Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin (HUS) hallintoylilääkäri, terveysoikeuden professori Lasse Lehtonen suhtautuu hyvin epäilevästi hallituksen sote-säästöjen toteutumismahdollisuuksiin. Hän perustelee nyt Uudelle Suomelle aiemmin blogissaan esittämiään arvioita kustannusten noususta.

Lehtonen on arvioinut, että Sipilän hallituksen valinnanvapausmalli voisi tuottaa sote-järjestelmälle jopa kolmen miljardin euron lisärahoitustarpeen muun muassa siksi, että julkinen puoli joutuisi päivystysvelvoitteen vuoksi ylläpitämään ikään kuin päällekkäistä henkilöstöä yksityisen sektorin kanssa.

Sosiaali- ja terveysministeriön piiristä arvio kiistetään, sillä jopa kymmenien tuhansien työntekijöiden uskotaan siirtyvän valinnanvapauden myötä julkiselta sektorilta yksityisten terveysyritysten palkkalistoille. Samalla terveyspalveluita tuottavan henkilöstön määrä supistuu. Lue lisää: Jopa 45 000 työntekijää siirtyy julkiselta yksityiselle? – Sotesta seuraa valtava irtisanomisten ja työnhaun ketju

Näkemyserojen tarkastelua hankaloittaa se, että esimerkiksi asiakkaiden määrää tulevassa valinnanvapausjärjestelmässä on hallituksen lakiluonnoksenkin mukaan ”erittäin vaikea arvioida ennalta luotettavasti”.

Lehtosen näkemyksen keskiössä on julkisen terveydenhoidon päivystystoiminta. Hänen mukaansa terveydenhoidon ja sairaanhoidon henkilöstöä voidaan vähentää julkiselta puolelta enintään noin 20 prosenttia ”ilman että vaativa ja kiireellinen sairaanhoito ja päivystystoiminnat romuttuvat”. Julkinen sektori voi siis päivystyksen vuoksi joutua pitämään yllä kallista henkilöstöä, vaikka yksityinen puoli alkaisikin tuottaa ison osan palveluista.

–Siinä joudutaan pitämään palokuntaa tavallaan koko ajan olemassa, ja sen ylläpito maksaa. Ja sitten on se kysymys, että annetaanko heidän [päivystystyöntekijöiden] tehdä kiireetöntä työtä silloin kuin ei ole muuta, vai annetaanko palokunnan sitten vain pelata lentopalloa, Lehtonen pohtii Uudelle Suomelle.

Ministeriön mukaan valinnanvapaus ei tarkoittaisi kaikkien valinnanvapauspalveluiden eikä kaikkien työntekijöiden siirtymistä yksityisille. Lehtosen mukaan juuri tässä tullaan kuitenkin dilemmaan.

– Jos työntekijät eivät lähde yksityiselle, mutta potilaat lähtevät, niin siitä se kulu juuri syntyy. Ja jos työntekijät lähtevät, niin sitten valmiuden ylläpito heikkenee, hän sanoo.

Toisaalta hallituksen valinnanvapausmalliin sisältyvät niin sanotut perälaudat, joiden pitäisi estää päivystysvalmiuden vaarantumista. Lakiehdotuksen mukaan maakunta voi rajat asiakassetelin käyttöä sellaisissa palveluissa, joissa asiakassetelin käyttöönottaminen voi vaarantaa maakunnan liikelaitoksen toiminnan ja päivystysvalmiuden. Lasse Lehtonen kuitenkin epäilee sekä sitä, että perälaudat toimisivat, että sitä, meneekö perälaudoillakaan varustettu esitys valinnanvapaudesta läpi lausuntokierroksesta ja peruslaillisesta tarkastelusta.

Lehtonen tarkentaa nyt Uudelle Suomelle, miten hän on päätynyt alun perin blogissaan esittelemäänsä laskelmaan kolmen miljardin euron lisäkustannuksista. Lehtosen mukaan samaan lukuun päätyy useilla erilaisilla tarkastelutavoilla.

1. HUS:n arvio kustannusten kasvusta

Lehtosen mukaan ensimmäinen lähtökohta ovat terveydenhuollon toimintayksikköjen omat arviot kululisäyksestä. Hän ihmettelee, kuinka sosiaali- ja terveysministeriö ei ole kysynyt näitä arvioita valinnanvapauslain lausuntopyynnössään.

HUS:n oma arvio on, että sen rahoituksesta häviäisi ehdotetussa mallissa noin 600 miljoonaa euroa.

– Kun HUS vastaa 25 prosentista Suomen erikoissairaanhoidosta, olisi valtakunnantason vastaava luku 2,4 miljardia euroa [rahoitusvajetta]. Tästä ehkä noin 20 prosenttia pystytään sopeuttamaan eli malli aiheuttaisi todellisuudessa noin 2 miljardin euron lisäkulun, Lehtonen kertoo Uudelle Suomelle.

Lehtosen mukaan säästöjen toteuttaminen täysimääräisenä ei onnistu, koska julkisen puolen täytyy kaikesta huolimatta pitää huoli päivystysvelvoitteestaan. Lisäksi erikoissairaanhoidossa noin 20 prosenttia potilaista tuottaa hänen mukaansa 80 prosenttia kustannuksista, jolloin laajankaan potilasjoukon siirtyminen yksityisille ei välttämättä tuota toivottuja säästöjä.

Tämän lisäksi Lehtonen arvioi niin sanotun palvelukysynnän – terveyspalveluiden käytön – lisääntyvän noin 10 prosentilla valinnanvapauden myötä. Lehtonen laskee ihmisten nykyistä aktiivisemman hoitoon hakeutumisen vain kuluksi. STM:n puolella Pirkanmaan muutosjohtaja Kari Hakari kuitenkin huomauttaa US:n jutussa, että valinnanvapaus voi parantaa kansanterveyttä jo lopulta vähentää terveyskustannuksia, ”kun päästään aikaisemmin hoitoon ja löydetään piileviä sairauksia”.

Lehtosen mukaan päällekkäiset henkilöstökustannukset, palvelukysynnän kasvu sekä hallinto- ja transaktiokulujen nouseminen muodostaisi yhteensä noin kolmen miljardin lisämenot terveydenhuoltojärjestelmään.

2. Finanssimaailman arviot

Lehtosen toinen perustelu arviolleen on ”markkina-analyytikkojen arvio yksityisen markkinan kasvusta”. Hänen mukaansa terveys- ja hoivapalveluyritysten kasvuennusteita ei ole julkaistu, mutta finanssimaailman näkemys selviää sijoitussuosituksista.

– Analyytikkojen arviot valinnanvapauden tuomasta markkinalisäyksestä ovat 2–3 miljardia euroa. Tämän päälle tulevat sitten taas hallinto- ja transaktiokulut eli sijoitusmaailmankin tiedoilla päädytään noin 3 miljardin euron kululisäykseen, Lehtonen uskoo.

3. STM:n laskelmat valinnanvapausmarkkinasta

Kolmas peruste on sosiaali- ja terveysministeriön omat laskelmat. Valinnanvapausmarkkinan arvoksi on reformiministerien sopimuksessa ilmoitettu 5,8 miljardia euroa. Tästä asiakassetelimarkkinaa, joka kohdistuu yksityisiin terveysyrityksiin, on kaksi miljardia euroa. Maakunnille on tulossa velvoite tarjota asiakasseteleitä niiden piiriin kuuluvissa palveluissa. Vasta jos asiakas kieltäytyy, maakunnan liikelaitoksen tulee tuottaa palvelu.

– HUS:n kokemusten perusteella asiakassetelistä kieltäytyvien potilaiden osuus jää pieneksi (alle 10 prosenttia) eli yksityisille tuottajille siirtyvä osuus olisi ainakin 1,8 mrd euroa, Lehtonen kommentoi.

Lisäksi yksityiset yhtiöt saisivat STM:n arvioiden mukaan noin 25-40 prosentin osuuden sote-keskuksista, jotka voivat olla yksityisiä tai maakunnallisia. Tämä tarkoittaisi vähintään noin 700 miljoonan euron osuutta, jolloin Lehtosen mukaan oltaisiin jälleen lähellä kolmea miljardia euroa.

Päivitys klo 14.27: Täsmennetty STM:n arviota yksityisten terveysyritysten osuudesta sote-keskuksissa.