Syntyvyys on laskenut Suomessa jo yhdeksän vuotta peräjälkeen. Asuntosäätiön toimitusjohtaja Esa Kankainen uskoo, että yksi syy löytyy asuntopolitiikasta.
Asuntosäätion toimitusjohtaja Esa Kankainen uskoo, että kohonneet asumiskustannukset ovat yksi alhaiseen syntyvyyden syistä Suomessa.
”Eikä asumisen kalleus vaivaa tietenkään vain nuoria tai lapsiperheitä. Viime aikoina on puhuttu paljon asuntomarkkinoiden jakautumisesta kalliin asumisen kasvukeskuksiin ja alueisiin, joilla asuntojen hinnat ovat rajusti laskeneet. Asunnon hinnan romahtaminen koskee usein keski-ikäisiä ihmisiä, jotka ovat ostaneet asunnon kalliilla ja luottaneet siihen, että arvo säilyy. Omistusasunto on ollut tähän saakka suhteellisen varma sijoituskohde, mutta ei välttämättä ole enää. Näin nopeaan tilanteen muutokseen ei kukaan ole osannut varautua”, hän toteaa blogissaan.
Tilastokeskuksen uusimman väestöennusteen mukaan Suomen väkiluku kääntyisi laskuun huomattavasti pikaisemmin kuin aiemmin on ennustettu, jo vuonna 2031. Vuonna 2050 väkiluku on jo 100 000 päätä nykyistä pienempi, jos syntyvyys pysyy nyt havaitulla tasolla ja esimerkiksi maahanmuuttoa ei lisätä huomattavasti. Se tarkoittaa vaikeuksia muun muassa eläkejärjestelmän ja muun hyvinvointiyhteiskunnan rahoittamiseen.
Suurin syy kehitykseen on syntyvyyden lasku. Syntyvyys on laskenut Suomessa jo yhdeksän vuotta peräjälkeen, ja vuoden 2019 ennakkotietojen mukaan lapsiluvun odote pienenee tänä vuonna jo 1,32-1,34 lapseen naista kohden. Vielä vuonna 2010 luku oli päälle 1,8.
Lue myös:
Esa Kankaisen mukaan valtiolla on kuitenkin keinoja vaikuttaa tilanteeseen. Hän mainitsee esimerkkeinä asumisoikeusasunnot ja ARA-vuokra-asunnot.
”Syrjäseudulla sijaitsevasta asunnosta saatavalla hinnalla ei toisaalta ole enää edes mahdollista hankkia omistusasuntoa kasvukeskuksesta. Pitkällä korkotuella tuotetut vuokra- ja asumisoikeusasunnot luovat asukkaille pysyviä ja turvallisia koteja, joita ei suhdannevaihtelut heilauttele.”
Kankainen huomauttaa, että asuntojen tuotantotukea on arvosteltu siitä, että sitä kautta tuotettuja asuntoja ei riitä kaikille ja että vain harvat hyötyvät niistä.
”Pitäisikö sen sijaan kysyä, että miksi niitä ei tuoteta niin paljon, että kaikki halukkaat saisivat sitä kautta kodin itselleen. Jos yhteiskunta haluaa tilanteen muuttuvan, tarvitaan toivoa antavia valinnanmahdollisuuksia.
Asuminen on elämän perusta monessa asiassa. Kun se on kunnossa ja koetaan lisäävän turvallisuuden tunnetta elämään, ihminen jaksaa olla aktiivisempi yhteiskunnan jäsen niin työelämässä kuin yksityiselämässä ja varmasti myös perheen perustamisen suhteen.”
Lue lisää:
