Kuva: Tiina Somerpuro

Italia on juuri nyt siirtymässä koronakriisistä vielä karumpaan todellisuuteen, kun edessä on jättimäisten talousvahinkojen korjaus.

Ahdingosta ei voi syyttää kokonaan koronavirusta, sillä alamäki alkoi jo viime vuoden lopulla. Taustalla on siten myös kahden populistihallituksen vastuuton politiikka.

Massiivinen valtionvelka ja mittaushistorian kovin bkt-syöksy tietävät kovia aikoja tavallisille italialaisille. Edessä on vääjäämättä sekä vyön- että veronkiristyksiä.

Tilanne on hyvin samanlainen kuin se, jonka Silvio Berlusconi jätti jälkeensä vuonna 2011. Silloin remmiin astui Mario Montin virkamieshallitus, joka käänsi Italian suunnan varsin rankoilla päätöksillä.

Nyt Italian pelastajaksi halutaan etenkin yrittäjäpiireissä EKP:n entinen pääjohtaja Mario Draghi, italialaisittain ”mies, joka pelasti euron”. Draghilla on kokemusta vaikeista paikoista ja jopa Italian kovaotteinen oppositio voisi olla taivuteltavissa hänen taakseen.

EKP:n johdon ranskalaiselle Christine Lagardelle marraskuussa jättänyt Draghi palasi maaliskuussa näyttävästi parrasvaloihin suosittelemalla Financial Timesissa valtioille voimakasta velanottoa avuksi koronakriisin hoitamisessa. Draghin tuntevat sanovat, ettei ajoitus suinkaan ollut sattumaa.

Kokonaan toinen asia on se, mitä ”SuperMario” itse ajattelee. Sitä ei kukaan vielä tiedä. ”Kysykää vaimoltani, hän tietää yleensä paremmin”, mies vastasi lokakuussa tiedusteluihin poliittisista kunnianhimoistaan.

LUE MYÖS: