Pauli Sivonen osallistui Helsingin kirjamessuille.Kuva: Alma Talent / Minna Karkkola

Euroopan rajoja on turha vaatia suljettaviksi, sillä ne ovat jo kiinni, sanoo historioitsija Pauli Sivonen. Hän kulki taiteilija Riiko Sakkisen kanssa pakolaisten reitin Euroopassa, mutta pakolaisia oli vaikea löytää.

Serlachius-museoita johtava Sivonen kertoo, että kaksikolla oli koko ajan tunne myöhässä olemisesta. He etsivät pakolaisia leireiltä ja Balkanin reitiltä. Pakolaisvirtoja ei näkynyt. Joillakin moottoriteillä vaelsi yksittäisiä perheitä. Kävi selväksi, että Euroopan rajat olivat jo kiinni.

–Eurooppa siivosi kasvojaan sillä hetkellä, Sivonen sanoo Uudelle Suomelle Helsingin kirjamessuilla.

Kaksikko kävi ensin Marokon rannikolla Espanjalle kuuluvissa kaupungeissa, Ceutassa ja Melillassa, joiden ympärille oli rakennettu moninkertaiset metalliaidat pakolaisten ja siirtolaisten torjumiseksi. Sivosen mukaan vahvasti linnoitetut kaupungit on jaettu Marokon ja Espanjan puoleisiin alueisiin.

–Tällä hetkellä meillä on muureilla jaettuja kaupunkeja, joita ei 5 vuotta sitten olisi uskottu ollenkaan olevan.

Kaksikko etsi pakolaisia Melillan ulkopuolelta. He kysyivät paikallisilta, mistä pakolaisia voisi löytää. Heille kerrottiin, että pakolaiset oleskelevat vuorella metsissä ja rakentavat itselleen tikkaita ja ruuveilla varustettuja kenkiä, joilla he yrittävät päästä aitojen yli.

Kaksikko löysi kuitenkin vain palanutta metsää. Myöhemmin selvisi syykin: Marokko vietti kuninkaansa syntymäpäiviä ja kuninkaalla on seudulla kesäasunto. Niinpä pakolaiset oli siivottu pois.

Pelastusliiveistä tuli vuori

Toisella matkallaan Sivonen ja Riikonen lensivät Lesbokselle ja Balkanin reitille. Lesboksen saarelle oli edelliskesänä tullut satojatuhansia pakolaisia. Kaksikko törmäsi valtavaan vuoreen, jota Sivonen kutsuu pelastusliivien hautausmaaksi. Pakolaisten käyttämät pelastusliivit oli kerätty valtavaan kasaan. Joukossa oli lasten käyttämiä rantaleluja.

–Ymmärsimme, että oikeat konkreettiset lapset tulivat tällaisten kanssa meren yli ja mietimme, kuinkahan moni heistä oli hukkunut.

–Jokainen näistä liiveistä kertoo yhden tarinan yhden ihmisen tulosta Eurooppaan.

Sivosen mukaan pakolaiset valmistavat heikkoja pelastusliivejä itse hikipajoissa Turkin puolella.

–Jos jäät sellaisen kanssa veden varaan, uppoat 10 minuutissa.

Kaksikko tapasi kreikkalaisen kalastajan, joka tapasi viedä turisteja merelle. Hän oli pelastanut paljon pakolaisia merihädästä.

Lesbokselta lähdettyään Sivonen ja Sakkinen kävivät isoilla pakolaisleireillä, jotka olivat kuitenkin tuolloin jo tyhjiä. Jopa Caleis’n viidakoksi kutsuttu paljon julkisuutta saanut valtava leiri oli jyrätty täysin maan tasalle. Siinä vaiheessa tapahtui jo Pariisissa: Stalingradin aukiolta oli viety tuhansia ihmisiä ympäri Ranskaa vastaanottokeskuksiin.

Lopulta kaksikko kohtasi kaikkein kurjimpaan asemaan jääneitä ihmisiä Belgradin kaduilla. He olivat jääneet Balkanin reitille jumiin kahden EU-maan väliin.

–Ne olivat kaikkein surullisimpia tapauksia. Siellä on muukalaisen hyvin vaikea elättää itseään.

”Piikkilangasta tulee aikamme symboli”

Kaksikko törmäsi matkallaan jatkuvasti piikkilankaan, josta on tulossa Sivosen mukaan ”aikamme symboli”. Sitä oli joka puolella Eurooppaa, ei vain Euroopan rajoilla. Jopa Pariisissa törmäsi tähän concertina-piikkilankaan. Sitä valmistava malagalainen yritys on Sivosen mukaan hurjassa kasvussa. Uutiskuvista tuttu kierteinen lanka koostuu veitsenterävistä metallikappaleista.

–Se on hengenvaarallinen laite. Ihmisiä kuolee, kun he yrittävät kiivetä sen yli.

Matkojen jälkeen Sivonen näkee entistä selvemmin, että vaatimus rajojen sulkemisesta on epäinhimillinen.

–Se voi perustua ainoastaan kahteen asiaan: joko rasismiin ja muukalaispelkoon tai itsekkyyteen.

–Ihmiset, jotka sitä kannattavat, eivät oikein itsekään osaa perustella sitä muulla, kuin että emme halua teitä tänne tai että pelkäämme teitä tai että meidän taloudellinen olemassaolomme vaarantuu.

Sivonen huomauttaa, että maailma on globaali ja eurooppalaiset haluavat rajansa monella tavalla auki, esimerkiksi taloudellisesti.

–Haluamme rakentaa hyvinvointia globalisaation hyviin asioihin perustuen. Sitten kun maailma tulee hakemaan meiltä jotain, emme olekaan valmiita.

”Mitä Eurooppa tekee itselleen?”

Sivosen mielestä nykyhallitus noudattaa perussuomalaisten aikanaan hallituksessa määrittelemää maahanmuuttopolitiikkaa. Se lähtee Sivosen mielestä itsekkäistä tarpeista, eikä oikeasti hädässä olevista ihmisistä.

–Se johtaa inhimillisiin katastrofeihin. Jos ei uskalleta itse mennä Irakiin ja Afganistaniin katsomaan, ovatko ne turvallisia maita, miten voimme sanoa, että ne ovat turvallisia.

Sivosen mielestä ääriryhmät eivät todellisuudessa oli kovin isoja, mutta ne saavat paljon huomiota. Näin itsekkäät ajatukset muuttuvat hyväksyttävämmiksi, kun niille tarjotaan tasavertainen keskusteluasema.

–Yleensä kun ihminen kohtaa toisen ihmisen silmästä silmään, on vaikeampi olla niin kova. Kovuus syntyy netin keskustelupalstoilla ja on valitettavasti poliitikoita, jotka tarttuvat siihen.

Suomessa poliittiset äänenpainot ovat entisestään koventuneet Turun sarjapuukotuksen jälkeen ja esimerkiksi sisäministeri Paula Risikon (kok.) tavoite pakolaiskiintiön nostamisesta ei ole edennyt.

Sivosen mukaan kaksikko alkoi taideprojektinsa edetessä vähitellen ymmärtää, mitä he todella ovat tutkimassa. Syntyi näyttely, joka ei käsittele pakolaiskriisiä, vaan Eurooppaa ja sitä, miten Eurooppa suhtautuu pakolaisiin.

–Mitä Eurooppa tekee tällä hetkellä itselleen ja miten eurooppalaisten ihmisten ajattelu muuttuu? Pääsimme juuri eroon Berliinin muurista. Nyt rakennamme uusia Berliinin muureja kaikille Euroopan rajoille. Mitä se kaikki tekee meille eurooppalaisille?