Vuosina 1980–1995 syntyneet eli niin sanottu Y-sukupolvi on kovilla. Heihin iskee kaikkein pahimmin epäoikeudenmukainen kaksoisvaikutus, kun nyt tehtävien leikkausten lisäksi samaan aikaan kummittelevat yhä 1990-luvun laman jäänteet. Näin arvioi Uudelle Suomelle Mannerheimin Lastensuojeluliiton johtava asiantuntija Esa Iivonen.

Y-sukupolvi nousi keskusteluun, kun kansainvälisesti ja myös Suomessa todettiin sen olevan sukupolvien välisten tuloerojen häviäjä. Iivonen toteaa, että taloudellinen taantuma koskettaa monia Y-sukupolven edustajia nyt jo toista kertaa, sillä nyt aikuiset sukupolven edustajat olivat lapsia 1990-luvun laman aikaan.

Nyt käynnissä olevassa taloustilanteessa Y-sukupolveen ja heidän perheisiinsä iskevät esimerkiksi varhaiskasvatusleikkaukset.

– Lisäksi Y-sukupolvea koskettaa kaksoisvaikutus: samaan aikaan kun taloudelliset vaikeudet kasvavat, tältä samalta ryhmältä etuuksia leikataan. Eli ne ihmiset, jotka kärsivät eniten, niiltä myös leikataan eniten. Se on sosiaalisesti epäoikeudenmukaista ja kohtuutonta, Iivonen sanoo Uudelle Suomelle.

– Taloudellinen taantuma on vielä voimakkaampi nyt kuin 90-luvulla, sillä leikkaukset ylittävät 90-luvun mittasuhteet, Iivonen huomauttaa.

Lue myös: Tuloromahdus: 1980–1995 syntyneiden ”petos” totta Suomessakin – ”Suuret ikäluokat pelastivat nahkansa”

Tuloeron Y-sukupolven ja sitä vanhempien sukupolvien välillä nosti hiljattain esiin myös Suomen Pankki. Suomessa ilmiö koskee jo 1970-luvulla syntynyttä X-sukupolveakin, huomautti sosiologian professori Terhi-Anna Wilska Uuden Suomen haastattelussa.

Iivonen varoittaa ”Suomen suunnasta”, kun uusia leikkauksia nyt tehdään.

– Suomessa syntyvyys laskee tänä vuonna kuudetta vuotta peräkkäin. Perhepolitiikalla on tärkeä merkitys lapsi- ja perhemyönteisen yhteiskunnan rakentamisessa. Suunta ei näytä hyvältä. Koulutusleikkausten ja varhaiskasvatuksen leikkausten ja maksukorotusten lisäksi lapsilisän indeksisidonnaisuus lakkautettiin, vaikka lapsilisää leikattiin juuri 8 prosentilla ja lapsilisän taso on 30 prosenttia pienempi kuin vuonna 1994. Myös kotihoidon tuen taso on huomattavasti pienempi kuin 20 vuotta sitten, Iivonen kirjoittaa MLL:n sivuilla julkaistussa blogikirjoituksessa.

Iivonen oli mukana hiljattain mukana lapsiperheköyhyyttä käsittelevässä seminaarissa, josta kertoo blogissaan myös oppositiopuolue vihreiden eduskuntaryhmän puheenjohtaja Outi Alanko-Kahiluoto.

Kahiluoto käy läpi karua listaa toimista, joilla lapsiperheiden tilannetta on heikennetty Suomessa.

– Perheen pienituloisuuden taustalta löytyy työttömyyttä, pätkätöitä ja heikkoa koulutusta. Perhe voi olla köyhä vanhempien töissä käynnistä huolimatta. Esimerkiksi ilta-ja viikonlopputöitä tekevä kaupan alan työntekijä tienaa vain noin 1600 euroa netto. Kun siitä maksaa kovaa vuokraa, ei elämiseen paljon jää. Usein tingitään lasten harrastuksista, Alanko-Kahiluoto kirjoittaa.

Alanko-Kahiluoto myös toteaa, että Suomessa köyhyys periytyy, ”mikä tarkoittaa huono-osaisuuden ylisukupolvistumista”.

– Käytettävissä olevilla tuloilla mitattuna taloudelliset resurssit eivät ole alle 35-vuotiailla kotitalouksilla juurikaan nousseet tasosta, joka heidän vanhemmillaan oli saman ikäisenä. Vanhempiin ikäluokkiin verrattuna nuorten kotitalouksien elintaso on heikentynyt tuntuvasti, Suomen Pankki toteaa.

Myös Alanko-Kahiluoto suuntaa katseensa 1990-luvun lamaan ja sen oppeihin.

– Lasten edellytyksiä selvitä laman yli on heikennetty monilla eri päätöksillä ikään kuin viime lamasta ei olisi opittu mitään. --- 1990- ja 2000-luvuilla koululaisten terveystarkastuksia vähennettiin, neuvolan perhevalmennuksia karsittiin, lapsiperheiden kotipalvelut ajettiin alas, päivähoidon henkilöstöä karsittiin, nuorisotyötä ja lasten kerhotoimintaa vähennettiin. Nyt maksetaan kalliisti näistä väärin kohdennettuista säästöistä. On arvioitu, että yhden nuoren syrjäytyminen maksaa yhteiskunnalle miljoona euroa, Alanko-Kahiluoto kirjoittaa.

Myös seminaarissa puhuneet Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen THL:n asiantuntijat vaikuttavat olevan samoilla linjoilla. THL:n tutkimuspäällikkö Minna Salmen seminaariesityksessä todetaan, että 1990-luvun laman opetukset pitää ottaa vakavasti.

– Säästöt lasten hyvinvoinnin kustannuksella eivät ole kustannustehokkaita, Salmi toteaa.

– Julkisen talouden kestävyysvajeen korjaaminen lapsiperheiden kustannuksella ei ole sosiaalisesti kestävä ratkaisu, hän myös linjaa.Erikoistutkija Tiina Ristikari THL:stä kertoi seminaarissa laajan, vuonna 1987 syntyneitä koskevan tutkimuksen tuloksista. Ristikarin mukaan tänä päivänä tilanne on sen, että hyvinvointi eriytyy ja pahoinvointi kasautuu. Peruspalvelut lapsiperheille ovat Ristikarin mukaan riittämättömät.