Ensi lauantaina tulee kuluneeksi 10 vuotta amerikkalaisen investointipankki Lehman Brothersin kaatumisesta ja globaalin finanssikriisin alkamisesta. Suomessa elokuun lopussa julkistettujen toisen vuosineljänneksen talouslukujen perusteella ekonomistit tulkitsevat, että finanssikriisiä edeltänyt aikaisempi suhdannehuippu on Suomessa ohitettu vasta nyt. Kuluvan vuoden toisella neljänneksellä bruttokansantuote ylitti ensimmäisen kerran vuoden 2007 lopun tason.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen Etlan toimitusjohtaja Vesa Vihriälä kuvailee Suomen kehitystä hyvin heikoksi.

”Suomen kasvukehitys on kiistatta ollut hyvin heikkoa Lehmanin nurinmenon jälkeen. Vuoden 2008 bkt-taso saavutettiin vasta kuluvana vuonna. Kasvu on ollut selvästi EU:n keskimääräistä heikompaa ja muistuttaa pikemminkin eräiden Etelä-Euroopan maiden bkt-uraa”, hän kommentoi sunnuntaina julkaisemassaan kolumnissa.

Vihriälä toteaa samalla, että syy Suomen poikkeukselliseen heikkouteen ei voi olla Lehmanin käynnistämä finanssikriisi, joka iski likimain samalla tavalla kaikkiin rahoitusjärjestelmältään vakaisiin maihin.

Hän myöntää, että Suomen vienti oli kyllä haavoittuvampi rahoituskriisille vuonna 2009 kuin Euroopan muiden maiden vienti, koska vientimme painottui investointitavaroihin ja välituotteisiin, joiden kysyntä romahti keskimääräistä enemmän.

”Tämä vaikutus oli kuitenkin tilapäinen. OECD:n laskelmien mukaan Suomen vientimarkkinoiden kasvu ylitti jo 2011 EU-maiden keskimääräisen ja mm. Ruotsin vientimarkkinoiden tason”, Vihriälä huomauttaa.

Suomen heikkous ei Vihriälän mukaan myöskään voi johtua makropolitiikan kireydestä, sillä finanssipolitiikka on Suomessa ollut koko Lehmania seuranneen vuosikymmenen keveämpää kuin EU:ssa keskimäärin. Hän lisää, että rahapolitiikan kevennys on välittynyt Suomen kansantalouteen jotakuinkin niin hyvin kuin se on voinut euroalueella tehdä.

Kotoperäiset syyt tunnistettiin hitaasti

Muita maita heikomman vientikehityksen ja teollisuustuotantokehityksen tärkein syy on Vihriälän mukaan sen sijaan Nokian ja sen mukana koko ICT-sektorin tuotannon supistuminen useana vuonna, kun Nokian matkapuhelimet eivät enää pärjänneet kilpailussa. Tuotanto laski vuosien 2008 ja 2015 peräti 7,5 prosenttia.

Vihriälä lisää, että toinen kotimainen shokki oli kustannuskilpailukyvyn selvä heikentyminen juuri samaan aikaan kun finanssikriisi heikensi yleisesti kysyntää ja Nokia-shokki alkoi vaikuttaa.

”Huono kustannuskilpailukyky heikensi viennin kasvuedellytyksiä sellaisessa tuotannossa, jossa työvoimakustannusten merkitys on suurempaa kuin ICT:ssä. Tällaisiksi voi lukea ainakin ICT:n ulkopuolisen teknologiateollisuuden, muun metsäteollisuuden kuin paperintuotannon sekä ns. muun teollisuuden. Näiden sektoreiden negatiivinen kontribuutio bkt:hen vuosien 2008 ja 2015 välillä oli lähes 4 prosenttiyksikköä”, Vihriälä sanoo.

Hän toteaa lisäksi, että edellä mainitut kotoperäiset syyt tunnistettiin Suomessa hitaasti.

”Kustannuskilpailukykyongelman myöntäminen kesti vuosia. Vielä vaikeampaa on ollut sen yleisemmän tosiasian tunnustaminen, että rahaliiton ja kovan kansainvälisen kilpailun oloissa työmarkkinoiden toiminnan ja erityisesti palkanmuodostuksen pitää olla paljon joustavampaa kuin mihin totuimme oman rahan aikana”, hän sanoo.

”Kiky ei voi olla yleinen ratkaisu”

Vihriälän mukaan vasta Juha Sipilän (kesk) hallitus asetti kustannuskilpailukyvyn ja työmarkkinoiden toiminnan parantamisen prioriteetiksi.

”Hallituksen läpi runnaama kilpailukykysopimus onkin parantanut kustannuskilpailukykyä, mutta ei voi olla yleinen ratkaisu työmarkkinoiden sopeutumistarpeeseen.”

Vihriälä mainitsee myös Sipilän hallituksen toteuttamat työmarkkinoiden toiminnan reunaehtoihin vaikuttavat uudistukset, kuten työttömyysturvan keston lyhennyksen, aktivointitoimet ja irtisanomissuojan lievennyksen. Niiden voi Vihriälän mukaan olettaa vaikuttavan myönteisesti työmarkkinoiden sopeutumiskykyyn jatkossa.

”Mutta kuinka paljon, on epäselvää”, hän huomauttaa.

Pidemmän ajan kasvuedellytysten vahvistamisen kannalta harjoitettu politiikka on Vihriälän mukaan ollut ristiriitaista.

Hän listaa, että yhteisöveron alennus 2014 alusta on tukenut investointeja. Samoin vero- ja maksupaineita alentaneet julkisen talouden sopeutustoimet ja eläkeuudistus ovat hänen mukaansa hyviä toimeliaisuudelle. Sen sijaan esimerkiksi tutkimus- ja kehitystoiminnan julkisen rahoituksen tuntuvat leikkaukset heikentävät Vihriälän mukaan innovoinnin edellytyksiä ja sama koskee ainakin osaa koulutukseen kohdistuneista leikkauksista.

Reilu viikko sitten julkistetuissa toisen neljänneksen kasvuluvuissa ekonomistien huomio kiinnittyi investointeihin ja tuottavuuden laskuun.

”Nousu katkesi yllättäen jo vuosi sitten. Huono juttu”, Akavan pääekonomisti Pasi Sorjonen kommentoi investointeja tuoreeltaan.

Nordean pääekonomisti Aki Kangasharju puolestaan kuvaili tuottavuuslukuja ”suorastaan karmeiksi”.

Lisää aiheesta:

Suomen kasvun hidastuminen huolestuttaa ekonomisteja: ”Tuottavuuskehitys on suorastaan karmea”

Uusi varoitus kasvun hyytymisestä: ”Suomalaisten pitää toivoa, että kansainvälisen talouden riskit eivät toteudu”

Ekonomistit varoittavat Suomea: ”Tämä ei ole mikään helppo palapeli”