Uusmaalaiset kansanedustajat yli puoluerajojen nousevat kyseenalaistamaan Turkuun suuntautuvaa Tunnin juna -ratahanketta. Taustalla on suuri huoli nykyisen Rantaradan kunnosta ja ylläpitorahojen riittävyydestä.

”Huoli on siinä, että kun tiedetään valtion rahojen olevan rajalliset, eikä kaikkia ratayhteyksiä mahdollisesti enää pystytä ylläpitämään ja halutaan päästä sekä länteen että itään. Siksi on syytä epäillä, että jos Tunnin juna toteutuu, yhteydet länteen heikkenee varmasti automaattisesti”, sanoo rkp:n eduskuntaryhmän puheenjohtaja ja Kirkkonummen kunnanvaltuuston puheenjohtaja Anders Adlercreutz.

Adlercreutz osallistui yhdessä vasemmistoliiton vantaalaisen kansanedustajan Jussi Saramon ja sdp:n raaseporilaisen kansanedustajan Johan Kvarnströmin kanssa tiistaina Rantarata kuntoon -kansalaistilaisuuteen Helsingin keskuskirjasto Oodissa. Osallistujajoukko koostui laajalti länsiuusimaalaisista Tunnin juna -skeptikoista.

Hallituspuolueita edustavat Adlercreutz, Kvarnström ja Saramo nostavat kaikki esiin, että uudessa hallitusohjelmassa puhutaan ennen muuta uusien ratahankkeiden suunnittelusta. Lapio ei välttämättä iske maahan vielä yhdelläkään uudella rataosuudella.

LUE MYÖS: Liikenneministeri Sanna Marin: 3 suurta raidehanketta ”eivät ehdi liikkeelle” Rinteen hallituksen aikana

”Ykkösprioriteetti on nykyisten ratojen kunnostus. Pääradallakin ajetaan niin monessa kohtaa todella hiljaa ihan senkin takia, että rata on hajonnut alta. Totta kai se pitää korjata ja Rantaratakin pitää korjata. Näitä ei tarvitse priorisoida. Rahaa on kyllä riittävästi”, sanoo Saramo.

”Nykyisen ratajärjestelmän kuntoon saattaminen on järkevin ja halvin vaihtoehto”, vahvistaa Kvarnström.

Saramo nostaa kuitenkin esille, että jos taloustilanne kääntyy taantumaan, hallitus voisi käyttää miljardin euron puskuriaan myös ratahankkeiden töiden käynnistämiseen.

”Meillä on ensimmäistä kertaa miljardin euron puskuri sitä varten, että jos talous menee taantumaan, voidaan käynnistää isoja hankkeita. Mutta meillä ei ole olemassa mitään hankkeita ennen kuin ne on suunniteltu. Siksi on tosi kullanarvoista, että suunnitellaan isoja hankkeita.”

”Pisararata on Suomen isoin siltarumpu”

Oodiin kokoontuneiden Tunnin juna -skeptikoiden mukaan nyt vahvassa poliittisessa myötätuulessa kulkeva hanke on kallis, sen ratalinjaus ei palvele lohjalaisia ja herättää vastustusta salolaisissa, eikä nopeudessa saavuteta suurta hyöytä Rantarataan verrattuna. Tunnin junaa kutsuttiin tilaisuudessa myös ”73 minuutin junaksi” sen tavoiteajan mukaan. Adlercreutzin mukaan todellinen matka-aika voisi olla vieläkin pidempi.

”VR:n mukaan – viimeksi kysyin pari vuotta sitten – nykykalustolla matka-aika on 1 tunti ja 27 minuuttia sikäli, kun juna pysähtyisi Lohjalla ja Salossa. Se ei ole kovin iso parannus”, hän sanoo.

Nykyisin VR ajaa Helsingin ja Turun väliä nopeimmillaan Pendolinolla 1:44 tuntia. Näin nopeasti juna ajaa yhden aamuvuoron Turusta Helsinkiin ja iltavuoron Helsingistä Turkuun. Muuten Pendolinoilla körötellään väliä samaa vauhtia kuin InterCity-junilla, 1:57 tuntia.

Adlercreuztin mukaan vauhtia hidastaa ennen muuta Rantaradan heikko kunto, jonka vuoksi Pendolinot eivät voi ajaa laajalti 220 km/h:n huippunopeutta. Sama aihe, Rantaradan heikko kunto, on ollut esillä lähes siitä saakka, kun Pendolinot saatiin radalle 1990-luvun puolivälissä.

”Sitten jos satsattaisiin nykyiseen Rantarataan ja siellä ajettaisiin sitä kalustolla, jonka varaan tämä tunnin ja muutaman minuutin aikataulu on rakennettu, niin tuskin ero kovin iso olisi ja taloudellisissa satsauksissa ero olisi merkittävä.”

Kansanedustajat painottavatkin, että nyt eri ratahankkeista keskusteltaessa olisi tärkeintä myös kylmäpäisesti vertailla hankkeita keskenään niin Rantaradan ja Tunnin junan osalta kuin myös Pisararadan ja Lentoradan kohdalla.

”En ole aivan vakuuttunut, että onko järkevää rakentaa sekä Pisararata että Lentorata. Sen takia pitää oikeasti vertailla eri hankkeita ja katsoa hyödyt. Pisararata alkaa näyttäytyä siltä, että se on Suomen isoin siltarumpu. Helsingissä aina naureskellaan, että maakunnissa tehdään siltarumpupolitiikkaa, mutta kyllä Helsingissäkin osataan”, sanoo Saramo.

LISÄÄ AIHEESTA: