Kokoomuksen Helsingin pormestariehdokas Jan Vapaavuori arvioi, että Malmin lentokenttäalueen asuntorakentamisaikeissa ollaan jo pisteessä, josta on vaikea perääntyä. Vapaavuori kertoo linjauksistaan blogikirjoituksessaan ”Avoin kirje Malmin lentokentän ystäville” .

– Olen Pohjois-Helsingin poikana ja ilmailun kasvuun uskovana suhtautunut Malmin kenttään suurella sympatialla. Minulle olisi aikanaan hyvin sopinut, että se säilyy ilmailutoiminnassa. Jossakin vaiheessa asiat etenevät kuitenkin pisteeseen, josta on vaikea enää ottaa taka-askelia, Vapaavuori kirjoittaa.

Vapaavuoren mukaan asiaa pohdittaessa keskeisessä asemassa on kysymys niin sanotun kakkos- tai siviili-ilmailukentän tarpeellisuudesta Helsingin seudulla. Hän toteaa, että ”asuntotuotanto kuuluu kaupungin perustehtäviin, ilmailutoiminta ei, oikein tai väärin”.

– Kaupunki kasvaa koko ajan. Kaavoitus vie aikansa. Kaupungilla tulisi olla koko ajan ”varastossa” iso määrä kaavareserviä, jotta se edes jotenkin voisi omin toimin vaikuttaa seudun asuntotilanteen helpottamiseen, Vapaavuori toteaa.

–Alueen asuntopoliittinen merkitys ei ole vähäinen. Malmin lentokenttä on uuden valtuustossa laajalla enemmistöllä hyväksytyn yleiskaavan merkittävin uusi rakentamisalue. Aluetta suunnitellaan noin 25.000 asukkaalle. Kerrosalatavoite on 1,2 miljoonaa kerrosneliömetriä, josta 100.000 on toimitilarakentamiselle ja palveluille. Alue tulee asukasluvultaan olemaan suurempi kuin koko Heinola tai Mäntsälä.

Vapaavuori muistuttaa maan hallituksen sitoutuneen jo vuonna 2000 luopumaan kentän käytöstä nopeutetusti, ennen vuonna 2035 päättyvää maanvuokrasopimusta, koska asuntointressi katsottiin valtion ilmailuintressiä suuremmaksi. Tämän mukaisesti myös Helsingin kaupunki aloitti kaavoitussuunnitelmat. Nykyisin valtiolla ei ole enää toimintoja Malmin kentällä.

– On monelle taholle häpeäksi, ettei metropolialueelta ole löytynyt korvaavaa kenttäaluetta kohta 20 vuoden prosessista huolimatta. Lienee niin, ettei kukaan ole tosissaan ajanut sen etsimistä, ei myöskään valtion ilmailuviranomainen, jolle asia lähinnä kuuluu. Toiseksi osa Malmia puolustavista tahoistakin on vastustanut näitä pyrkimyksiä. Jos tavoitteena on turvata toiminta juuri Malmilla, tämä on loogista. Jos pyrkimyksenä on itse ilmailutoiminnan jatkumisen mahdollistaminen, lobbaajat ovat tehneet asialleen karhunpalveluksen, Vapaavuori kirjoittaa.

Vapaavuoren mukaan ”on hyvin vaikea nähdä, että Malmi voisi enää, kaiken jo päätetyn jälkeen, säilyä ilmailukäytössä”.

– Jotta tämä olisi edes teoriassa mahdollista, monen vaikeasti toteutuvan ehdon tulisi täyttyä. Ensinnäkin valtion pitää löytää samanarvoinen maa-alue, johon se Malmin vaihtaisi. Maa-alueen pitää luonnollisesti olla Helsingin alueella ja merkittävään asuntotuotantoon sovelias, jotta siitä olisi kaupungille hyötyä. Vaihtoehtoja ei juuri ole ja harvat mieleen tulevat alueet, kuten Santahamina, ovat monesta syystä valtionkin kannalta mahdottomia vaihtokohteita.

– On realismia todeta, että asiassa tullaan etenemään sitä polkua, jota kohta 20 vuotta on johdonmukaisesti kuljettu. Jos joku riittävän korkea valtiovallan edustaja riittävän vakavissaan asiasta haluaa keskustella, olen kuitenkin siihen mahdollisena tulevana pormestarina tietenkin aina valmis, Vapaavuori kirjoittaa.