Suomen ympäristökeskuksen tutkimusalukset Muikku ja Aranda ovat palanneet tutkimusmatkoiltaan. Muikun tutkijoilla on hyviä uutisa kerrottavanaan: Suomenlahti voi paremmin kuin kymmeneen vuoteen.

Vesi on hapekasta, koska leudot talvet ja vähäinen jääpeite ovat mahdollistaneet vesien sekoittumisen.Kehitys on ollut valtavaa, sillä vielä vuonna 2006 yli 80 prosenttia pisteistä oli hapettomia.

-Suomenlahdelle ilmastonmuutos on tässä suhteessa hyvä asia, vahvistaa Muikun matkanjohtaja Seppo Knuuttila.

Suomenlahdella viime vuodet jatkunut myönteinen trendi johtuu suurilta osin juuri otollisista keleistä ja siitä, ettei varsinaisen Itämeren syvänteistä ole päässyt virtaamaan suolaista ja hapetonta vettä Suomenlahden puolelle.

Esimerkiksi Pietarin seudun parantanut jätevesien käsittely ei ole vielä vaikuttanut veteen liuenneen fosforin määrään juurikaan.

-Fosforin määrä on vähentynyt Suomenlahdessa viiden vuoden aikana yhteensä kolmanneksen eli noin 20000 tonnia. Samalla ulkoinen fosforikuormitus on tippunut vain parilla tonnilla. Se tarkoittaa, että pohja on pystynyt sitomaan fosforia aiempaa paremmin, kuvaa Knuuttila.

Suomenlahden rantojen asukkaille fosforin määrän tippuminen on mieluisaa, koska se hillitsee levien kukintaa.

Parantunut happitilanne näkyy pohjasedimentin tervehtymisenä erityisesti ulkosaaristossa. Myös pohjaeläimiä havaittiin rannikon havaintopaikoilla selvästi viime vuosia enemmän.

-Uusi tulokaslaji amerikansukasjalkainen on asuttanut alueita, joilla aiemmin ei ollut pohjaeläimistöä lainkaan. Tulokaslajinkin leviäminen on parempi kuin täysi eliöttömyys, Knuuttila kertoo.

Tulevaisuuskin valoisa

Vaikka Suomenlahdella menee paremmin kuin pitkiin aikoihin, voisi tilanne olla paljon parempikin. Tutkijat arvelevat, että Suomenlahden tila kohentuu edelleen, jos sääolosuhteet ovat suotuisia. Suomen ympäristökeskuksessa on jopa laskeskeltu, että vajaan kymmenen vuoden kuluttua esimerkiksi sinilevien määrä on saattanut pudota kolmanneksella.

- Se kuitenkin edellyttää, että Pietarin jätevesistä peräisin oleva fosforikuorma vähenee yhtä radikaalisti kuin on suunniteltu, Knuuttila kiteyttää.

Jo yksi voimakas suolapulssi Pohjanmerestä Itämereen voisi kuitenkin kääntää kehityksen päälaelleen. Esimerkiksi vuoden 2006 katastrofaalisen tilan Suomenlahdella aiheutti juuri varsinaisen Itämeren syvänteistä kummunnut hapeton ja ravinteikas suolavesi.

- Ensimmäiset takapotkut pulssista näkyisivät levien määrän selvänä lisääntymisenä. Se on inhottava mahdollisuus, vaikka suolapulssit samalla myös puhdistavat Itämeren syvänteitä, kuvaa tutkimusalus Arandan matkanjohtaja Juha Flinkman.

Roistoksi leimattu ilmastonmuutos avustaa Suomenlahtea tässäkin asiassa: se tekee valtavasta suolapulssista epätodennäköisemmän.