”Kansalaiset seuraavat nykyajan demokratian toteutumista turtuneina, hämmentyneinä, tyrmistyneinä tai välinpitämättöminä. Demokratian viralliset toimijat ovat enemmän tai vähemmän kanveesissa.”

Näin paukuttelevat menemään kaksi politiikan tekemisen pitkäaikaista ammattilaista Liisa Hyssälä ja Jouni Backman tuoreessa Sitran tuottamassa työpaperissa nimeltään Kansanvallan peruskorjaus.

Keskustataustainen Hyssälä ja demaritaustainen Backman ovat haastatelleet työpaperiin 106:aa vaikuttajaa valtion- ja kuntahallinnosta, eduskunnasta, valtioneuvostosta, puolueista, etujärjestöistä ja elinkeinoelämästä.

–Edustuksellisen demokratian on katsottu toimivan kansalaisten hyväksi. Luottamus tähän on murenemassa. Kansalaisten vaikutusvallan kasvu ohi perinteisten toimijoiden luo jännitteitä kansalaisyhteiskunnan ja päättävän eliitin välille, kirjoittajakaksikko arvioi.

Myöskään kansanedustajat eivät välttämättä voi hyvin, eikä päätöksentekokoneisto pelaa kuin rasvattu.

–Eduskunnasta on tullut jatkuvan työuupumuksen äärellä kamppailevien kansanedustajien keskinäisen nokittelun ja julkisuuspisteiden keruun näyttämö, jonka käsittelyyn hallitus tuo puutteellisesti kiireessä valmisteltuja esityksiä, joita siiloissa toimivat ministeriöt ja niiden virkamiehet ovat kellon ympäri valmistelleet ja korjanneet, päättelevät Hyssälä ja Backman, joilla on yhteenlaskettuja eduskuntavuosia 39 ja ministerivuosia 12 kappaletta.

Hyssälä ja Backman eivät ole lähteneet vain surkuttelemaan näkemäänsä ankeaa jamaa, vaan heillä on myös pitkä lista toimenpide-ehdotuksia, jotta kansanvalta vahvistuisi ja ”Suomesta tulisi jälleen vuoden 1906 tavoin demokratian mallimaa”. Pisteet siitä.

Poimitaanpa yli 60-sivuisesta työpaperista muutama kiinnostava ja yllättäväkin toimenpide.

Ensinnäkin vaalirahoitusta voisi kirjoittajien mielestä uudistaa asettamalla kampanjointikustannuksille kaikkia ehdokkaita ja puolueita koskeva maksimirajoite. Tämä tasoittaisi tietä myös ehdokkaille, jotka eivät kykene keräämään suuria vaalirahoja.

Esimerkiksi eduskuntavaaleissa 2015 oli useita 100 000 euron ympäristössä pyörineitä kampanjoita.

Yksittäisten ehdokkaiden tasapuolisia mahdollisuuksia vaalikampanjointiin olisi kirjoittajien mukaan mahdollista edistää myös niin sanotuilla listavaaleilla. Ruotsissa sovellettu käytäntö voisi tehdä kampanjoinnista täällä asiakeskeisempää.

Toinen esitys menee sisällöllisesti vaikeammalle alueelle, kun siinä puhutaan ennen tulevia eduskuntavaaleja hyväksyttävästä ”yhteisestä tilannekuvasta ja keskeisistä tulevista politiikan painopisteteemoista”.

Voisi olla jossain määrin vaikeaa saada vasemmistoliittolainen ja kokoomuslainen muodostamaan vaikkapa valtion velkaantumisesta ja turvallisuustilanteesta yhteistä tilannekuvaa. Tai vihreän ja perussuomalaisen maahanmuutosta.

Hyssälän ja Backmanin paperista löytyy myös melkoisen topakkaa puolustuspuhetta suoran demokratian edistämiseksi ja vähemmistöhallituksiin varautumiseksi. Edellinen liittyy äänestysinnon laimenemiseen ja päätöksenteon tehokkuuteen, jälkimmäinen enemmistöhallitusten muodostamisen vaikeutumiseen.

–Päätöksenteon tehokkuus ja erityisesti vaikuttavuus voivat palvelun käyttäjän itsensä toimesta tehtynä olla suurempia kuin edustuksellisen demokratian kautta tehtynä.

Tässä kohdassa joku sveitsiläistyyppisen suoran demokratian fani saattaa jo innostua, mutta sitten tulee kirjoittajilta hieman viilennystä:

–Suora demokratia ei kuitenkaan voi syrjäyttää kokonaan edustuksellista demokratiaa. Sitä tarvitaan erityisesti varmistamaan erilaisten vähemmistöjen asema.

Kirjoittajat ovat oikeassa väittäessään, että enemmistöhallitusten paremmuutta suhteessa vähemmistöhallituksiin ei ole Suomessa aktiivisesti kyseenalaistettu. Ei, vaikka Ruotsissa ja Tanskassa päätöksenteko toimii ihan kelvollisesti vähemmistöhallitustenkin johtamina.

Hyssälä ja Backman suosittelevat selvittämään ”vähemmistöhallitusten toiminnallisia edellytyksiä”. Todennäköisyys sen kaltaiseen ratkaisuun on kasvanut Suomessakin esimerkiksi siksi, että jokin puolue voidaan jättää kaikkien hallitusvaihtoehtojen ulkopuolelle.

Kirjoittajat ovat häveliäitä, eivätkä mainitse tässä kohdassa hallituspaitsioon ainakin hetkellisesti joutuneita perussuomalaisia nimellä.

Hyssälän ja Backmanin pitkästä toimenpidelistasta kansanvallan peruskorjauksessa mainittakoon vielä opposition tiedonsaannin lisääminen hallituksen valmistelusta, kirjastoille lisättävä rooli demokratian kohtaamispaikkoina kansanedustajien johdolla, eduskunnan valiokuntarakenteen uudistaminen sekä kansanedustajien osallistuminen äänestyksiin etänä.

Löytyy sieltä myös ”aidosti uudistuneiden puolueiden” julkisen rahoituksen merkittävä vahvistaminen ja puolueiden jäsenmaksujen muuttaminen verovähennyskelpoisiksi ay-jäsenmaksujen tapaan.

Viimeksi mainitut olisivat toki vain yksittäisiä toimenpiteitä suuressa kokonaisuudessa, mutta lienee vaikea löytää kovinkaan paljon rivikansalaisia, jotka niiden puolesta lähtisivät liputtamaan. Edes kansanvallan vahvistamisen nimissä.