Ison kunnan asukas saa loistavaa hoitoa, kun pienestä kunnasta tuleva joutuu kärvistelemään. Tällainen tilanne Suomen yksityisissä hoivakodeissa vallitsee, jos kärjistäen kuvataan. Käytännössä hoidon taso riippuu hyvin paljon siitä, millaisen palvelusopimuksen kunta osaa hoivayrityksen kanssa solmia.

Talouselämään otti yhteyttä nimettömänä pysyttelevä hoitaja mielenterveysyksiköstä Pirkanmaalta. Hänen puheistaan käy ilmi, millainen tilanne yksityisellä puolella on arjen tasolla. Käytännössä vaihtelu on suurta.

”Ihmiset saavat saman hoitokodin sisällä eri palvelua riippuen siitä mistä ovat. Tamperelaiset esimerkiksi saavat paremman palvelun, koska Tampere neuvottelee paremmat sopimukset ja vaatii enemmän kuntoutusta ja viriketoimintaa. Toiset kunnat saattavat ostaa pelkän hoivan”, hoitaja sanoo Talouselämälle.

Hoitaja antaa Tampereelle täydet pisteet. Hänen arjessaan tilanne näyttää siltä, että käytännössä kuntoutetaan lähinnä tamperelaisia asiakkaita, koska Tampere maksaa hyvästä palvelusta ja on esimerkiksi määrännyt tamperelaisille asiakkaille tietyn kokoiset huoneet, jotka ovat isompia kuin muilla.

”Tampere vaatii, että on viriketoimintaa, mutta esimerkiksi joidenkin pienempien lähikuntien asiakkaat ovat lähestulkoon säilytyksessä. Tamperelaisia kiinnostaa, he käyvät meillä ja kysyvät hoito- ja kuntoutussuunnitelmaa, mutta ei muita kuntia. Asiakkaat ovat poissa silmistä, poissa mielestä. Mielenterveysihmisillä omaisiakin on aika huonosti.”

Hoitajan mukaan hoitajamitoitus on pieni, mutta mitoituksen määrittelevät nimenomaan kunnat, ei firma. Hänen esimiehensäkin tietää, ettei hoitajamitoitus riitä, mutta ei voi tarjota palveluja, joista ei makseta.

”Kunnathan sen palvelun ostavat. Jos ne ostavat markan tavaraa, ne saavat markan tavaraa. Kunnat tekevät kilpailutuksen ja hoitajamitoitukset. Kyllä meillä käydään paljonkin keskustelua töissä tästä. Esimies ottaa sen hyvin huomioon, mutta hänenkin kätensä ovat sidotut.”

”Tietysti yritysjätit tekevät väärin siinä, kun myyvät palveluja niin halvalla, mutta kunnathan sen palvelun ostavat. Mitä kunnat ostavat, sitä ne saavat.”

Yritykset etsivät porsaanreikiä

Kysyimme Kuntaliitosta, mikä vaikuttaa hoitoon yksityisissä hoivakodeissa.

Kuntaliiton sosiaali- ja terveysasioiden johtaja Tarja Myllärinen korostaa, että hoivakodeissa tai palveluasumisessa annettu hoito riippuu ennen kaikkea asiakkaan toimintakyvystä. Hyvin paljon riippuu kuitenkin myös siitä, millaisen sopimuksen kunta osaa solmia yksityisen terveysyrityksen kanssa.

Ratkaiseva on palvelusopimus ja palvelukuvaus, joka laaditaan, kun tarjouskilpailu käynnistetään ja tarjouspyynnöt lähtevät. Palvelukuvaukseen voidaan tarpeen mukaisen hoidon lisäksi sisällyttää esimerkiksi viriketoimintaa.

Tarjouspyyntöön kuuluvassa palvelukuvauksessa on osattava kuvata hyvin yksityiskohtaisesti, mitä ollaan ostamassa.

"Voidaan tulla tilanteeseen, että se, mistä ei ole sovittu, sitä ei ole. Porsaanreikien etsintä on kannattavaa, voisi kuvata inhorealistisesti."

Myllärinen muistuttaa, että hoiva-alan bisnes lähti aikoinaan siitä, että entiset kunnan tai kuntayhtymän työntekijät perustivat pieniä hoitokoteja omalle kirkonkylälleen tai omaan kaupunkiinsa. Heidät tunnettiin ja heihin luotettiin, eikä sopimuksen sisältö tuolloin ollut aivan niin tärkeää kuin nykyään, kun toisena sopimusosapuolena on yleensä suuri yritys.

Hyvän hoidon ostaminen ei ole yhtä helppoa kuin vaikkapa jonkin tavaran.

"Voit ostaa metrin makkaraa ja sen on helppoa, mutta palvelujen ostaminen on hyvin toisenlaista ja vaatii taitoa."

15 euroa vessapaperin vaihtamisesta?

Myllärisen mukaan kuntien välillä on eroja sopimusosaamisessa. Käytännössä suuret kaupungit hallitsevat sopimukset paremmin kuin pienet, koska suuret tekevät paljon hankintoja ja toisaalta heillä on palveluksessaan enemmän osaajia, kuten hankintajuristeja.

Paljon samanlaisia hankintoja tekevät kunnat ovatkin yhdistäneet voimiaan ja perustaneet yhteisiä hankintarenkaita.

”Mitä vähemmän tiettyä toimenpidettä tekee, sen ohuempaa on osaaminen. Kuntien hankintayhteistyö on osoittautunut hyväksi.”

Joskus liikutaan liian yleisellä tasolla, vaikka tarjouspyyntöä laadittaessa tilattavia palveluja kannattaisi tarkentaa mahdollisimman paljon. Tämä pätee myös asiakkaan itse maksettavaksi jääviin henkilökohtaisiin menoihin. Jos jostakin ei ole yksityiskohtaisesti sovittu, siitä voidaan laskuttaa erikseen. Tästä yksi esimerkki on 15 euron vessapaperinvaihtomaksu, josta julkisuudessa on puhuttu. Lue tarkemmin: Vessapaperirullan vaihto 15 €: ”Nyt pyöritellään silmiä – suurin syy on hankintalaki ja sen tulkinta”

Asiakkaat ovat nykyisin yhä huonokuntoisempia tullessaan hoivakotiin. Kotihoito on kunnalle edullisempaa kuin palveluasuminen ja Myllärisen mukaan tiettyyn rajaan asti myös asiakkaiden mielestä paras ratkaisu. Yli 90 prosenttia ikäihmisistä asuu kotona ja vielä yli 85-vuotiaistakin 81 prosenttia.

Hoitokotien hoidon laadun mittaamisessa tulisi Myllärisen mielestä arvioida kokonaislaatua. Hoitajien määrän lisäksi on tärkeää kuulla asiakkaan kokemuksia. Asiakkaalle hyvän hoidon tärkein tekijä voi olla inhimillinen vuorovaikutus ja kohtaaminen.

Lue koko juttu Talouselämästä.

Lisää aiheesta:

Vanhuspalvelut: SuPerin asiantuntijalta 10 kohdan lista – ”Tämä on kylmäävää puhetta”

”Lakiin kirjattu hoitajamitoitus on poliittinen silmänkääntötemppu, jolla itse ongelmaan ei haluta puuttua”

Yksityiset hoivapalvelut korostuvat Avin valvontatilastoissa – Nyt alkavat tarkistukset 21 kunnassa

Nyt puhuu ministeri Mattila: Pelkkä hoitajamitoitus laissa ei riitä – rangaistukset käyttöön