seurajohdon kärsivällisyyttä. Valmentajia löytyy kyllä tilalle, mutta nykyjääkiekossa pitkäjänteisen työn merkitys korostuu. Hätiköidyillä valmentajapotkuilla menestystä ei rakenneta.

HIFK:n fanina ei ole helppoa olla, kun pettyä saa keväästä toiseen. Stadin Kingit -kirjaa lukemalla fani voi palata urheilullisen menestyksen kultaiseen kauteen 50 vuoden taakse. Yksi Suomen jääkiekkohistorian parhaista kirjoista tuo pientä lohtua.